Äitiyden voimavara- äitiystävät



Kirjoittanut Laura

Kenelle sinä laitat viestiä ensimmäisenä, jos vauvasi oppii jotain uutta? Kenelle laitat viestin, kun seinät kaatuvat päälle tai sinua ketuttaa enemmän kuin laki sallii? Kuka on ensimmäisenä lähtemässä viinille, jos siihen on tarvetta? Kuka on valmis puistoilemaan, vaikka taivaalta sataisi pieniä vihreitä miehiä? Onko sinulla niitä luottoystäviä, joille voit puhua aiheesta kuin aiheesta?

Opin ensimmäisen äitiysloman aikana paljon itsestäni. Saan aikani kulumaan itsekseni, mutta omaa aikaani enemmän kaipaan ympärilleni ihmisiä. Niitä tyyppejä, joille voin purkaa ajatuksiani, ilman, että minua tuomitaan, vaikka sanoisin mitä. Äitiystävä- termin taakse piiloutuu paljon. Äitiys yhdistää ja saa vanhoja sammaloituneita ystävyyssuhteita kukoistamaan uudelleen. Uusien ihmissuhteiden luominen ei ole yhtä hankalaa, kun on lapsia esiliinana. Äitiys muovaa myös sinun omaa minuuttasi, joka taas vaikuttaa persoonaasi. Monesti on riski, että äitiyteen myös "katotaa" ja kadottaa silloin itsensä. On pitkä tie kivuta takaisin, mutta ehkä se on helpompaa, jos lapsiarjen keskellä muistaa pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista. Ottaa itselleen omaa aikaa, nähdä ystäviä ja antaa aikaa parisuhteellekin.



Äitiystävät eroavat hieman muista ystävistä. Ne ovat niitä, joiden kanssa voi sopia treffit lähipuistoon ennen aamu yhdeksää. He vastaavat milloin mihinkin aikaa viesteihin, eikä se tunnu kummalliselta. Saatat viestitellä ystäväsi kanssa keskellä yötä, koska toisessa kodissa on menossa tiheä imu ja toisessa kodissa tulee hampaita. Ei ole myöskään yhtään normaalista poikkeavaa keskustella kakan koostumuksesta, väsymyksen tilasta tai parisuhderiidasta, joka liittyy tekemättömiin kotitöihin. Toinen ei välttämättä anna tilanteisiin minkäänlaista ratkaisua, mutta kuunteleminen jo auttaa. Toisaalta toisen tilanteeseen samaistuminen ja sitä kautta tilanteen puiminen, helpottaa jo oloa. Saa päästellä höyryjä oikein kunnolla ja jatkaa sen jälkeen elämää taas, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Toistemme luona kyläillessä on myös ok jättää jäljet siivoamatta ja lelut pitkin poikin lattioita. Seuraavalla kerralla on sama juttu toisinpäin. Ei tarvitse miettiä, jos hoitolaukusta puuttuu jotain, koska sitä saa lainata kaverin luona. Jos sosepussit ovat loppuneet tai ei ole varannut kuin yhden vaipan ja tuleekin kakkavahinko, saa kaikki lainata kaverin kaapista. Ei tarvitse ostaa tilalle uutta, koska tietyllä tavalla kirjoittamaton sääntö on se, että mitä tahansa toinen tarvitsee, sen saa toiselta.

Kasvatukselliset näkemykset saattavat joskus poiketa toisistaan tai toinen tekee asioita hieman eri tavalla. Se on myös ihan ok, kun toisen tekemiseen riittää ymmärrystä. Jokainen tavallaan, kunhan tietyistä asioista pidetään kiinni. Leikkien tiimellyksessä tulee eri mielisyyksiä ja silloin pyydetään anteeksi. Lapsille opetetaan tilanteita aina niiden tullessa eteen ja jokainen oppii niistä. Eriäviä kasvatustilanteita ei tosin ole monestikaan tullut vastaan, koska ystäväni ovat kaltaisiani ja olisikin kummallista, jos kasvatusnäkemykset eroaisivat toisistaan kovinkin paljon. Pieniä sävyeroja toki on ja kaikkeen tekemiseen vaikuttaa myös lasten persoonallisuudet ja luonteen piirteet.


Minkälaisia minun äitiystäväni sitten ovat. Hyvin erilaisia ihmisiä, joihin olen saanut tutustua eri elämäntilanteissa. Uusin ystävyys on typykän "aikaansaannos" ja ystävyys onkin vasta alussa. Voisin puhua ennemmin vielä kaveruudesta, koska ystävyys tarkoittaa minulle paljon syvempää suhdetta kuin kaveruus. Lapsemme ovat saman ikäisiä, tosin minulla lapsia on kaksi ja heillä esikoinen on ainoa lapsi. Olemme äidin kanssa suunnilleen saman ikäisiä ja asumme todellakin melkein toistemme naapurissa. Tutustuimme lastemme neuvolassa ja olemme nyt kyläilleet toistemme luona ensimmäisiä kertoja. Sitten tuli korona ja kaikki piti laittaa tauolle, mutta viestien avulla pidämme yllä alkanutta kaveruutta ja nyt jo huomaan viestittelyssä äitiystävyyden piirteitä.

Yhden äitiystävän kanssa löysimme toisemme ja ystävyytemme tavallaan uudestaan, kun törmäsimme muutama vuosi takaperin häämessuilla. Ja siitä se taas lähti, esikoisillamme on muutaman kuukauden ikäero. Heistä tuli myös kuopuksemme kummit. Olen ystäväni tuntenut jo yli kymmenen vuotta ja välissä ollut hiljaiselo, ei ole missään kohtaan näytellyt suurta roolia. Elämä vaan vei hetkellisesti eri paikkoihin ja toi takaisin häämessuille.

Kolmas äitiystäväni löytyi myös elämäämme esikoisen kautta, kun äitiysloman jälkeen halusin pitää yllä esikoisemme intoa musiikkia kohtaan. Ilmoitin meidät muskariin ja ensimmäisellä kerralla huokasin helpotuksesta, kun näin heidät myös hämmentyneenä muskarin eteisessä riisumassa kenkiä. Viikoittain näimme muskarissa ja äitiyslomani alkaessa, hekin ilmoittivat odottavansa muskarikaverille sisarusta. Syksy menikin muskarin lisäksi niin, että he kävivät melkeinpä viikoittain meillä leikkimässä. Kuopuksillamme on täsmälleen sama ikäero kuin esikoisillamme. Sillä erotuksella, että kuopukset ovat syntyneet eri vuosien puolella.

Ja sitten on Tanja. Harvoin ystävyydessä pääsee sille tasolle, että osaa melkeinpä puolesta lauseesta sanoa, mitä toinen ajattelee. Saati sitten, että siihen pääsee aikuisiällä. Esikoisten aikana, kaipuu seuralle äitiysloman aikana, yhdisti meitä, mutta kaikki muu äitiyden ympärillä, syvensi ystävyyden ihan omalle tasolleen. Emme mekään kaikessa olla samaa mieltä, emmekä me tee kaikkea samalla tavalla, mutta eihän sen ystävyyden tarvitse sellaista ollakaan. Sehän se rikkaus onkin.
Kaikkia heitä yhdistää yksi asia, vaikka jokaisen kanssa on erilainen ystävyyssuhde. Jokaisen kanssa olen vaihtanut ajatuksia kakasta, ruoka-aine allergioista, vaippamerkeistä sekä väsymyksestä.


Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)