Meidän 1-vuotias, synttäri-, neuvola- ja reissukuulumisia

Kirjoittanut Tanja


Tällä viikolla on ollut syytä juhlaan, kun meidän ihana kuopuksemme täytti yhden vuoden. Juhannuksen ja mummilareissun takia synttäreitä ympäröivät viikonloput olivat jo varattuja, joten päätimme, että järjestämme kunnon synttärijuhlat hieman myöhemmin kesällä. Todennäköisesti juhlimme samalla esikoisen 3v synttäreitä, ne kun on elokuun alussa, joten lasten yhteisjuhlat voisivat tänä kesänä olla hyvinkin toimiva ratkaisu.

Oikea synttäripäivä menikin oman perheemme kesken juhliessa. Kuopus sai muutaman paketin avatakseen, koska tottakai oikeana synttäripäivänäkin pitää olla juhlan tuntua, vaikka pieni mies ei itse synttäreistä vielä mitään ymmärräkään. Laura, kuopuksen kummitäti oli myös samoilla linjoilla lahjapolitiikan osalta ja toi kuopukselle toiveiden mukaisen kirjalahjan, vaikka viralliset juhlinnat järjestetäänkin vasta myöhemmin.

Lahjaksi kuopus sai taaperoille suunnitellun leikkipuhelimen. Kukapa yksivuotias ei rakastaisi leluja, joissa on paljon nappuloita painettavaksi ja etenkin, kun niitä painamalla saa aikaan erilaisia ja mahdollisimman kovia ääniä! Lauralta kuopus sai Mauri Kunnaksen "paina ja kuuntele- sarjan" kirjan, jotka ovat ihan loistavia äänikirjoja. Näitä kirjoja meillä oli jo esikoisen ollessa pienempi ja joskus yhden vuoden kieppeillä esikoinenkin oppi etsimään kirjan sivuilta kohdan, jota täytyy painaa sormella äänen aikaansaamiseksi. Kirja kehittää kivasti lapsen tarkkaavaisuutta ja hahmottamiskykyä, kun painettava painike ei ole liian selkeästi esillä ja lapsi joutuu hieman etsimään, jotta oikea kohta löytyy. Muuten synttäripäivä meni rannalla vedessä putratessa, parasta hellepäivien huvia kuopuksenkin mielestä.

Yksivuotisneuvola

Torstaina kävimme neuvolassa yksivuotistarkastuksessa. Edellisestä kahdeksankuukautisneuvolasta tuntui kuluneen jo ikuisuuden, vaikka ei käyntien välissä loppujen lopuksi ollut kuin neljä kuukautta. Neljässä kuukaudessa oli kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon ja edelliskertaan verrattuna sylissäni oli jo hurjan paljon isompi ja taitavampi poika, joka kaikesta koronaeristäytymisestä huolimatta käyttäytyi todella reippaasti, eikä vierastanut terveydenhoitajaamme lainkaan. Lasten kasvu ja kehitys on aina niin ihmeellistä seurattavaa, miten hurjaa tahtia kaikki muutos ja taitojen karttuminen tapahtuu. Vaiheita on paljon, mutta mikään vaihe ei kuitenkaan kestä kovin kauaa, kun alkaa jo seuraava.

Neuvolatarkastuksessa kaikki oli hyvin ja kuten pitääkin. Painoa oli 4 kuukaudessa tullut hieman reilu kilon verran lisää ja pituutta 5cm, tasaisesti siis kasvaa omalla käyrällään kuten tähänkin asti on kasvanut. Mittojen lisäksi käynnillä käytiin läpi mm. nukkumista, ruokailua, liikkumista ja puhetta. Tähän käyntiin sisältyi myös rokotteiden pistäminen, juuri sopivasti ennen kesäreissuun lähtöä. Kuopus olikin hieman itkuisempi illalla ja seuraavana päivänä hänellä oli pientä lämpöilyä. Onneksi panadol helpotti oloa nopsaan ja seuraavana iltana vointikin oli jo ihan normaali.

