Äiti lapsivapaalla


Kirjoittanut Laura


Kaksi yötä ja yksi kokonainen päivä omaa aikaa. Imetyksen hiipumisen takia, oli minulla mahdollisuus jäädä nukkumaan univelkoja ja viettämään omaa aikaa mieheni isyysloman ansiosta. Lapset lähtivät isovanhempien kanssa hakemaan isäänsä töistä ja suuntasivat siitä sitten mökille. Kun aikaa on rajattomasti, eikä sinua sido mikään tai kukaan tiettyihin arkirutiineihin, tulee jopa hieman turhankin aikataulutettu fiilis. Ensin teen tämän, jonka jälkeen teen tuon. 

Toisaalta haluaisin kovasti tehdä senkin jutun, mutta sitten en kerkeä tekemään tuota asiaa. Paljon on asioita, joita haluaisi ja erityisesti pitäisi tehdä. Lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että tein juuri sitä mitä halusin, ilman, että olisi pakko tehdä yhtään mitään. 

Tavoitteena metatyölistan tyhjentäminen

Jokainen tietää sen, että ruuhkavuosien aikana metatyön määrä on hurja ja tuntuu, että sille listalle eksyy joka päivä uusia asioita. Toiset niistä listalla olevista asioista ovat mielekkäitä, ja toisia niistä siirtää aina vaan pidemmälle, jos siihen on mahdollisuus. Toisinaan on hyvä siivota lista ja tehdä ajan kanssa pois listalta siellä roikkuvia asioita. Itse kaipaan listan siivoamiselle aikaa, jolloin ei ole riskiä keskeytyksille. Toisaalta voisi sanoa, että listan tyhjentäminen vaatii lapsi vapaata aikaa. Siksi olin päättänyt käyttää omasta vapaa-ajastani osan metatyölistan tyhjentämiseen. 

Kuinka hyvä fiilis voikaan tulla, kun saa päässä sijaitsevalta listalta pois asioita, joiden tekeminen ja hoitaminen on tuntunut raskaalta. Tilasin siis vihdoin päiväkodin ohjaajille kevätlahjat (todella hyvä idea muuten lyöttäytyä yhteen päiväkotikaverin äidin kanssa, saa lahjasta hieman isomman), tein etukäteen viikon ruokaostokset netissä, kävin läpi veroilmoitustani, hoidin vihdoin reklamoimani tuolin vaihdoin ja maksoin pois muutaman laskun. Listalle jäi paljon asioita, joita olisin voinut myös tehdä paljon helpommin nyt, kun keskeytyksiä ei olisi ollut tiedossa. 


Toisaalta halusin käyttää aikaani myös oikeasti mielekkääseen tekemiseen. Listalle jäi siis vielä kaappien läpi käyminen ja pienten vaatteiden pois laittaminen, kaappien järjestäminen, pikkuvessan remontin suunnittelu, veroilmoituksen lähettäminen, kelalle hoitovapaamuutosten ilmoittaminen, oman vaatekaapin järjesteleminen ja vaikka sekä mitä, koska tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Tajusin, että minua ei sido myöskään kellonajat ja kävin aamusaunassa

Eihän sitä nuorena tajua edes sitä, kuinka siitä vapaudesta tehdä mitä vaan, pitäisi osata nauttia. Aikuisena sitä on todellakin konkretisoitunut se aikaisempi vapaus, jota nuorena aikuisena ei pitänyt juuri sen ihmeellisempänä. Tietyllä tavalla, olen niin hetkinä, kun on mahdollisuus olla yksin, halunnut tietoisesti sekä tiedostamatta, korostaa itselleni vapautta valita. Siksi halusin ensimmäisenä aamuna mennä aamupalan jälkeen saunaan, koska miksei? 

