Parempaan kuntoon kahden raskauden jälkeen, osa 2

Kirjoittanut Tanja


Tämän postaussarjan ensimmäisen osan julkaisemisesta on kulunut pari viikkoa ja nyt on aika käydä läpi viikkojen 22 & 23 treenit ja fiilikset. Jos et ole lukenut vielä 1 osaa, niin pääset siihen tästä. Ensimmäisestä osasta löydät tarkemmin tietoa liikuntataustastani ja tavoitteistani.

Enemmän ei ole aina parempi

Olen liikkujana hieman liiallisuuksiin asti kaikki tai ei mitään - henkinen ihminen ja vuosien saatossa olen saanut oppia monta kertaa kantapään kautta, että pidemmän päälle se ei vain toimi. Innostun asioista aina ihan täysillä ja motivaatiopuuskan iskiessä haluaisin liikkua koko ajan ajallisesti vähän enemmän ja vähän pidempiä lenkkejä kuin edellisellä viikolla. Omia rajoja ja "ennätyksiä" pitäisi rikkoa kerta toisensa jälkeen ja kehitystä pitäisi myöskin tapahtua rytinällä.

Jokainen varmasti tietää, että liiallisella liikunnalla ja itsensä piiskaamisella saa loppujen lopuksi aikaiseksi vain rasitusvammoja tai lopahtaneen motivaation ja niin itsellenikin on useimmiten joidenkin kuukausien rehkimisen jälkeen käynyt. Tällä kertaa yritän toimia eri tavalla kuin aiemmin, jotta liikunta pysyisi järkevällä pohjalla ja intoa riittäisi vielä kesän jälkeenkin. En missään nimessä halua omalla periksiantamattomuudella ja ehdottomuudella tappaa hyvin startannutta treeni-intoa ja haluan, että juoksulenkit ja lihaskuntotreeni jäisivät viikkoihini ympärivuotisesti ilman taukoja ja jatkuvaa uudelleen aloittamista. 

Olenkin joutunut kiinnittämään treenimääriin ja palautumiseen oikein todenteolla huomiota, että en lähde keulimaan omaan kuntooni nähden liikaa. Näiden kahden viikon ajalle tuli hieman vahingossa (tai yli-innostuneena) 5 treeniä putkeen ja se oli kyllä jälkikäteen ajateltuna liikaa. Loppuviikosta onneksi osasin sitten jo paremmin kuulostella fiiliksiä ja ottaa kevyemmin, mikä olikin loistava päätös seuraavan maanantain lihaskuntotreenien osalta.

10 000 askeleen päähän pinttymä

Kerroin viime postauksessa, että tavoittelen joka päivä vähintään 10 000 askelta. Lenkkipäivinä tuo askelmäärä toteutuu helposti, mutta lepopäivinä tai maanantain lihaskuntopäivänä askeleet ovat voineet jäädä todella paljon tavoitteen alle. Välillä askelten kerryttäminen tuntuu ihmeellisenkin vaikealta, etenkin, jos vietetään lasten kanssa kotipäivää omassa pihassa ja hiekkalaatikolla puuhastellen.

Koen askelmääristäni välillä pienoista huonoa omaatuntoa, koska ajattelen, että tuo 10 000 olisi määrä, johon pitäisi normiaktiivisen ihmisen päästä suht helpostikin. Ilmeisesti asia ei kuitenkaan ole ihan niin kuin olen sen ajatellut olevan. Terveyskirjastossa kerrottiin askelmääristä seuraavaa: "Alle 5 000 askelta tarkoittaa, että henkilö on liikunnallisesti passiivinen. Kun askeleita on välillä 7 500–10 000 päivässä, henkilö liikkuu jo aika mukavasti, hän on melko aktiivinen.
Yli 10 000 askelta päivässä on jo paljon, henkilö on liikunnallisesti aktiivinen. Vielä pari kolmetuhatta askelta lisää, niin ollaan hyvin aktiivisia."  

