10kk vanha vauva eli siis vaapero

Kirjoittanut Laura

Kuinka kliseistä onkaan kirjoittaa kuukaudesta toiseen siitä, miten aika menee nopeasti. Vuosi vuodelta nopeammin eikä itse vanhene ollenkaan ja silti lapset kasvavat joka vuosi. Kirjoitan tätä postausta mökillä ja aloin miettimään, että juuri taisin kirjoittaa typykän 9kk postauksen. Julkaisin sen hieman "myöhässä" ja siksi kirjoitankin nyt jo seuraavan kuukauden jutuista näin nopeasti perään.

Patukka täyttää kesäloman loppu puolella 3 vuotta ja typykän ensimmäinen vuosi on ohi, kun lapset palaavat kouluaskareidensa pariin. Eihän tämä äitiysloma oikeastaan kerennyt edes alkamaan ja nyt se on jo taputeltu. Onneksi tässä on vielä tovi hoitovapaata jäljellä, joten vielä ei tarvitse täysin heittää hyvästejä kotiäitiydelle.

Hapanmaitoikä on saavutettu

Typykkä saavutti ”hapanmaitotuote”-iän ja olemmekin lisäilleet aamu- ja iltapuuroihin maustamatonta jugurttia. Ainakaan toistaiseksi emme ole huomanneet sen vaikuttavan millään tavalla typykän olemukseen ja tuskin siis tulee vaikuttamaankaan. Olemme samalla siirtyneet täysin tavalliseen kaurapuuroon ja saaneet samalla edes muutaman euron verran kevennystä kauppalaskuihin.


Hiljalleen sitä alkaa toivomaan arkea, jossa jokainen perheenjäsen voisi syödä jotakuinkin samaa ruokaa. Vaikka tämä vauvavuosi ja soseiluaika ovatkin lyhyitä ja nopeasti ohi, on ne jälleen tuntuneet kukkarolla. Toisaalta olemme päässeet hieman halvemmalla kuin esikoisen vauvavuonna, koska imetys onnistui ja saimme sitä jatkettua aika pitkään. Korvikkeita on ostettu suuria määriä vasta muutaman kuukauden ajan, joten olenkin vain päätä pyöritellen muistellut patukan vauvavuotta.

Sormiruokailun ystävä

Typykkä tykästyi myös sormiruokailemaan ja onkin ollut edullisempaa valmistaa toinen päivän lämpimistä aterioista itse. Osittain raaka-aineet ovat pyörineet samoissa, mitä muukin perhe syö, joten siitä on ollut helppo ottaa sivuun myös typykälle ruoka. Yleensä olen tehnyt monen viikon sormiruuat kuitenkin yhdellä kertaa. Typykkä tykkää kala- ja liharuuista, mutta on sormiruuan suhteen kaikkiruokainen.

Mitä enemmän ruuissa on mausteita, sen parempi. Olemme saaneetkin ahkerasti päivittää myös omaa maustevarastoamme erilaisilla kuivatuilla yrteillä sekä suolattomilla mausteseoksilla. Soseiden kanssa hän on selkeästi paljon nirsompi eikä ruoka saa jäähtyä liikaa. Sormiruokaillessa lämpötilalla ei ole samanlaista merkitystä kuin soseiden kanssa. Hedelmäsoseet ovat myöskin enemmän hänen mieleensä kuin marjasoseet.

Kun vauhtiin pääsee ei loppua näy

Typykän liikkeellelähdössä on tapahtunut huikeaa kehitystä muutaman viimeisen viikon aikana. Vaikka meni kauan ennen kuin hän päätti liikkua ylipäätänsä millään tavalla, on sen jälkeen menty hirveällä vauhdilla eteenpäin. Tuntuu, että päivittäin hän pääsee aina vain nopeammin eteenpäin ja viimeisimpänä hän on myös oppinut kiipeämään.

Pakkaillessani lomaa varten, huomasin hänen kiivenneen kolme porrasta ylöspäin itsekseen. Laitoin miehelleni töihin saman tein kuvan typykästä, johon kirjoitin saatetekstiksi: ”Portin asennus?”.  Typykkä konttaa menemään minkä kerkeää, mutta osaa myös jo nousta seisomaan tukea vasten sekä ottaa varovaisia askeleita tuettuna. Muutamassa viikossa ryömivästä vauvasta on tullut vaapero. Toisaalta haikeudella, mutta toisaalta odottavalla mielellä odotan tämän kesän lämpimiä tuulia, joiden aikana kehitys tulee varmasti olemaan vielä suurempaa.

