Koronakotoilua ja lisääntyneitä treenimääriä

Kirjoittanut Tanja


Isolla osalla perheistä koronakotoilu on vaihtunut hieman normaalimpaan arkeen, kun lapset ovat palanneet kouluihin ja päiväkoteihin. Meillä arki on edelleen pysynyt aikalailla samanlaisena maaliskuun puolivälistä lähtien, eikä ainakaan toistaiseksi ole ollut suurta muutosta näkyvissä. Hieman kateellisena olen kuunnellut puheita kevyemmän arjen alkamisesta, samaan aikaan kun itse vietetään jälleen ihan samalaista päivää ja viikkoa, mitä tässä viimeiset 10 viikkoa ollaan jo tehty (en ole varma, olenko enää pysynyt laskuissa?).

Viime viikolla saimme myös huonoja uutisia esikoisen päivähoitohakemukseen liittyen. Olemme siis alun perin lähettäneet hakemuksen jo viimevuoden marraskuussa, mutta hoitopaikat ovat olleet niin täynnä, ettei paikkaa ole meille tähän mennessä irronnut. Syksyn osalta tilanne onneksi on kuitenkin vielä avoinna, joten hieman toivoa on siitä, että esikoinen voisi aloittaa syyskuussa päivähoidossa kolmena päivänä viikossa. 

Päivähoidon aloittaminen syksyllä olisi todella ihanaa. Ensinnäkin, esikoinen täyttää elokuussa jo kolme vuotta, joten hän kaipaa koko ajan enemmän erilaista aktiviteettia ja muiden lasten seuraa. Olisi myös ihanaa, että ennen töihin paluuta olisi vielä hetki mahdollista antaa kuopukselle ihan täysin jakamatonta huomiota, mitä hän ei ole toisena lapsena ihan hurjan paljon päässyt kokemaan.

Lopetimme täydellisen koronakotoilun ja kävimme siskoni luona kylässä

Esikoinen on koko tämän koronakotoilun aikana kaivannut todella paljon kerhoon, uimaan ja tädin luo ja hän hokeekin mantraa "ei kerhoon, ei uimaan, ei tädin luokse." Hyvin on iskostunut päähän koronakaranteenin ajatus hänellekin, kun tietysti hänelle on pitänyt selittää, että nyt ei voi mennä oikeastaan minnekään muualle kuin ulkoilemaan.

Äitienpäiväviikonloppuna teimme kuitenkin poikkeuksen ja tapasimme ensimmäistä kertaa koronan aikana siskoni perhettä. Oli niin ihanaa pakata lapset autoon ja ajaa päiväksi kyläilemään. Oli ihana nähdä muita ihmisiä, jutella livenä ja ylipäänsä saada päivään vaihtelua. Kyllä muista ihmisistä eristäytyminen alkaa jossain vaiheessa tuntua raskaalta ja etenkin lasten kohdalla on harmittanut, kun on tuntunut, että kuopus joutuu elämään täysin eristyksissä ison osan omasta vauvavuodestaan ja myös esikoisesta on voinut huomata, että vaihtelun puute alkaa välillä turhauttamaan häntä.

Miten te muut, oletteko jo alkaneet pikku hiljaa nähdä perhettä ja ystäviä?


Hikiliikunnasta vaihtelua ja energiaa arkeen 

Muuten arki on aikalailla toistanut itseään päivästä toiseen. Mies on tehnyt pitkiä työpäiviä ja minulla on ollut päävastuu kodin- ja lastenhoidosta. Iltaisin ja viikonloppuisin sitten vietämme mahdollisimman paljon perheaikaa ja teemme myös miehen kanssa omia juttujamme. Olenkin nyt viime aikoina saanut aiempaa enemmän lisättyä raskaampaa liikuntaa arkeeni ja sunnuntaina tuli pitkästä aikaa juostua 5.5 km lenkki. Kunnon sykettä nostattava hikiliikunta on ollut aivan ihanaa ja siitä pyrin jatkossa pitämään aiempaa paremmin kiinni. 

Maanantai-iltaisin olen käynyt ohjatuissa ulkotreeneissä, joka on fysioterapeuttini vetämää pienryhmätreeniä. Rakastan tuollaista ohjattua ulkotreeniä, missä tulee haastettua itseään ihan eri tavalla kuin yksin treenatessa ja saa vaihtelua, kun ammattilainen ohjaa ja neuvoo liikkeet, mitä tunnin aikana tehdään. 


Tavoitteena kohottaa kuntoa ja juosta 10km alle tuntiin

Minulla olisi tavoitteena kohottaa kesän aikana kuntoa merkittävästi nykytilanteeseen verrattuna. Viimeisen 3,5 vuoden aikana treenaaminen on raskauksien, synnytysten ja pikkulapsiarjen takia ollut haastavampaa ja rajallisempaa ja nyt vihdoin on sellainen fiilis, että voisi alkaa palauttaa vanhan minäni liikuntatottumuksia arkirutiineihin. 

Viime aikoina energiaa on ollut ihan eri tavalla kuin pitkään aikaan ja se on varmasti johtunut kuopuksen öistä, jotka hän on nyt kaksi viikkoa nukkunut ilman yhtäkään heräämistä. Se on tietysti vaikuttanut ihan hurjasti myös omaan unenlaatuun ja jaksamiseen, joten on edes voinut harkita kunnon "rääkkitreeniä" niiden kärrylenkkien sijasta. 

Mietin, että voisin tästä kunnonkohotuksen alkutaipaleesta tehdä jonkinlaisen postaussarjan, koska varmasti siellä meidän lukijoissa on muita samassa tilanteessa olevia. 

Vielä en ole ihan täysin kirkastanut omaa tavoitettani, mutta 10 km juokseminen alle tuntiin houkuttelisi kovasti. Liikunnan ja pienen ruokavalion viilaamisen avulla haluaisin saada raskauksien runtelemaa kroppaani hieman parempaan kuntoon myös ulkoisesti, mutta mitään selkeää painonpudotus tavoitetta minulla ei ainakaan toistaiseksi vielä ole. Laita kommenttiboksiin viestiä, jos sinulla on samanlaisia tavoitteita oman kunnon kohottamisen osalta, olisi kiva kuulla vertaistukitarinoita. :)

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)