Koronopäiväkirja, viikko 4


Kirjoittanut Laura

Neljäs viikko koronakotoilua lähti liikkeelle tukkoisena ja aloinkin jo pohtimaan allergialääkkeiden käyttöä. Käytön myötä olisi edessä äidinmaidonluovutuksen lopettaminen ja jotenkin haikeuden sekaisin tunnelmin sen päätin sitten lopettaa lopulta. Aamut ovat olleet kankeita ja väsyneitä, jotenkin tuntuu, ettei unen laatukaan ole kovin hyvää tukkoisena. Viikko oli onneksi lyhyt ja pääsiäisestä alkoikin mieheni seuraava isyysloma. Jälleen pääsemme nauttimaan siitä, että viikon ajan arjessamme on kaksi käsiparia jakamassa askareita. Bonuslapsikin on meillä ensi viikon, joten arkeamme rytmittää koulupäivät, päiväunet ja miljoona ruokailua.

Viikko viikolta tuntuu kauppalaskujen loppusumma nousevan. Mainitsinkin jo viime viikolla, kuinka kauppalaskut ovat nousseet lasten kotona olon myötä, mutta miten tuntuukin, että kulutus vaan kasvaa. Ehkä tässä vaiheessa alkaa myös konkretisoitumaan kaiken muunkin tavaran normaalia suurempi kulutus. Myös kevään tulo on tehnyt sen, että kotiin ja lapsille tarvitseekin paljon uusia vaatteita ja tavaroita.

Itselleni olen katsonut kenkiä, koska tuntuu, että kaikki siistit tennarit ovat kuluneita eivätkä oikein palvele töissä (hurjaa, että olen muutaman viikon päästä palaamassa hetkeksi töihin, kun mies jää isyyslomalle). Enkä koe myöskään, että työvaatteiksi sopisi leggarit ja kulahtanut neule. Pitää siis hieman päivittää vaatekaappia. Kovasti haluaisin päivittää sitä mekoilla, mutta lompakko ei taida ihan kestää niitä mekkoja, joita olen katsonut. Yhden Kaikon mekon kuitenkin lunastin alesta ja olenkin siitä haaveillut jo pitkään. Yksi Marimekon tunika olisi myös kiikarissa, mutta täytyy toivoa, että lottovoitto osuisi kohdalleen.


Olen todennut, että on ihan fakta, että kotona oleminen kasvattaa nettishoppailua. Täytyy olla tarkkana shoppailun kanssa, ettei se lähde täysin lapasesta. Tilasin lapsille aikaisemmin tekemistä kotipäiviin ja olenkin niistä tekemässä omaa postausta. Taapero on nauttinut olostaan, koska uusien tekemisten myötä, myös me aikuiset olemme keskittyneet lapsien kanssa yhdessä tekemiseen normaalia enemmän.

Lapsemme ovat aika omatoimisia leikkien ja tekemisten suhteen, mutta tuntuu, että taaperomme kasautunut energia alkaa purkautumaan. Päiväkodin ja leikkitovereiden puute on isossa osassa meidän arkeamme. Mutta jotenkin olemme vielä toistaiseksi onnistuneet luovimaan sen puutteen kanssa.

Patukka on kehittynyt hurjasti muutamien viikkojen aikana potkupyöräilyn suhteen ja alkaa hiljalleen myös itse nauttimaan pyöräilystä. Viime viikolla hän pääsi laskemaan ensimmäistä kertaa mäkeä alas pyörän kanssa ja huomasi, kuinka lujaa pyörällä pääseekään. Tasapainoharjoittelu on tehnyt tehtävänsä ja patukka uskaltaa jo hiljalleen nostaa jalkoja ylös vauhdin ollessa tarpeeksi kova.



Olen paljon miettinyt naapurustomme lapsia ja heidän vanhempiaan. Suurin osa on tai tekee töitä kotona, mutta toinen vanhemmista saattaa käydä töissä. Jokainen osaltaan altistaa itseään ja samalla myös muita koronariskille. Pihallamme leikkii parhaimmillaan samaan aikaan yli kymmenen lasta ja piha-alue ei ole kovin iso. Käytössä on samat lelut, keinut ja liukumäet. Olen myös kiinnittänyt huomiota, kuinka naapurustomme lapset kyläilevät toistensa luona. Toisaalta ymmärrän tämän ajatusmallin, että lapset saavat leikkitovereita ja kummankin perheen vanhemmat saavat tarvittaessa pienen breikin arkeen. Mutta toisaalta, eikö tässä häviä se idea? Eikö olisi sitten sama olla päiväkodissa?

Me ulkoilemme yleensä muualla tai menemme takapihalle, jossa ei ole samaan tapaan lapsia päivisin. Meillä on myös lähiympäristössä leikkipuistoja ja -paikkoja, joihin pääsemme samalla, kun harjoittelemme pyöräilyä. Mielelläni en jää omalle pihallemme, kun siinä on kaikki yhtä aikaa, vaikka olisi toisaalta ihanaa, että olisi kavereita, joiden kanssa leikkiä.

Paljon on arki muuttunut ja mukaan on tullut paljon sellaista tekemistä, jota ei ole syystä tai toisesta tehnyt aikaisemmin. Lenkkipoluilla kuhisee ihmisiä, itse asiassa enemmän kuin kaupassa. Ja retkeilypaikat ovat täynnä eväitä syöviä ihmisiä eikä grillauspaikalle mahdu tai jos mahtuu, ei koronasuositukset toteudu. Oletteko te tehneet jotain sellaista mitä ette tee normaalisti tai arjen keskellä ei ole aikaa?


Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)