Koronapäiväkirja viikko 2

Kirjoittanut Laura

Koronaviikkoja on takana nyt kaksi. Muutos vie oman aikansa, sanotaan. Arki on löytänyt hiljalleen omiin uomiinsa ja odotettu isyysloma toi pienen tauon koronan aiheuttamaan härdelliin. Toisen viikon myötä kuvioihin tuli valtiotason kieltoja lisää ja nämä vaikuttavat meihin suuresti. Uudenmaan sisällä asuvat ovat toistaiseksi ”suljettu” Uudenmaan sisäpuolelle. Vaikka tämä ei konkreettisesti muuta kauheasti mitään, tuntuu kummalliselta, että halutessamme emme oikeasti voi lähteä esimerkiksi mökille. Oikeusministeri sanoi, että kolme viikkoa tulee olemaan riittävä aika rajoitukselle. Mitäköhän siitäkin olisi mieltä; uskoa vai ei?

Toinen koronaviikko meni mökkeillessä. Olimme päättäneet, että lähdemme mökkeilemään. Viikonloppuna alkoi jo vaikuttaa siltä, että mökkireissumme tulisi olemaan viimeinen pitkään aikaan. Tämän myötä kaipuu mökille oli entistä suurempi, joten halusimme ehdottomasti lähteä mökkeilemään. Vielä, kun se oli mahdollista. Isyyslomaa varjosti pelko sen peruuntumisesta, koska mieheni töissä oli nostettu valmiustasoa korkeimpaan mahdolliseen. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kaikkien pitäisi valmistautua lomien peruuntumiseen sekä mahdollisuuksien mukaan tulla töihin kutsuttaessa. Onneksi tämä oli vain toimenpide, jonka tilanteen mahdollinen nopeakin edistyminen, edellytti ottamaan käyttöön. Pääsimme kuin pääsimmekin sunnuntaina ajelemaan mökin rauhaan. Tuntui, kun pääsisi karkuun kaikkea ahdistuneisuutta, eikä mökillä voisi sattua mitään. Sinänsä urpo ajatus, koska samalla tavalla missä tahansa päin Suomea voi tällä hetkellä saada tartunnan. Mökki tuo itselleni vain paljon rauhaa ja turvan tunnetta, koska emme ole samalla tavalla ihmisten ympäröimänä kuin pääkaupunkiseudulla.  Mökillä nautimme perheen kesken ulkoilusta, saunomisesta sekä hyvästä ruuasta. Mieheni vanhemmat olivat mukana, koska eivät ole riskiryhmää. He ovat myös eläkkeellä ja näin pystyneet pitämään muut mahdolliset kontaktit minimissä.


Viikon aikana tuli minullakin yksi vuosi taas täyteen ja juhlimme syntymäpäiviäni. Kokkailimme minun lempiruokaani, pelasimme lautapelejä ja joimme muutaman lasillisen viiniä. Tuntui erikoiselta odottaa hallituksen tiedotustilaisuutta kuin jonkinlaista urheilutapahtumaa. Melkein olisi tarvinnut popkornia ja irtokarkkeja seuraksi. Kuuntelimme, kuinka historiallisia päätöksiä tehtiin tiuhaan ja mietimme kaikkia niitä tuhansia, ellei miljoonia ihmisiä, joihin tämä vaikuttaa erityisen rankasti. Kaikki ajatukset ovat jokaisen työnsä tai elinkeinonsa menettäneen puolella. Ajatuksissa olisi tukea jollain tavalla teitä kaikkia, mutta toisaalta mieli myös hankaa vastaan. Nyt jos koskaan ei todellakaan tiedä, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan omaan talouteen ja siksi olisi hyvä saada rahaakin säästöön pahan päivän varalle.
Teimme perheen kesken retken ajomatkan päässä sijaitsevalle Seitsemisen luonnonsuojelualueelle. Kävelimme lyhyen luontopolun, jonka jälkeen teimme tulet ja paistoimme makkarat sekä tikkupullat ulkona. Olen jotenkin aina epäonnistunut tikkupullien paistossa, mutta muutaman vuoden tauon jälkeen ne onnistuivat mainiosti. Erityisesti pullasta nautti taaperomme, joka ei vieläkään ole makkaran eikä nakkien ystävä. Taidan laittaa tikkupullien ohjeen teillekin jakoon blogiin, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Tuo kivan lisän retkieväisiin. Kuinka paljon lapset nauttivatkaan retkistä, joilla on eväät mukana. Pienikin spesiaali tapahtuma tämän kaiken keskellä tuo lisää energiaa kaikille. Olen yrittänyt keksiä päiviimme erilaista tekemistä, koska lelut tuntuvat tökkivän eikä ruutuaikaa voi antaa yhtään enempää (se on välillä paukkunut ihan huolella). Kyllä välillä tuntuu, että seinät ovat hieman lähempänä päivän päätteeksi. -Keskiviikko päättyi siihen, että hallitus teki lopulta ratkaisun, jonka mukaan Uudenmaan ”rajat” suljetaan.