Ehkä fiksuinta on hyväksyä, että askelmäärät vaihtelevat päivän sisällön mukaan, eikä yksittäisistä huonommista päivistä kannata ottaa liikaa stressiä. Tässäkin varmasti kokonaiskuva ratkaisee muutamaa passiivisempaa päivää enemmän. Voin olla askelmääriin ihan tyytyväinen, jos ne ovat jotain 7500-10 000 välillä, kun lenkkipäivinä ne ovat helposti jopa lähemmäs 20 000.

Hyvä lenkki, parempi mieli

Viimeisten viikkojen aikana olen saanut huomata, miten hurja merkitys liikunnalla on omaan mielialaan ja jaksamiseen. Olen jo useamman viikon potenut mielialan osalta jonkinlaista alavireisyyttä ja arki on tuntunut normaalia kuormittavammalta, joten kunnon hikitreenit ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen. Juoksulenkillä tai maanantain ulkotreeneissä pystyn unohtamaan kaikki harmini ja keskittymään vain liikkeen suorittamiseen, hengitykseen ja juostessa musiikin kuunteluun.

Liikunta on tuonut paljon kaivattua omaa aikaa ja pientä hengähdyshetkeä arjesta. Olen myös liikunnan lisäämisen myötä kokenut saaneeni taas yhden ison palasen itseäni takaisin. Sellaisen palasen, jonka pelkäsin hukanneeni lasten saamisen myötä ja joka on ollut itselleni todella merkityksellinen aikana ennen lapsia. Se on tuntunut älyttömän hyvältä ja siitä aion pitää nyt kynsin ja hampain kiinni. Ihanaa, että liikunta ei tunnu lainkaan pakolliselta pahalta vaan oman jaksamisen kannalta tärkeänä henkireikänä.

Viikon 22 liikunnat

Maanantai
60 min ulkotreenit fyssarin ohjaamassa pienryhmässä. Lihaskuntotreeniä vastuskuminauhalla.

Keskiviikko
1h 24min (10.7km) intervallilenkki kävelyä ja juoksua vuorotellen. Juoksupätkät kulkivat todella kevyesti ja lenkki tuntui hyvältä.

Lauantai
32min (5km) juoksulenkki. Yhden pienen mäen verran sykkeen tasaamista, muuten juosten koko matka. 

Sunnuntai
1h 51min kävelylenkki (11km). Viikon palauttava terapialenkki Lauran kanssa.

Askeleet

Maanantai: 6483
Tiistai: 9073
Keskiviikko: 18458
Torstai: 11581
Perjantai: 10162
Lauantai: 13546
Sunnuntai: 18796

Viikon 23 liikunnat

Maanantai
60min fysioterapeutin vetämät pienryhmätreenit ulkona. Lihaskuntoa pääosin vastuskuminauhan kanssa.

Tiistai
34min (5km) juoksulenkki muutamalla sykettä laskevilla kävelypätkillä. Jalkoja hapotti ja tajusin kesken lenkin, että tein neljättä päivää peräkkäin hieman raskaampaa liikuntaa, joten ihmekkös tuo.

Keskiviikko
1h 34min (11km) lenkki Lauran kanssa. Palautteleva lenkki, joka sisälsi enemmän kävelyä kuin kevyttä juoksua.

Perjantai
54min (5.4km) Rauhallinen kävelylenkki Lauran kanssa.

Yhteensä: 4h 2min ja 21.4km

Askeleet

Maanantai: 4441
Tiistai: 13943
Keskiviikko: 17150
Torstai: 8531
Perjantai: 10642
Lauantai: 6863
Sunnuntai: 8719

Paino: Vaa'an mukaan painossa ei ole tapahtunut muutosta, mutta vaatteet sujahtavat aiempaa mukavammin päälle. Kuten aiemmin kerroinkin, tämä "projekti" ei ole painonpudotukseen tähtävää, vaan enemminkin muutos saa tulla kaiken sivussa lisääntyneiden liikuntamäärien ja fiksumman ruokailun myötä.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)