Hyviä yöunia ja uusia taitoja

Uniasiat ovat onneksi sujuneet melkein kahden kuukauden ajan loistavasti, kiitos itsestään nukahtamisen taidon oppimisen. Edelleen kuopus nukahtaa klo 19.30 iltamaidon jälkeen itsestään ja nukkuu ilman heräämisiä noin klo 7 asti. Olemme nyt olleet kolme yötä vanhempieni luona maalla, missä makuutilat ovat yläkerrassa. Lämpötilat ovat iltaisin olleet lähemmäs 30, eikä huoneita saa pimennettyä kuten kotona. Jännitin hieman etukäteen, miten yöt mummilassa tulevat sujumaan ja näinkö hyvien öiden putki katkeaa, mutta turhaan. Poitsu on vedellyt sikeitä samalla tavalla kuin kotona ilmalämpöpumpun viileydessä ja pimennysverhojen hämärässä.

Ruokailuissa olemme pikku hiljaa siirtyneet suolan käyttöön ja kuopus onkin syönyt samaa ruokaa muiden kanssa, kunhan ruoka on ollut maltillisesti maustettua ja suht vähäsuolaista. Korvikkeista siirryimme tavalliseen lehmänmaitoon pari päivää sitten ja sekin sujui täysin ilman ongelmia. Vatsa oli tottunut maitoon hapanmaitotuotteiden myötä ja maun puolestakin normimaito tuntui kelpaavan entiseen tapaan.

Liikkuminen on ikätasoista ja poika kävelee hienosti tukea vasten. Parin viimeisen päivän aikana hän on pieniä hetkiä seisonut ilman tukea, mutta tuota pientä hetkeä pidempään tasapaino ei vielä kuitenkaan ole riittänyt. Uskoisin kuitenkin, että ei mene kauaakaan, kun saadaan ensimmäiset haparoivat askeleet ilman tukea. Onneksi konttaamalla pääsee kovaa vauhtia, joten sinällään kävelemisen oppimisella ei ole mikään kauhea kiire.

Sanoja ei vielä tule äitiä ja isiä enempää, mutta omaa puhetta ja tavutusta niidenkin edestä. Äiti onkin tällä hetkellä kaikki kaikessa, enkä saisi mennä muutamaa metriä kauemmas tai siitä seuraa kamala mielensä pahoittaminen ja lohduton itku. Sama tapahtuu kun palaan takaisin näköpiiriin, joten melko raskas ikävaihe näin omasta näkökulmastani katsottuna, kun tuntuu, että saan kaiken mahdollisen kiukun ja kitinän itselleni, teinpä niin tai näin. Tätä takertumista ja kiukkuisuutta on kestänyt melkein kuukauden verran, joten ehkä alamme olla tässä vaiheessa loppusuoralla ja pian taas helpottaa.

Kesälomareissu mummilaan

Kuten mainitsinkin, lähdimme torstaina neuvolan jälkeen pitkän viikonlopun viettoon Itä-Suomeen vanhempieni luokse. Lapset ovat olleet ihan innoissaan mummilassa olemisesta, täällä kun on iso piha missä saa vapaasti liikkua ja leikkiä, eikä tarvitse koko ajan olla haukkana vahtimassa autotielle menemistä. Mummi oli laittanut lapsille vettä uima-altaan pohjalle, joten kuopuskin on viihtynyt tuntitolkulla viilentävässä vedessä leikkien. Ollaankin oltu päivät lähinnä ulkona ja grillattu ruuat grillikodassa, joten iltaisin lapset ovat olleet väsyneitä ja valmiita unille normaaliin kellonaikaan puoli kahdeksan maissa.

Ainoa miinus täällä maalla on hyttyset, joita on aivan järkyttävän paljon. Kuumuudesta huolimatta kuopukselle on pakko pitää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita, jottei etenkin mäkäräiset syö häntä elävältä. Äitini oli ostanut apteekista Etono-nimistä voidetta hyönteisten puremiin ja se on kyllä ollut todellinen pelastus. Ihon kutina ja turvotus laskee hetkessä voiteen laittamisen jälkeen, eikä pahatkaan puremat ole vaivanneet hetkeä pidempään. Tuotetta voi käyttää yli kaksivuotiaille, joten suosittelen kokeilemaan tätä, mikäli hyttysten pistot ja puremat vaivaavat.

Huomenna onkin jo kotiinlähdön aika. Vaikka reissussa on aina ihanaa, niin silti on kiva palata kotiin. Sormet ristiin, että lähes 500km ajomatka sujuu yhtä hyvin kuin tännekin päin tultaessa. Lapset nukkuivat alkumatkan ja loppumatkan katsoivat tabletilta Ryhmä Hauta. Vain pientä kitinää viimeisen 100km aikana ja sekin täysin siedettävissä määrissä.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)