Koronapäiväkirja, viikko 3

Kirjoittanut Laura

Jälleen olemme selvinneet yhdestä koronan rajoittamasta viikosta hengissä. Lisää rajoitteita asetettiin tämänkin viikon aikana ja suositusten kestoa pidennettiin kuukaudella. Ravintolat ovat kiinni ja kriisi alkaa näkymään monen suomalaisen lompakoissa. Lomautusuutisia tulee koko ajan lisää ja ahdistus lisääntyy; miten tämä maa tuleekaan selviämään kaikesta tästä? 

Edelleen ikävöin sosiaalisuutta ja synkistelen ulkoilua omalla porukalla. Meidän yömme ovat olleet aivan hirveitä kellojen siirron jälkeen ja se ei ole ainakaan helpottanut kotona olemista ja stressiä. Oma jaksaminen on äärilaidoilla ja väsymyksen kanssa kamppailen päivittäin. Olemme siis viikolla kolme siinä pisteessä, että kaikki on jälleen ankeaa. 

  • Piloille mennyt Guggun merinovillapipo.
Saimme viime viikolla tukun pettymyksiä ja oikeastaan kruunu kuluneelle viikolle oli mieheni idea pestä patukan pipo samalla, kun pesee kaikkien muiden asusteita. Ajatuksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa ja koronan jyllätessä on ihan fiksuakin pestä käsineitä ja hanskoja useammin kuin normaalisti. Ehkä se pesulappu olisi kuitenkin tarpeellista tarkistaa ennen koneeseen laittoa. Omia fiiliksiä voisi kuvailla sanoilla: " lievästi raivona". 

Vaikka kyseessä onkin vain pipo, harmitti se erityisen paljon tämän viikon vähillä yöunilla. Aamulla katsoessani pipoa, nauratti pipon koominen ulkomuoto. Pipo olisi varmasti sopinut vastasyntyneelle kutistuneen kokonsa puolesta, tupsut näyttivät kolme kertaa normaalia pienemmille ja sisällä oleva puuvillavuori tursusi ulos piposta. Mieheni yritti pelastaa pipoa kylmän veden ja venyttämisen avulla, mutta sen tiesin olevan ihan turhaa. Pipo päätyi roskikseen.


  • Yöimetys ja sata herätystä
Onnistuneen imetystaipaleen täyttäessä puoli vuotta, huomasin edelleen imettäväni kuopustamme. Hävetti. Olin kovaan ääneen vannonut, että puolen vuoden iän jälkeen pitäisimme unikoulun, jossa samalla luopuisimme yöimetyksestä. Pidimme tavallaan unikoulun, kun veimme typykän omaan sängyyn omaan huoneeseen nukkumaan, mutta silti öisin imetän edelleen. Meillä ei ole toistaiseksi ollut yksinkertaisesti jaksamista "huudattaa" vauvaa. 

Viimeinen viikko on mennyt kuin vastasyntyneen kanssa. Toissa yönä olin puoli kahteen mennessä käynyt vauvan luona ainakin kymmenen kertaa ja taisin nukkua pisimmän yöunipätkän 02-04. Loput yötunnin menivät valvoessa, joko laittaen tuttia tai syöttäessä vauvaa. Viime yönä otimme vauvan viereen, kun puoleen yöhön mennessä emme olleet oikeastaan nukkuneet silmäystäkään. Eikä se auttanut oikeastaan ollenkaan. Päivisin meillä nukutaan puolet vähemmän kuin normaalisti. Lisää hampaita, liikkeelle lähtemisen vaikutusta vai koronaa? Kuka tietää, mutta jotain on tehtävä ja pian. 

  • Lenkki aktiivisuus
Koronan vaikutukset ja kasvanut neljän seinän sisällä oleminen on saanut aikaiseksi sen, että minua on puraissut lenkkikärpänen. Luulin, ettei minun kroppani tule kaipaamaan aktiivista liikkumista ulkona, mutta toisin on käynyt. Vähintään kolme kertaa viikossa lenkkeily on jäänyt arkeeni ja se onkin suuri muutos entiseen. Viime viikolla otin ensimmäiset juoksuaskeleet, kun pääsin yksin lenkille. Juoksin intervallilenkin, koska en koe, että näin alkuun on järkevää tai tarpeellista tappaa hyvin alkanutta lenkkeilyrytmiä pelkällä juoksulla. Juoksu, kun ei ole koskaan ollut minunn ”THE” juttuni. 5 min juosten ja 10 min kävellen oli oikein toimiva combo ja silti olin aivan puhki ja läpimärkä kotiin päästyäni.

