Vauva 8kk

Kirjoittanut Laura

Muutama kuukausi ja vanhempainvapaa päättyy ja alkaa kotihoito sekä kesä on jälleen täällä. Uskomatonta ajatella, että vuosi sitten näihin samoihin aikoihin, saimme tietää, että perheemme täydentyy tytöllä. Poikavaltainen perheemme sai säväyksen glitteriä ja pinkin sävyjä, sinisten, vihreiden ja harmaiden sävyjen sekaan. Typykkä on näyttänyt jo aikaisessa vaiheessa olevansa vahvatahtoinen ja kovaääninen luonne, vaikka hyvin pitkän pinnan omaakin.

Kahdeksaan kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä; iloa, naurua ja onnellisuutta, mutta myös huolta ja murhetta. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin ajatus erittäin nopeasti kuluneesta vauvavuodesta, tosin onhan sitä vielä jäljellä neljä kuukautta eli kolmas osa. Ensimmäiset kaksi kolmannesta menivät niin nopeasti, että pää ei meinaa pysyä vauhdissa mukana. Korona on osaltaan muokannut aika vahvasti arkeamme ilman, että olemme siihen voineet vaikuttaa oikeastaan millään tavalla.



Typykkä on kasvanut upeasti ja onkin jo niin pitkä, ettei tämä äiti ole ollenkaan varautunut näin nopeaan pituus kasvuun. Vaatekaappien läpi käyminen on jälleen edessä, koska kaapit notkuvat täynnä pieniä vaatteita. Olen myös joutunut molemmille lapsille tilamaan housuja ja leggareita, koska typykällä leggarit ovat kuin makkarankuoria ja patukalla housut jäävät lahkeista lyhyiksi.  Minua harmittaa edelleen tosi paljon, kun en saa myytyä pieneksi jääneitä vaatteita eteenpäin kirpparilla. Jotenkin tuo netissä myyminen tökkii, eikä ”merkittömiä” vaatteita saa liikkumaan eteenpäin oikein millään.

Kaikki merkkivaatteet ja -asusteet saa kyllä kaupattua, mutta perusvaatteiden hintaa saa hilata niin alas, ettei myymisessä ole oikein mitään järkeä. Itse asiassa mahdolliset postituskulut tulevat olemaan melkein tuplasti vaatteen hinnan verran, joten en oikeasti näe tässä mitään järkeä. Täytyy siis yrittää saada vaatteita jotenkin säilöttyä kaappeihin odottamaan korona vapaata aikaa.

Typykkä kasvaa tasaisesti keskikäyrällä, tosin paino menee plussakäyrillä. Olin neuvolaan mennessäni hieman huolissani hänen liikkumisestaan. Olin ihan varma, että siihen puututaan tavalla tai toisella. Neiti pyörii kyllä ympäri sekä kierii joka suuntaan, mutta ei mene eteenpäin. Viimeisen viikon aikana hän on onneksi näyttänyt jo kovasti uusia taitojaan, nousemalla konttausasentoon. Hän pysyy jo tosi hyvin konttausasennossa ja jaksaa myös heijata itseään siinä edes takaisin.



Typykkä on jo 8 kk vanha eikä vielä liiku eteenpäin millään tavalla, vaikka muuten kyllä liikkuu. Neuvolassa tästä ei oltu huolissaan, koska hän kuitenkin nousee jo konttausasentoon. Kyllä se liike kuulemma tulee sieltä, kun on sen aika. Voi myös olla typykänkin kohdalla mahdollista, että hän ei ryömi ollenkaan vaan lähtee suoraan konttaamaan. Patukka teki saman ja olenkin usein miettinyt, kuinka hurjaa onkin ollut, että tässä vaiheessa patukka on kontannut jo hyvän tovin. Tämä onkin ollut hyvä muistutus siitä, kuinka lapset ovat yksilöitä, myös sisarukset. Typykkä on mennyt painon kasvun kanssa ohi jo veljestään, mutta tästä todettiinkin, että painon nousu tasaantuu siinä vaiheessa, kun neiti pääsee kunnolla liikkeelle.

Tyttäremme on ihana suloisuus. Hän on myös hyvin rauhallinen tapaus eikä turhaan hermoile. Hän viihtyy lelujensa kanssa lattialla ”leikkien” pitkiäkin hetkiä, mutta hermostuu väsymyksen tai nälän yllättäessä. Neidillä on erittäin kova ääni eikä hän jätä kenelläkään epäselväksi, jos jokin asia ei ole hyvin tai miellytä häntä. Tuntuu, että ääniala on kolmen oktaavin verran ja yleensä hän valitsee niitä kaikkein kirkkaimpia ja korkeimpia ääniä tehdessään asioita selväksi. Typykkä nukkuu kahdet päikkärit ja yöt menevät yleensä yhdellä tai kahdella herätyksellä, edelleen syöden öisin. Hän on nukkunut paremmin sen jälkeen, kun siirsimme hänet nukkumaan omaan huoneeseensa. Voisiko tämä johtua äidinmaidontuoksun siirtymisestä kauemmaksi, kuka tietää?


 Kaksi hienoa valkoista hammasta ovat olleet jo hetken koristamassa hymyä ja muutaman huonon yön jäljiltä odottelemmekin jo seuraavia hampaita saapuvaksi. Imetys on sujunut onneksi vielä kivuttomasti hampaista huolimatta, vaikka olemmekin pikkuhiljaa siirtymästä ”pulloruokintaan”. Tarkoituksemme on vähentää imetystä, koska olen muutaman kuukauden päästä palaamassa hetkeksi töihin, kun mieheni jää pidemmälle isyyslomalle lasten kanssa. Tuohon mennessä olisi hyvä, ettei typykkä ole enää niin kiinni minussa imetyksen suhteen. Jotenkin tuntuu hieman haikealta luopua imetyksestä, mikä on hämmentänyt minua, koska en osannut ajatella, että asia toisi minulle niin vahvoja tunteita pintaan.

 En missään vaiheessa ole tehnyt minkäänlaista päätöstä imetyksen lopettamisen suhteen. Ajattelin, että se menee omalla painollaan, niin kuin onkin mennyt, paitsi lopettamisen suhteen. Typykkä ei ole antanut minkäänlaista merkkiä siitä, että haluaisi vielä siitä luopua, joka varmasti vaikeuttaa minun ajatuksiani asian suhteen. Ehkä yritämme vähän tasoittaa pullon ja rinnan vaihtelua, jotta isyysloma ei olisi suurta taistelua. Niin tai näin, en ole selkeästi vielä päättänyt, koska imetystaipaleen on aika päättyä ja onko toisaalta vielä tarvettakaan. Tosin en vieläkään näe, että olisin taaperon imettäjä, joten kyllä kesä tuo tullessaan tähänkin asiaan muutoksen.   

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)