Meidän korona-arki

Kirjoittanut Tanja


Korona-arkea on kulunut nyt sellainen kuusi viikkoa. Tähän asti eristäytyminen on sujunut melko kivuttomasti ja ajattelin nyt kertoa, millaista meidän korona-arki on ollut. Mitä me päivät touhutaan, että saadaan aika kulumaan. Mikä on ollut parasta ja mikä kamalinta?

Meidän perhe on maaliskuun puolivälistä asti viettänyt aikaa tiiviisti kotona. Mies tekee lähinnä etätöitä ja linnoittautuu aamuisin seitsemän aikoihin lastenhuoneeseen, missä hänellä on nyt väliaikaisesti työpiste. Hän työskentelee aina vähintään kolmeen asti ja käy meidän muiden seurassa lähinnä syömässä lounaan. Etätöiden myötä arkipäiviin on tullut tietynlaista väljyyttä, kun saan välillä nukkua siihen asti, että mies aloittaa tekemään töitä ja kuopuksen päiväuniaikaan on mahdollista jättää vauva nukkumaan rattaisiin ja lähteä esikoisen kanssa metsään tai pyöräilemään. Rattaiden kanssa liikkuessa mahdollisuudet ovat niin paljon rajallisemmat, joten ollaan nyt esikoisen kanssa nautittu todella paljon tästä vapaudesta liikkua kahdestaan.

Arkipäivisin herätään yleensä kuopuksen rytmin mukaan klo 5.30 - 7.00 välillä. Hoidan ensin lasten aamupalat ja aamupesut (jos mies ei ole ehtinyt jo hoitaa niitä ennen töitään, mikäli olen saanut nukkua pidempään). Sen jälkeen on oman aamukahvin ja puuron vuoro ja lapset saavat leikkiä keskenään. Oman aamupalan jälkeen raivaan keittiön ja petaan sängyt. Lasten leikit menevät aamuisin melko kivasti yksiin, joten annan heidän touhuta kaikessa rauhassa ja hoidan itse sillä aikaa kaikkia pieniä kotitöitä tai juon toisen kupin kahvia kaikessa rauhassa.

Kuopus menee ensimmäisille päiväunille 8.30-9.00 välillä ja nukkuu pari tuntia. Sillä aikaa yleensä lähdemme esikoisen kanssa ulkoilemaan puoleksitoista tunniksi, se piristää mukavasti ja loppupäivä menee jotenkin kivuttomammin, kun on ulkoiltu heti aamusta. Ulkoa palataan sisälle lounaalle, joka yleensä on valmiina edellispäivän päivälliseltä. Olen pyrkinyt tekemään päivällistä aina sen verran reilusti, että ulkoa ei tarvitse tulla aiemmin lounaan tekoon. Se on helpottanut kovasti arkea, joka tuntuu pienten lasten kanssa olevan ruokailuja toisensa perään.


Herätän kuopuksen aina klo 11 aikaan, jotta hän ei nuku liian pitkiä päikkäreitä ja unta riittää myös yöhön. Lounaan jälkeen jatkan kotitöiden tekemistä, mikäli sellaisia on ja puuhastelen lasten kanssa. klo 13.30 annan lapsille välipalan ja  klo 14 aikoihin kuopus menee päivän toisille päiväunilleen. Vauvan päikkäreiden aikaan esikoinen saa pitää tunnin mittaisen ruutuaikansa ja itse käytän ajan blogin kirjoittamiseen tai johonkin muuhun omaan juttuun.

Jossain vaiheessa kolmen jälkeen alan kokkailemaan päivällistä ja esikoinen on yleensä innokkaana apulaisena ruuanlaitossa mukana. Syömme päivällisen yleensä klo 16 aikoihin ja silloin herätän kuopuksen päiväunilta, mikäli hän on vielä nukkumassa. Ruuan jälkeen lähdemme yleensä koko perhe ulkoilemaan. Välillä perheajan sijaan toinen meistä vanhemmista ottaa omaa aikaa liikunnalle ja toinen lähtee vielä yksin lasten kanssa ulkoilemaan. Kaksi ulkoilua päivässä on ollut toimiva määrä kaksivuotiaan patoutuneiden energioiden osalta ja siitä onkin ollut helppo pitää nyt kiinni, kun ei oikeastaan ole muuta tekemistä sisällä olemisen lisäksi.

Ulkoilun jälkeen puuhastellaan vielä hetki lasten kanssa, kunnes klo 19 lapset syövät iltapalan ja 19.30 he ovatkin jo sängyssä. Esikoinen nukahtaa nykyään muutamassa minuutissa, mutta vauva simahtaa yleensä aina vasta kahdeksalta. Se ei kuitenkaan haittaa lainkaan, koska kahdeksan jälkeen meillä vanhemmilla on vielä hyvin aikaa omille jutuille ennen nukkumaanmenoa. Kuopuksen nukutusaika on myös hyvää aikaa kirjoittaa blogia, lukea kirjaa tai selailla somea, joten tavallaan oman ajan pääsee aloittamaan jo heti vauvan iltamaidon jälkeen. Välillä toinen meistä hoitaa yksin lasten nukuttamisen, jotta toinen pääsee vielä hyvissä ajoin ennen nukkumista liikkumaan. Itse käyn yleensä tekemässä mäkitreenin tai reippaammalla lenkillä, niillä kun saa sykettä hieman korkeammalle kuin kärrylenkillä ja kunnon hikiliikunta nollaa tehokkaasti päivän kuormitukset.