Vaaperolle tiedossa unikoulu?


Iän karttuessa myös hyvin nukkuva vauva on muuttunut temppuilevaksi vaaperoksi. Haikeudella muistelen sitä aikaa, kun vauva nukahti itsekseen muutamassa hassussa minuutissa omaan sänkyynsä ja tyytyi herätessään tuttiin. En tiedä onko kesä tehnyt kepposen vai liikkeellelähtö, hampaat, kuumuus vai mikä, mutta olemme varmasti kesän jälkeen pisteessä, jossa meillä on hyvin todennäköisesti edessä jonkin asteinen unikoulu.

Tai en tiedä? Toisaalta toistamme samaa ”nukutuskaavaa” kuin aina ennenkin, mutta tuntuu, että typykkä ei oikein malta nukahtaa. Paljon on tullut totuttuihin rutiineihin muutoksia, mitkä varmasti vaikeuttavat nukahtamista ja nukkumista. Olemme siirtäneet typykän kotona nukkumaan omaan huoneeseen päiväunia eikä siirtymä ollut kovin helppoa. Eikä nukahtaminen ole vieläkään helppoa. Saattaa mennä puolikin tuntia, ennen kuin hän malttaa luovuttaa, lopettaa huutamisen ja jäädä nukkumaan.

Toiset päikkärit ovat myös tuntuneet hieman turhilta, koska ne ovat kestoltaan saattaneet olla vain 15- 30 min, mikä on turhauttanut itseäni aivan hulluna. Siksi yritimme siirtyä yksien päiväunien taktiikkaan, mutta taas tänään on typykkä selkeästi ollut unien tarpeessa, koska nukkui aamulla 2 tunnin päikkärit (en tiedä kauan olisi nukkunut, jos en olisi häntä herättänyt) ja nyt nukkuu jo toisia päikkäreitään. Molemmat unet hän on nukkunut ulkona, joten jotenkin tuntuu, että palaset tuntuvat sopivan vanhoilla kaavoilla paremmin kohdilleen. Ehkä syksy ja kasvu tuovat uudet tarpeet kuviota, joten menemme nyt sitten vielä tällä vanhalla kaavalla.

Sisarusrakkautta kaikilla mausteilla

Välillä on todella vaikea arvioida neidin tarpeita ja hän saattaa narista ja itkeskellä koko päivän. Mikään ei ole hyvä eikä mikään kelpaa. Haluaa olla sylissä, mutta toisaalta lattiallakin saattaa olla hyvä parin minuutin ajan. Toisaalta hän saattaa viihtyä lattialla pitkiäkin pätkiä, jos hänellä on riittävästi aktiviteettejä, jotka ovat hänen mieleensä. Yleensä kaikista mielenkiintoisimmat lelut eivät ole niitä omia vaan narunpätkiä, paperia, roskia tai veljen leluja.

Rauha on toistaiseksi säilynyt sisarusten välillä, vaikka patukka on silloin tällöin ollutkin hieman mustasukkainen leluistaan. Kerran olen nähnyt patukan tönäisevän siskonsa kumoon, mutta muuten olemme selvinneet ilman suurempia naarmuja. On ollutkin ihana huomata sisarusten välille kehittyvää suhdetta ja voisi jopa sanoa, että yhteisiä leikkejäkin on löytynyt jo jonkin verran. Ihaninta on aamuisin ja päiväunien jälkeen hellät huomenten toivotukset, jotka patukka siskolleen antaa pusujen kera.

Blogilomasta uusia ideoita

Olemme sopineet Tanjan kanssa, että kumpikin pitää kesällä pienen pätkän blogilomaa. Jokaisen harrastuksen keskellä on joskus hyvä pitää pieni tauko, jotta voi palata uusiin ja freesein ideoin takaisin rakkaan harrastuksen pariin. Päätimme kuitenkin, ettei blogi jää kokoaan tauolle, joten vuorottelemme blogiloman kanssa ja pidämme lomamme eri aikaan. Itse jään nyt muutamaksi viikoksi nauttimaan perheemme yhteisestä lomasta kotimaan matkailun ja mökkeilyn pariin. Ihanaa juhannusta!

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)