Korona-ajan tilinpäätös

Kirjoittanut Laura

Kesäkuun alku tuli ja terassi aukesivat, koronan aiheuttamat tiukat rajoitukset olivat osaltaan ohi. Olimme perheen kanssa eläneet "normaalia" arkea jo muutaman viikon ajan. Mitä korona-ajasta sitten jäi oikeasti käteen? Toisaalta eihän se vieläkään ole ohi ja edelleen jännitämme, onko se paljon puhuttu toinen aalto vielä tulossa. Lopulta koronan aiheuttama poikkeusaika oli aika nopeasti ohi.

Jossain kohtaa peloteltiin sillä, että koko tuleva syksy mennään etäopetuksessa ja erilaisten rajoitusten sävyttämänä. Onneksi toistaiseksi näyttäisi siltä, ettei tämän kaltaiset järjestelyt olisi tarpeellisia. Tosin eihän sitä koskaan tiedä?

Päivät olivat niin kuormittavia, että se vaikutti koko olemukseeni

Maaliskuu vaihtui huhtikuuksi ja voisin kuvailla olotilaani yhdellä sanalla: "puhki". Patukan pitäminen kotona oli uuvuttanut minua, vaikka yritin kovasti nähdä niitä asioiden positiivisia puolia. Tilasin kotiin erilaista tekemistä ja yritin silti pitää kiinni omasta ajasta, patukan ruutuajasta, typykän päivärytmistä, tehdä sormiruokaa ja olla kiinnostunut miehen töissä tapahtuneista käänteistä.

Korona aiheutti muutoksia kaikille ja jokainen perhe taisi olla omalla tavalla uuden edessä. Väitän, että kaikille on haastavia uudet tilanteet, jotka eivät ole lähtöisin omista valinnoista, vaan jonkun toisen määrittelemiä. Silloin asioista ja muutoksista tulee pakkoja, iskee katkeruus ja nopeasti huomaa kantavansa hartioillaan marttyyrin viittaa.

Ihmisillä oli yhtäkkiä oikeus kyseenalaistaa muiden valintoja

Itse koin ahdistusta siitä, että jokainen joutui perustelemaan valintojaan, milloin kullekin. Miksi joku vei lapsia päiväkotiin? Miksi joku lähti aamuisin töihin, vaikka olisi voinut tehdä kotona töitä? Miksi joku vei lapsia kauppaan? Miksi kaikki kauppakassitilausajat olivat aina varattuja? Kuka määritteli sen, että en voisi nähdä ystäviäni? Miksi oli oikein pitää lapsia pihalla kymmenen muun naapurin lapsen kanssa, mutta päiväkotiin ei voinut lapsia viedä? Miksi ei voinut lähteä mökille, vaikka olisi ajanut kahden viikon ruokaostosten kanssa suoraan ovelta ovelle, näkemättä muita ihmisiä?

Meillä patukka kävi poikkeusajan aikana päiväkodissa, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa kuin normaalisti, noin kerran viikkoon. Oli pakko, en kokenut olevani parhaillani, jos en saanut yhtään omaa aikaa. Viedessäni häntä päiväkotiin, oli minulla silti jatkuvasti olo, että teen jotain kiellettyä. Tiesin, että toisaalta patukka tarvitsi enemmän tekemistä sekä seuraa, mitä hänelle pystyin tarjoamaan.

Ekstrovertille ihmiselle korona oli pahin painajainen

Itse tarvitsin ympärilleni ihmisiä ja koin (varsinkin alussa) niin suurta vääryyttä, että minut oli pakotettu muottiin, joka ei ollut minulle millään tavalla ominaista. Se oli kaikkea muuta, mitä olin kaivannut ja halunnut äitiyslomalta. Olla yksin kahden lapsen kanssa koko päivän, ilman seuraa tai paikkaa, johon lasten kanssa mennä. Osasin todellakin olla marttyyri ja ehkä väsymys korosti kaikkea entisestään. Tuntui, että kaikki oli yksinkertaisesti paskaa. Oli sanaharkkaa ystävien sekä puolison kanssa ja kaikki kannustivat, mutta silti koin olevani ihan eri planeetalla kaikkien kanssa.