Viikonloppupäivät menevät ruokailujen ja nukkumaanmenoaikojen osalta samalla kaavalla kuin arkipäivät, mutta yleensä lauantaisin mies herää lasten kanssa ja minä saan nukkua pitkään. Sunnuntaina on sitten puolestaan minun vuoro herätä lasten kanssa ja mies saa nukkua univelkojaan pois. Perjantai-iltaisin ollaan otettu miehen kanssa tavaksi tehdä jotain hyvää ruokaa sen jälkeen, kun lapset menevät nukkumaan. Mukava aloitus viikonlopulle, kun muuten päivät toistuvat kovin samankaltaisina. Muutenkin viikonloppuisin tulee miehen kanssa tehtyä enemmän kummankin omia juttuja ja vietettyä paljon enemmän perheaikaa ulkoillen. Onneksi sää on ollut ihanan lämmin ja keväinen, joten mikäs tässä on ollut ulkoillessa. Parasta on pakata eväät mukaan ja lähteä oikein pitkälle ulkoilulle, kun ei tarvitse murehtia kenenkään mahdollisesta nälkäkiukusta.

Vaikka elämä tuntuu tällä hetkellä kovin pelkistetyltä, olen kuitenkin osannut nauttia siitä. Me ollaan miehen kanssa ihmisiä, jotka helposti tuppaavat viikonloput täyteen ohjelmaa ja todelliselle levolle ja palautumiselle ei ihan hirveästi jää aikaa. Nyt koronan myötä on ollut aikaa nukkua päikkäreitä, ulkoilla paljon, tehdä rästihommia kotona, lukea kirjaa, kirjoittaa blogia, jne. Kiire on hävinnyt elämästä ihan täysin, kun kaikki menot ja tekemiset on karsittu minimiin. Se on tuntunut jotenkin todella helpottavalta ja ihanaltakin ajalta ja aion koronan jälkeen pitää useammin kiinni täysin vapaista viikonlopuista.

Olen ihmisenä sellainen, että viihdyn hyvin itsekseni tai perheen kanssa ja siksi en ole vielä ihan hirveästi kärsinyt tästä sosiaalisesta eristäytymisestä. Eniten tämä tilanne harmittaa esikoisen puolesta, koska hän ei nyt pitkään aikaan saa leikkiä kavereiden kanssa ja hän on myös kovasti kaipaillut kerhon ja jokaviikkoisen uimisen perään. Lauran kanssa ollaan kaksi kertaa käyty yhdessä kävelyllä ja silloinkin pidetty tarkasti huoli riittävästä etäisyydestä toisiimme. Muuten meidän perhe onkin vältellyt sosiaalisia kontakteja ja lähinnä ihmisten ilmoilla tulee käytyä ruokakaupassa, apteekissa tai postissa asioidessa.


Ruokakaupassa käynti ollaan hoidettu viikkoruokaostosten muodossa, jotka käyn tekemässä kerran viikossa aikaisin aamulla. Tänä aamuna kello herätti 5.00 ja olin meidän lähiprismassa klo 5.30. Aamulla ostokset saa tehtyä ilman ihmispaljoutta ja ehtii hyvin käydä kaupassa ennen kuin mies aloittaa työnteon siltä päivältä. Myös nettikaupoista on tullut hankittua kenkiä, vaatteita, yms. välttämättömyyksiä, ettei ole tarvinnut niiden takia lähteä kauppoihin pyörimään ja sovittamaan. Lapset ovatkin nyt tämän koko korona-ajan pysyneet poissa ihmisten ilmoilta ja ainoat kontaktit heillä on ollut meihin vanhempiin.

Olen ollut yllättynyt, kuinka helposti sitä sopeutui tähän uuteen arkeen ja tapaan elää. Ehkä tässä on helpottanut ajatus siitä, että kaikki me ollaan samassa veneessä ja koronan varotoimet eivät tule kestämään loputtomiin. Yritän löytää arjesta positiivisia ja iloa tuottavia asioita ja niitähän oikeasti riittää. Meidän perhe on siitä onnekkaassa asemassa, että korona ei ole vaikuttanut kummankaan työtilanteeseen, eikä näin ollen talouteenkaan. Ymmärrän, että monessa muussa perheessä asiat ovat toisin ja se varmasti on kuluttavaa ja stressaavaa.

Ensi viikolla onkin jo vappu ja me meinataan juhlistaa sitä tilaamalla eräästä ravintolasta vappubrunssin kotiimme. Todella monet ravintolat toimittavat nyt vappukasseja, joten valinnanvaraa löytyy runsaasti. Pienillä jutuilla on nyt iso merkitys, joten niitä kannattaa kehitellä omaa arkea ilostuttamaan.

Miten teidän korona-arki on sujunut?

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)