Otin siis tölkillisen light colaa sekä sauna-aromatippoja ja menin saunaan. Nostin jalat kiukaan suojareunalle ja heitin kiukaalle vettä. Rakastan saunomista, voisin tehdä sitä joka päivä. Aamu lähti hyvin käyntiin saunan raikkaana ja pääsinkin saunan jälkeen reippain mielin muihin hommiin. Olisin voinut käydä vielä illallakin saunassa, mutta jäin täysin jumiin lempi sarjoihini. Koronan muuttaessa arkeamme, on omakin aika ollut kortilla, joten seuraamani sarjatkin ovat jääneet katsomatta. 
Selaillessani Ruudun, Yle Areenan sekä MTV:N sovelluksia, huomasin, että minulla oli katsomatta monta tuntia lempi sarjojeni käänteitä ja päätinkin ottaa sille aikaa. Surutta käytin aikaani ”tyhjän päiväiseen” draamaan, jonka seuraksi tilasin myös roskaruokaa. Mitä parhautta!

Teini-ikäinen ei laske oman ajan määrää eikä herätä minua öisin

Bonuspoikani kotien vaihtopäivä on joka viikon torstai, joten hän tuli kotiin toisen lapsivapaapäivän iltana. Olin suunnitellut, että siitä illasta tehdään sellainen, että kummallakin on leppoisaa. Enkä todellakaan halunnut kuluttaa aikaani ruuanlaittoon, joten tilasin meille rullakebabit, omani aurajuustolla tietty. Bonuspoika kysyi lupaa poikkeuksellisesti syödä omassa huoneessaan ja annoin hänelle heti luvan. Molemmat söivät rullaansa katsoen lempi sarjojaan, mikä nautinto.

 Koen myös bonuspojan ansaitsevan sekä tarvitsevan niitäkin päiviä, jolloin pienemmät sisarukset eivät juokse jaloissa tai vaadi isoveljensä ehdotonta huomiota. Siihen oli nyt mahdollisuus ja sen halusin nyt bonuspojalle tarjota. Monet voivat ihmetellä tätä, mutta bonuspoikani on yksi lapsi osana perhettämme, eikä meillä ole koskaan ollut jaottelua biologisten lasten ja puolison lapsen välillä. En koe, että minun oma aikani olisi päättynyt bonuspojan kotiin tulemiseen, hän on jo teini-ikäinen. Hän on omatoiminen, nukkuu kokonaisia öitä ja huolehtii käytännössä kaikesta itse. Joskus hänkin saattaa uppoutua mielekkääseen puuhaan niin, että häntä pitää muistutella kellonajoista ja ruokailuista, mutta muuten kaikki sujuu omatoimisesti ilman meitä aikuisia. 

Ikävän siivittämänä kohti mökkiviikonloppua

Ensimmäinen kahden yön yksin kotonaolo sekä ensimmäinen pidempi lapsista erossa oleminen tekivät hyvää. En ole koskaan kokenut tarvitsevani omaa aikaa tasaisin väliajoin tässä mittakaavassa. Arjen pienet hetket lenkkien muodossa tai lapsien päiväunien aikaan ovat riittäviä. Mutta, kun mieheni tätä mahdollisuutta tarjosi, olisi ollut typerä siitä kieltäytyä. Ikävä lapsia tuli jo ensimmäisenä iltana, mutta ehkä sekin kuuluu asiaan. 

Soitimme päivien aikana muutaman videopuhelun ja patukan höpöttäessä iloisesti päivän aikana sattuneita tapahtumia, typykkä aloitti itkemisen jokainen kerta, kun kuuli ääneni. Ehkä tämäkin kuului asiaan. Muutaman päivän yksin olo sai arvoisensa päätöksen, kun lähdimme puolilta päivin kohti mökkiä. Bonuspoikani osallistui takapenkillä oppitunnilleen, kun itse laitoin kuulokkeet myös korvilleni. Istuimme siis kumpikin autossa kuulokkeet korvilla, kuunnellen omia juttujamme.

Itse hyödynnän mökkimatkamme nykyään kahteen asiaan, riippuen siitä olenko kuskin vai pelkääjän paikalla. Kuskina kuuntelen äänikirjaa ja pelkääjän paikalla kirjoitan blogi juttuja. Päätin siis yksin olo päiväni kirjojen pariin, joka on ollut aina lähellä sydäntäni. Mökin pihaan saapuessamme oli kirjaa jäljellä viisi minuuttia, jotka kuuntelin illalla syöttäessäni typykkää.  

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)