Torstaina ajelimme mökiltä kotiin, eikä teillä näkynyt merkkiäkään tiesuluista. Ihmisiä oli molempiin suuntiin liikkeellä normaalia enemmän, mutta muuten kaikki näytti ihan samalta kuin aina ennenkin. Lähdin pitkän kauppalistan kanssa kauppaan, koska kauppakassipalvelu on jo pitkään ollut niin ruuhkautunut, ettei ole ollut toivoakaan, että sinne saisi itselleen ajan. Haahuilin kaupassa, kun en taaskaan muistanut, missä mikäkin tuote sijaitsee. Hetken kaupassa haahuillessani, alkoi mieli tekemään kepposia. Jokaisen kauppaostoksia tekevän ihmisen kohdatessa, molemmat katsoivat toisiaan kysyvästä. Samalla puolella minun kanssani olevat vaihtoivat toiselle puolelle käytävää. Suurin osa ihmisistä valikoi hedelmiä paksut hanskat kädessään ja oli kaupassa muutama hengityssuojaimenkin kanssa. Edelleen hyllyt ammottivat tyhjyyttään talous- ja vessapaperien, jauhelihan, leipien, kertakäyttöhanskojen, tiettyjen pesuaineiden sekä säilykkeiden kohdalla. Mihin ihmeeseen ihmiset hamstraavat tavaraa? Ruokakaupat taitavat olla viimeinen asia, mitkä suljetaan. Minulla ei ollut kaupassa hanskoja eikä hengityssuojainta, mutta kun pääsin autolle, laitoin käsiini käsidesiä sekä kotona pesin huolellisesti käteni. Autoomme olemme jättäneet yhden pienen käsidesipullon, jota voi laittaa aina tarvittaessa.


Todella toivon, että liikkumisrajoituksia ei tarvitsisi Suomessa tehdä enempää, että ihmiset oikeasti toteuttaisivat jo tehtyjä rajoituksia. Välillä sitä todella miettii, että onko tässä tulossa hulluksi, kun ei enää oikeasti tiedä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Mikä on ylireagointia ja mikä ei? Voidaanko käydä Tanjan kanssa terapialenkillä vai onko siinäkin liian suuri riski? Pitäisikö jokainen kaupasta ostettu tuote pestä tai desinfioida? Joka kerta, kun haen kauppakärryt, mietin, kuinka moni ihminen niihin on koskenut ja millaisella todennäköisyydellä voin saada jonkun taudin, vaikka sama riski on ollut ihan yhtä lailla ennen koronaa. Jotenkin sitä on tullut koronaviruksen myötä tietoisemmaksi hygieniasta. Ja itse kuulun niihin, jotka eivät ole edes vainoharhaisimmasta päästä. Kaipaan kyllä seuraa niin kipeästi, että lenkki Tanjan tai kenen tahansa kanssa tuntuu ihan lottovoitolta tämän kaiken keskellä. Hurjalta tuntuu, että muita ihmisiä ei saisi tavata seuraavan kerran kuin vasta heinäkuussa. Siihen on kolme kuukautta.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)