Pelastus taisi osittain olla jo etukäteen mietityt isyyslomat, joita oli koko kevään ajan kerran kuukaudessa. Muutamasta päivästä viikkoon vaihtelevat ajanjaksot olivat kultakimpaleita itselleni, joiden avulla jaksoin taistella läpi kevään harmaiden jaksojen. Olimme tosin miettineet hieman erilaisia lomajaksoja ja paljon muutakin tekemistä kuin mökkeilyä, mutta onneksi saimme edes mökkeillä. Sekin näytti jossain vaiheessa jo siltä, ettemme pääsisi sitäkään tekemään.

Virus kävi lähellä poikkeusolojen jälkeenkin

Korona kävi oikeasti lähellä ja aiheutti vielä poikkeusaikojenkin jälkeen sydämen tykytyksiä. Lähisuvussa oli yksi koronapositiivinen tulos ja sekin poikkeusajan alussa, koronavirusaallon iskiessä tosissaan Suomeen. Toinen sydämen tykytys oli pari viikkoa sitten, kun äitini kävi testeissä saadessaan jonkun erittäin aggressiivisen flunssan. Juuri samana päivänä, kun olimme ensimmäisen kerran päässeet kahteen ja puoleen kuukauteen Tanjan lasten kanssa leikkitreffeille.

Onneksi testi tulos oli negatiivinen, emmekä olleet tietämättämme tartuttaneet muita. Toisaalta edelleen on olemassa riski, että tartutat tietämättäsi tai sairastut, toisen tietämättömyyden takia. Tämä riski tulee olemaan olemassa vielä todella pitkään.

Ainutlaatuista aikaa negatiivisista tunteista huolimatta

On koronasta ollut jotain positiivisiakin vaikutuksia. Olemme olleet tänä keväänä terveempiä kuin koskaan. Yleensä kevääseen sekä syksyyn mahtuu vähintään yksi flunssa tai korvatulehdus ja nyt olemme siltä välttyneet. Monen asian yhteen sattuma, mutta varmasti suurempi huolehtiminen käsihygieniasta on ollut merkittävä tekijä. Lapsia on ollut vähemmän päiväkodissa, mikä on varmasti laskenut mahdollisuuksia erilaisiin pöpöihin.

Olen saanut viettää myös paljon enemmän lasten kanssa aikaa, joka on kaikessa raskaudessaankin, ollut ainutlaatuista. Mieheni on myös saanut käydä töissä, eikä pelkoa esimerkiksi lomautuksista tai työttömyydestä ole ollut. Saamme olla siis kiitollisia monestakin asiasta.

Mitä kaikkea sitä uskaltaa tehdä vai vieläkö pitää pelätä?

Toukokuun puolivälin jälkeen olen uskaltanut matkustaa metrolla lastenvaatekirpputorille typykän kanssa, patukka on ollut normaalisti päiväkodissa ja olen töihin palatessani uskaltanut päivittäin käydä ravintolassa lounaalla. Olen lainannut kirjastosta kirjoja, nähnyt muutamaa ystävää ja käynyt fyysisesti kaupassa ilman käsineitä ja hengityssuojainta (en käyttänyt niitä ollenkaan poikkeusaikana).

Olen luottanut siihen, että työpaikallani kohtaamani ihmiset huolehtivat itse tarkasti edelleen voimassa olevista suosituksista ja muistavat käsihygienian. Kotiimme olemme hankkineet käsidesiä pumppupulloon ja olemme aina kotiin tullessa, normaalin käsienpesun jälkeen, laittaneet käsidesiä. Käsipyyhkeitä olen vaihtanut kotona useammin ja julkisilla paikoilla olen yrittänyt muistaa välttää turhaa naaman koskemista. Olen pitänyt paljon hiuksia kiinni, jotta ne eivät olisi naamalla, ettei niitä tarvitsi haroa pois edestä.

Kesä tulee olemaan erilainen, täysin erilainen mitä olimme suunnitelleet. Kesä tulee painottumaan mökkeilyyn ja oman perheen kesken tehtäviin suunnitelmiin. Syksyn ulkomaanmatka siirtyy ja harkitsen vielä muutamaan otteeseen, tulemmeko viemään patukkaa vielä tänäkään vuonna huvipuistoon. Toivottavasti kesä olisi lämmin, jotta mökillä riittäisi tekemistä ja voisimme nauttia uimisesta, veneilystä ja retkeilystä.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)