Imetyksen lopetus

Kirjoittanut Laura

Tämän tekstin alkuperäinen otsikko oli jotain ihan muuta kuin se mihin päädyin. Aluksi otsikon piti olla yöimetyksen lopettaminen, jonka jälkeen otsikon piti olla imetyksen downsiftaus ja lopulta päädyin sitten tähän. Olen monesti aikaisemminkin kertonut, kuinka en typykän syntymän jälkeen ollut miettinyt sen tarkemmin suunnitelmia imetyksen suhteen.

Toivoin, että pystyisin ainakin sen puoli vuotta imettämään, mieluiten täysimetyksellä. Jos näyttäisi, että imetyksen kanssa olisi hankalaa tai vauva tarvitsisi lisämaitoa, en kärvistelisi samalla tavalla kuin patukan aikana, vaan antaisin korviketta hyvillä mielin. Lopulta imetysmatka olikin kaikin puolin sellainen kuin olin toivonut ja nyt ollaan matkan viimeisillä kilometreillä.

Yöimetykset jatkuivat normaaliin tapaan ja tuntui, ettei ne tulisi jäämään itsestään pois. Olimme aikoja sitten sopineet Tanjan kanssa, että jos näyttäisi siltä, että puolen vuoden jälkeen pitäisi hieman ystävää muistutella yöimetyksen lopettamisesta, siitä pitäisi sanoa. Ja sen saisi sanoa suoraan, jos öisiin imetyksiin ei näkyisi loppua. Tanja alkoikin minua muistuttelemaan siitä siinä kohtaa, kun typykän ikä alkoi olemaan 8 kk kieppeillä. Tiesin sen itsekin, mutta tuntui, ettei voimia tahtonut olla taistoon. Kunnes eräs yö päätin jälleen puoli kolmen aikoihin herätessäni, että nyt saa riittää.


Hetken mielijohteesta aloitettu "huudatus" tuli miehelleni yllätyksenä, koska en ollut siitä etukäteen hänelle kertonut tai edes keskustellut. Olimme lopettamisesta kyllä puhuneet, mutta emme konkreettisesti olleet saaneet aikaiseksi aloittaa ”unikoulua”, aina oli jotain muuta. Tuona yönä typykkä huusi yhteensä kaksi tuntia viiden minuutin sykleissä. Rauhoittelin, hyssyttelin, laitoin tuttia, silitin, hyräilin ja virittelin kohistinta kovemmalle. Lopulta pääsimme nukkumaan, siihen saakka, kunnes patukka heräsi uuteen päivään.

Seuraavana iltana valmistauduin samaan taistoon ja juttelimme mieheni kanssa, että josko kokeilisimme antaa korviketta iltapuuron jälkeen. Tämä voisi helpottaa yötä, eikä typykkä välttämättä heräisi edes yöllä itkemään rinnan perään. Hän söi hurjan määrän korviketta ja nukutus sujui hyvin. Typykkä heräsi normaaliin tapaansa, mutta tällä kertaa tyytyikin tuttiin. Menin takaisin omaan sänkyyni ja en tahtonut saada unta, kun tavallaan koko ajan odotin, että milloin neiti aloittaa itkemisen uudelleen.

Heräsin aamulla yksin sängystä, kun patukka tuli pehmolelujensa kanssa sanomaan: "Huomenta, äiti nyt nukuttu!". Siitä lähtien olemme nukkuneet, jota kuinkin hyvin yömme, ilman imetyksiä. Toki mukaan on mahtunut huonoja öitä, hampaita ja vatsaongelmia, mutta olemme pystyneet olemaan ilman öisiä imetyksiä.


Tarkoitus ei ollut lopettaa imetystä kokonaan, vaan totuttaa typykkä myös pullolle. Olen menossa muutamaksi viikoksi töihin mieheni isyysloman ajaksi kesäkuussa, ja tuolloin en ole imettämässä typykkää. Olin alun perinkin miettinyt vaihtoehtoa, että imetys jäisi tällä tavoin luonnollisesti pois. Olen itse asiassa miettinyt, etten koe enää kovin tarpeelliseksi imettää ja tämä ajatus tuli myös hyvin voimakkaasti sen jälkeen, kun olin lopettanut äidinmaidonluovuttamisen. Voi siis olla, ajatus imetyksen lopettamisesta olisi voinut tulla myös aikaisemmin, jos en olisi maitoa luovuttanut.

Niin tai näin, on myös typykkä näyttänyt merkkejä siitä, että imetyksen lopettaminen olisi hänellekin "ok". Hän ei jaksa keskittyä rinnalla olemiseen ja luulen, että hän on tottunut pulloon jo niin hyvin, ettei jaksa rinnalla tehdä töitä samalla tavalla kuin ennen. Pullosta tulee yksinkertaisesti helpommin ja nopeammin tyytyväiseksi.


Pulloruokinnan tuominen arkeen on tullut vanhasta muistista ja nyt se onkin ollut hieman helpompaa kuin patukan aikoihin, koska typykän ollessa jo yli 8 kk vanha, on pullot voinut pestä pesukoneessa. Patukan vauvavuotena käytimme paljon jauhetta, joka sekoitettiin veteen, nyt olemme menneet valmiilla korvikkeella. Vieläkin silloin tällöin rintoja pakottaa, varsinkin syödessäni hiilareita tai typykän kovasti itkiessä. Niin hetkinä olen edelleen imettänyt.

Olemme menneet uudella taktiikalla nyt parin viikon ajan, ja kaikki on sujunut todella hyvin. Päivästä riippuen olen imettänyt typykkää 1-3 kertaa päivässä ja tämä on tuntunut hyvältä rytmiltä. Yleensä imetän aamuisin ja iltaisin, joskus vaan iltaisin. Palavaa halua jatkaa imetystä minulla ei enää ole, joten jos se jää kokonaan pois, tuntuu sekin oikealta ratkaisulta. Ensi viikolla jään yhdeksi yöksi yksin kotiin, kun mies lähtee lasten kanssa päivää aikaisemmin mökille. Ja tämä on mahdollista, koska imetys ei ole niin vahva osa arkeamme. Ja miten hyvältä kuulostaakin jäädä yksin yhdeksi yöksi kotiin. Toisaalta haikeaa jättää taakseen yksi iso ja merkittävä vaihe vauva-ajasta, mutta toisaalta se tuntuu hyvältä, koska imetys jää luonnollisesti pois.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)