 
  • Muskaria paikan päällä ei korvaa mikään

Meidän muskarimme on pystytty järjestämään etäyhteyksien avulla. On ollut ihanaa, kun jokin asia on pysynyt koronasta huolimatta entisellään arkiviikoissamme. Joka maanantai saamme linkin ja viritämme tietokoneen televisioon. Haalimme kasaan tarvittavat välineet ja istumme patukan kanssa odottamaan muskarin alkua. Viimeisten viikkojen aikana olemme tehneet muutaman oman soittimen sekä rummuttaneet paistinlastakapuloita sekä lyöneet rytmiä hiekkalaatikkoämpäreihin. 

Muskariin motivoiminen on työlästä, koska kotona on liikaa häiriötekijöitä. Milloin taapero on esittelemässä kaikkia lelujaan muskarikavereilleen ja milloin on ollut kivempaa lähteä kokkamaan isän kanssa päivällistä kesken laulujen. Olen kuitenkin valmis motivoimaan kaikin keinoin, koska olemme päässeet kerran viikossa jatkamaan jotain tavalliseen arkeen kuuluvaa.

  • Siivoaminen on päivittäistä

Kaikkien ollessa kotona, huomaan imuroivani ja pyyhkiväni pintoja useasti päivässä. Hiekkaa kertyy eteiseen paljon useammin kuin normaalisti ja tavaroita kertyy sinne sekä tänne koko ajan. Vien tavaroita portailta yläkertaan, johon kertyy erinäisiä kasoja pitkin päivää. Illalla ei ole enää energiaa niitä siirtää paikoilleen, joskus jaksan ja joskus en. Olen yrittänyt pitää kuitenkin siitä kiinni, että kodin yleisilme olisi aina siisti ja keittiö olisi iltaisin siivottuna. Vaikka makuuhuoneesta noustessa ensimmäisenä tulee vastaan kasat, ei se harmita niin paljon, kun kahvia pääsee keittämään siistiin keittiöön. 

  • Taloutemme menot ovat kasvaneet
 
Viikoittaisten ostosten summa on kasvanut useilla kymmenillä euroilla, kun kaikki lapset ovat päivisin kotona. Tulemme saamaan varhaiskasvatusmaksujen korvauksia niiltä päiviltä, kun patukka ei ole päiväkodissa. Tuo summa ei tule millään kattamaan kuluja, joita olemme ruokakauppaan laittaneet. Olenkin tajunnut viikkojen aikana taas sen faktan, kuinka edullista varhaiskasvatuksemme onkaan, ottaen huomioon, että siihen kuuluu paljon muutakin kuin ruoka. 

Kallein lisä on selkeästi erilaisten "palojen" lisääntynyt määrä. Aamu-, väli- ja iltapalojen määrä on muuttunut reippaasti ja tuntuu, että erilaiset murot, rahkat, jugurtit sekä leivänpäälliset maksamat hurjasti. Kukkarossa tuntuu kuin koronan takia olisi niiden myyntihinta noussut (vaikka niin ei ole). Lapset eivät suostu syömään päivittäin puuroa, joka olisi se edullisin vaihtoehto. 

Myös taloustavaroiden kulutus on kasvanut kotona olo aikana. Vessa- ja talouspaperia kuluu reippaasti enemmän kuin ennen ja käsisaippuaa saa olla lisäämässä pumppupulloihin jatkuvasti. Positiivisiakin havaintoja olemme sentään tehneet muuttuneen arjen keskellä, kun lompakkoa on alkanut keventämään vaippojen määrä. Patukka käy nykyään päivisin oikeastaan aina potalla eikä meillä kulu vaippoja enää kuin öisin.  


  • En tuomitse ketään, pyrin ymmärtämään

Karua, mutta totta on ollut myös se ilmiö, että ihmiset ovat oikeutettuja arvostelemaan aika kovallakin kädellä muiden ihmisten valintoja. Suositusten mukaan eläminen on monelle raskasta ja toivon, että jokainen meistä yrittää parhaansa. Muutaman ystävän kanssa jutellessa, olemme todenneet sen, että jokaisen lähtökohdat toteuttaa suosituksia ovat erilaiset. 

Oli se suositusten toteutus riippuvainen omasta tai perheen jaksamisesta, taloudesta, riskiryhmään kuulumisesta tai jostain muusta, jokainen toivottavasti tekee sen parhaimmalla mahdollisella tavalla. Monet käyvät varmasti kamppailua ristiriitatilanteiden suhteen sekä punnitsevat eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja. Hyvänä esimerkkinä olemme pohtineet erilaisten palveluiden käyttämistä; Menisitkö sinä kampaajalle tai kävisitkö hieronnassa tai fysioterapeutin vastaanotolla? 

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)