9kk vauvan ruokailu

Kirjoittanut Tanja


Vauva täytti viime viikolla 9 kuukautta, eli vauvavuoden viimeinen neljännes pyörähti käyntiin. En ole juurikaan tainnut kuopuksen ruokailuista tänne kirjoittaa, joten käydään nyt hieman läpi, miten meillä on ruokailtu syntymästä tähän asti.

Ensimmäiset neljä kuukautta mentiin pääasiallisesti imettäen. Kirjoitinkin blogiin meidän imetyksen alkutaipaleesta, joka ei ollut kuopuksenkaan kohdalla helppo. En lähde tässä postauksessa yhtä yksityiskohtaisesti avaamaan millaisia hankaluuksia meillä imetyksen kanssa oli, koska halutessasi voit käydä lukemassa tahmeasta alusta täältä. Pääpiirteittäin kerrottuna, haaste oli imetyskivussa, maidon nousussa, maidon riittävyydessä ja pojan hitaassa painon nousussa.

Haasteiden takia jouduimme ensimmäisten kuukausien aikana turvautumaan neuvolan ohjeistuksen mukaisesti jonkin verran korvikkeeseen. Korvikkeen avulla pojan paino lähti nousemaan pikkuhiljaa ja imetyskin alkoi sujua ihan hyvin. Silti stressasin jossain määrin neljä ensimmäistä kuukautta maidon riittävyyttä ja etenkin neljän kuukauden iän lähestyessä annoimme aina iltaisin imetyksen päälle vielä korviketta sen verran, mitä vauva halusi vielä syödä. Se toi itselle mielenrauhaa siitä, että vauva sai riittävästi ruokaa ennen kuin päästiin neljän kuukauden iässä harjoittelemaan kiinteiden syömistä. Aina vauva ei halunnut lisämaitoa, mutta välillä hän saattoi syödä sitä reippaankin annoksen ja sen myötä yöunet olivat niinä öinä paremmat.

Kiinteät aloitettiin luumusoseella, koska vauvalla on ollut vatsan kanssa pieniä haasteita syntymästä asti ja neuvolasta ohjeistettiin alkuun antamaan reilusti luumua sekä päärynää ja välttämään perunaa. Määriä kasvatettiin melko nopeaan tahtiin ja puuroja alettiin syödä heti viiden kuukauden iässä. Vauva hoksasi melko nopeasti syömisen idean, joten siinäkin mielessä kiinteiden aloitus ja määrien nostaminen tuntui helpolta ja oikea-aikaiselta.


Kuuden kuukauden ikään mennessä poika söi jo viisi ateriaa päivässä, aamupuuron, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapuuron. Imetys tapahtui aina ruokailujen jälkeen ja loppujen lopuksi imetys päättyi 7,5kk iässä, kun kuopus ei enää aktiivisesta yrittämisestä huolimatta suostunut syömään rinnasta. Silloin siirryttiin korvikkeeseen, jota hän on juonut isommat määrät aamulla, päivällä ja illalla ja pienempiä huikkia aterioiden yhteydessä.

Välillä on ollut haastavaa saada vauva syömään riittävästi korviketta kiinteiden ruokien ohella. 8kk neuvolasta sain ohjeeksi, että ainakin 600ml pitäisi päivässä saada menemään ja meille suositeltiin tekemään vauvan puurot korvikkeeseen. Puurokikan myötä saimme lisättyä korvikkeen määrää helposti 200ml päivässä, joten nyt tuo minimi 600ml toteutuu lähes päivittäin.

Meillä ruokailu on ollut aika lailla soseruokailua, jonka ohella poika on saanut harjoittelumielessä mm. vihanneksia, hedelmiä, pastaa, naksuja, puffeja, leipää ja joitakin hänelle tehtyjä sormiruokia. Sormiruokailukin sujuu koko ajan paremmin ja paremmin, vaikka vatsaan ei loppujen lopuksi ihan hirveästi ruokaa aina päädy. Siksi edelleen mennään pääasiallisesti soseilla ja sormiruokia syödään satunnaisesti kokonaisina aterioina ja ennemminkin välipalana tai pienemmän soseannoksen lisänä. Vauva tuntuu tykkäävän kovasti itse syömisestä ja välillä jopa tuntuu hieman kieltäytyvän soseista, joten siinäkin mielessä haluan nyt lisätä sormiruokailun määrää ja samalla vähentää soseita. Vatsaan asti päätyvän ruuan määrä varmasti kasvaa harjoituksen myötä nopeasti, joten senkään takia ei tarvitse sormiruokailussa olla huolissaan.


Soseiden osalta ollaan menty sekä kaupan valmissoseilla, että itse tehdyillä. Pyrin aina kun se vaan on mahdollista, tekemään myös vauvalle oman version päivän ruuasta. Välillä se on ruuan maustamisen, koostumuksen tai raaka-aineiden takia hankalaa, mutta pienellä soveltamisella ruuasta saa lähes aina vauvalle sopivaa ja itse tehdyt ruuat ovat maistuneet pojalle siinä missä kaupankin soseet.

Kuopus on ollut siinäkin mielessä helppo ruokailija, että hän on syönyt tyytyväisenä kaikkea mitä hänelle on tarjottu. Toivon tuon ominaisuuden säilyvän tulevaisuudessakin, koska on ihanaa, kun lapsi syö epäröimättä kaikkea. Ainoa rajoite ruokailuissa on ollut oma allergiaepäilyni muutamaan ruoka-aineeseen liittyen. Olen huomannut, että ruis ja päärynä aiheuttavat todella voimakasta poskien lehahtelua ja ihon kutinaa ja lisäksi aina niiden syömisen jälkeen yöt ovat olleet hankalia ja vauva on kärsinyt vatsaoireista. Lääkärin mukaan on harvinaista, että lapsi olisi vain yhdelle viljalle tai kypsennetylle päärynälle allerginen, joten testaillaan nyt edelleen näiden ruoka-aineiden kanssa, alkaako oireet jossain vaiheessa hävitä.

Itseäni ei huvittaisi lainkaan antaa noita allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita pojalle, koska niiden syömisen jälkeen hänellä on selvästi aina ikävä olo ja yöt ovat useimmiten yhtä kitinää ja valvomista. Superkurjaa erityisesti lapselle, mutta myös meille vanhemmille, jotka emme myöskään nuku niinä öinä.

Sormiruuissa pojan lemppareita ovat Simppeli sormiruokakeittiö- sivustolta löydetyt vauvan kanapötköt ja vauvan apinaeväs. Molemmat ovat superhelppoja valmistaa ja itse tein ruokia hieman reilumman satsin ja pakastin mini minigrippusseissa kätevinä annoksina, joten niitä on helppoa sulattaa aina tarpeen mukaan ruokailuille. Simppeli sormiruokakeittiö- sivustolta löytyy näiden lisäksi paljon muitakin reseptejä, joten käyhän kurkkaamassa, jos kaipaat ideoita vauvan ruokailuun.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)