Hormonitoiminta sekaisin, apu ehkäisystä?


Kirjoittanut Laura
Mikään ei nappaa ja koko ajan väsyttää tai harmittaa. Mihinkään ei huvita lähteä ja aikaisemmin hyvältä tuntuneet asiat ovat mitättömiä. Seuraavana aamuna en voisi olla onnellisempi ja kaikki on paremmin kuin koskaan. Naama kuitenkin kukkii, hiuksia lähtee ja niitä saa olla koko ajan pesemässä. Kierto on ihan sekaisin ja kuukautiset alkavat aina väärään aikaan.

Miehen suusta tulevat kommentit ovat kuin sivalluksia ja lapsetkin ovat koko ajan itkuisia.  Toisaalta haluaisin vain rutistaa ja pusutella lapsia koko päivän, enkä haluaisi, että he kasvaisivat koskaan isoiksi. Lapset ovat niin rakkaita, että välillä ihan sattuu. Onnistunut palapelin rakentaminen tai eteenpäin ryömivä vauva tuovat niin suurta onnen tunnetta, että se saa sydämen pysähtymään.

Hormonitoiminnan sekoilu ei pääty raskauteen tai synnytykseen

Hormonitoimintani on imetyksen lopettamisen myötä ollut aivan sekaisin. Tuntuu, että olen kotona kävelevä aikapommi, joka räjähtelee milloin mistäkin. Olen aina rakastanut suunnitella ja tehdä listoja, nyt kaikki sellainen ärsyttää ihan suunnattomasti.

En jaksaisi ajatella seuraavan viikonlopun ohjelmaa, kun tuntuu, ettei kuluvankaan päivän asiat ole vielä selvillä. Ja toisaalta haluaisin suunnitella koko kesän ja tehdä kalenterimerkintöjä, milloin voisi mitäkin tehdä.

Äidinmaidonluovutus sekoitti suunnitelmat

Olen pohtinut pääni puhki ehkäisy vaihtoehtojen kanssa, koska haluaisin saman olon, joka minulla oli ennen patukan raskautta; olo oli paljon tasaisempaa. Patukkaa en myöskään imettänyt kuin puoli vuotta ja sekin osittaisimetyksenä, joten hormonien määrä ei koskaan noussut samalle tasolle kuin nyt selkeästi typykän kanssa.

Tarkoitukseni oli aloittaa ehkäisy jo paljon aikaisemmin, jo oikeastaan heti silloin, kun se olisi ollut mahdollista. Ongelmaksi tuli äidinmaidonluovutus, jolloin ehkäisyn käyttö ei ollut mahdollista (puhun siis hormonaalisesta ehkäisystä). Siirsimme siis ehkäisyn aloitusta ja tämä oli ihan ok, kunnes sitten imetys alkoi hiipumaan.

Imetys lakkasi aika nopeasti äidinmaidonluovutuksen lopettamisen jälkeen. Typykkä ei sitä kaivannut ja ne hetket, kun ”tyhjensin”, olivat ihme häröilyä ja typykkä ei saanut maitoa tarpeeksi niistä imetyskerroista. Imetyksen jälkeen hän ”vaati” vielä maitoa pullosta. Parin viikon sekoilu imetyksen ja pulloruokinnan välillä tekivät hormonitoiminnalle kummia.

Kierukka, minipillerit vai kapseli?

Puoli vuotta oli kulunut synnytyksestä ja soitin ehkäisyneuvontaan. Halusin ehdottomasti kapselin, joka minulla oli ollut ennen ensimmäistä raskautta ja se oli toiminut minulle erittäin hyvin. Halusin samanlaisen ehkäisymenetelmän, joka on huoleton eikä vaadi minulta muistamista.

Ajatus kierukasta ei ollut minua varten ja osittain siihen vaikutti varmaan myös jo aikaisempi kokemukseni kapselin toimivuudesta sekä sopivuudesta minulle. Ensimmäiseksi ongelmaksi tuli minun epäsäännöllinen kiertoni, koska kunnallisella pitäisi tietää kuukautisten alkamispäivä, jotta kapseli voitaisiin asentaa oikeaan aikaan. Kerroin kiertoni epäsäännöllisyydestä ja pohdimme vaihtoehtoja.

Minulle tarjottiin vaihtoehtoa aloittaa minipillerit, koska niitä syödessä, kapselin asennusajankohdalla ei olisi merkitystä. Olin syönyt minipillereitä patukan syntymän jälkeen ja ne eivät sopineet minulle alkuunkaan. Olin aivan monsteri kotona ja olin vannonut, etten söisi pillereitä enää.

Päädyimme puhelun aikana siihen, että voisin ne kuitenkin aloittaa, koska niiden käyttö olisi kuitenkin lyhytkestoista ja nopeuttaisi kapselin asennusta huomattavasti. Lääkäri kirjotti minulle reseptin ja kävin hakemassa pillerit apteekista. Olin aloittamassa pillereitä, kunnes tajusin, etten voinut aloittaa niiden syömistä, koska luovutin edelleen maitoa.

Pitäisi varata aika kapselin asennukseen ja palata omaksi itsekseen

Nyt olen tilanteessa, missä koen, että hormonaalinen ehkäisy olisi tarpeen ja mahdollista. Minun pitäisi varata uusi aika kapselin laittoon ja aloittaa pillerit. Vauvakin täyttää kohta jo 10 kk ja edelleen olemme samassa tilanteessa kuin puoli vuotta sitten.

Itse koen ahdistusta, koska en koe olevani yhtään oma itseni. Olen temperamenttinen, mutta toisaalta aika tasainen. Nyt olen aallokko, joka kaipaa kesyttäjää. Imetyksen lopettamisesta ei ole kulunut vielä kovin kauan aikaa ja voi olla mahdollista, etteivät hormonit ole senkään jäljiltä tasaantuneet. Voi siis olla, että hermoilen sekä tuskailen ehkäisy asiaa turhaan. Pitäisi antaa ajan tehdä tehtävänsä, mutta se tuntuu liian pitkäkestoiselta vaihtoehdolta.

Toivon siis ehkäisyn tuovan jonkinlaista helpotusta oloihini. Ja toisaalta tiedän, ettei sen piikkiin saisi laittaa liikaa odotuksia, koska voi olla, ettei se helpota tai kapseli ei olekaan enää minun juttuni. Kuulostaa siltä, että kaikki olisi vain harmaata, eikä näin kyllä ole. Lapset ovat parhautta, mies rakas ja ruuhkavuosielämä ihanaa, toivoisin sen olevan vain vähän tasaisempaa.


Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)