Hei, me potkupyöräillään!

Kirjoittanut Laura


Patukka meni koko syksyn ja talven kotona kuin tuulispää omilla mopoillaan ja tuntui, ettei moposta ole enää tarpeeksi haastetta. Viime kesänä äitini osti lapsenlapselleen Pukyn potkupyörän sekä kypärän, mutta harmillisesti pyörä oli hieman liian iso hänelle. Onneksi talven ollessa pääkaupunkiseudulla erittäin vähä luminen, pääsimme jo todella aikaisin keväällä harjoittelemaan pyöräilyä uudestaan.

Alku oli hankalaa eikä patukalla riittänyt keskittyminen pyöräilyyn ollenkaan. Hän meni muutaman kymmenen metriä eteenpäin ja sen jälkeen totesi, ettei halua enää pyöräillä. Huomasin jatkuvasti kantavani pyörää kantohihnassa omalla olkapäälläni ja minua turhautti tämä. Ajattelin, että ehkä patukasta ei tule potkupyöräilijää ja onneksi meillä on tulossa typykkä, joka voisi sitten mahdollisesti olla potkupyöräilijä.

Pyöräily oli patukan kohdalla sitä, että hän vain käveli pyörän päällä. Hän ei ymmärtänyt, että pyörän satulan päälle pitäisi istua ja potkia itselleen vauhtia samalla tavalla kuin kotona mopoilla. Yritimme hänelle asiaa selittää, mutta hän istui satulan päälle ja nousi saman tien ylös, kun lähti liikkeelle. Miten turhauttavaa! Parasta patukan mielestä olikin se, kun pääsi nostamaan jalat ylös ja me mieheni kanssa työnsimme häntä vuorotellen, jotta pääsimme jotenkin liikkumaan eteenpäin.


Meillä ei ollut pyörään kiinnitettävää työntöaisaa, joten olimme täysin sen varassa, että patukka oppisi itse potkimaan pyörällä vauhtia. Katsoin haikeasti muiden pyörällä ajoa ja työnsin samalla patukkaa vaunujen istumalaudalla.  Päätin kuitenkin olla kannustava ja kokeilla patukan kanssa aktiivisesti päivittäin pyöräilyä, jos hän vielä innostuisikin siitä.

Tuli korona ja päiväkotipäivät vaihtuivat kotipäiviksi. Oli siis keksittävä toden teolla päiviin aktiviteettejä ja, kun kaikki paikat olivat suljettuina, ei päivään jäänyt muita vaihtoehtoja kuin ulkoilla. Lähdimme päivittäin liikkeelle heti aamusta ja teimme erilaisia retkiä kotimme lähellä oleviin puistoihin ja leikkipaikkoihin. Otimme mukaan aina vaunujen istumalaudan sekä pyörän. Ja aina patukka käveli pyörän päällä ja lopulta lopetti sillä matkaamisen. Ja sinnikkäästi kannustin, neuvoin ja yritin pitää intoa päällä.

Käänteentekevää oli lopulta pienet alamäet. Niissä oli pakko opetella löytämään pyörän kanssa tasapaino ilman kävelyä. Oli siis nostettava oikeasti jalat ylös ja käytännössä huomata, kuinka helppo pyörällä oli mennä kovaa. Erään koulun pihalla oli sopivan lyhyt, mutta tarpeeksi jyrkkä mäki, johon päädyimme harjoittelemaan. Uudestaan ja uudestaan laskimme mäkeä. Muutaman kerran hän kaatui, mutta aina uudestaan nousi jälleen ylös. Pyöräilystä oli tullut kivaa.


Mäkitreenien ansiosta patukka oli ymmärtänyt potkupyöräilyn idean. Jatkoimme harjoittelua seuraavien viikkojen ajan ja monesti patukka halusi itse lähteä pyöräilemään. Pyöräilimme joka paikkaan ja patukka jaksoi potkia useita kilometrejä ihan huomaamattaan. Pyörällä pääsi kovaa sekä mielikuvituksen avulla pyöräilemisestä tuli seikkailu, jossa pyörän tankoon kiinnitettyjen näkymättömien säätönappien avulla pääsi menemään turbovauhdilla sekä jarruttamaan mäissä.

Pyörässä on myös käsijarru, mutta sen käyttö vaatii vielä harjoittelua ja patukka jarruttaa toistaiseksi jalkojen avulla. Voi olla, että emme pääse edes kesän puoliväliin asti, kun kengät ovat sisäsyrjistä kuluneet puhki. Kallistun sen kannalle, että yhdet kulutetut lenkkarit ovat sata kertaa parempi asia kuin unohdettu pyörä.



Lopulta potkupyöräilystä tuli super kivaa ja lapsen kanssa voi tehdä pitkiäkin matkoja, ilman, että tarvitsee molempia työntää vaunuissa. Alku näytti haasteelliselta ja jopa hetken siltä, että sekä lapsi että aikuinen olivat valmiit luovuttamaan. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja nyt pyöräretkistä nauttivat kaikki.

Olemme myös opetelleet samalla muitakin tärkeitä pyöräilyyn liittyviä asioita. Kypärän tärkeyttä ei voi alleviivata tarpeeksi ja olemme opettaneet suojatien ylittämistä patukalle. Pyörä pitää aina taluttaa autotien yli ja suojatietä pitkin. Ennen suojatiellä menemistä on hyvä katsoa vasemmalle, oikealle ja vasemmalle, jonka jälkeen talutamme rauhallisesti, mutta reippaasti pyörän tien yli.

Ensi kesänä saattaa olla vuorossa oikean pyörän hankkiminen sekä sillä harjoittelu. Pitäisi varmaan pohtia, kokeilemmeko pyöräilyä ilman apupyöriä vai apupyörien kanssa. Nyt on onneksi vielä kokonainen kesä aikaa harjoitella tasapainoa potkupyörän kanssa. Taidamme ensi viikonloppuna ottaa pyörän mukaan myös mökille, koska siellä on hurjista hurjin alamäki. Voimme ehkä opetella samalla sitä käsijarrun käyttämistä. Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne ja kokemuksia pyörällä ajon harjoittelemisesta? Oliko helppoa, tuskaista vai palkitsevaa?


Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)