Vauva on puolivuotias


Kirjoittanut Laura

Ensimmäiset puoli vuotta takana tätä vauvavuotta ja jotenkin päälle on laskeutunut iso haikeus. Kotona olo aikaa on jäljellä vielä reippaasti yli puolet, mutta silti on jotenkin haikea olo. Esikoisen kanssa aika meni nopeammin, mutta toisen lapsen kanssa tämä puoli vuotta on mennyt pikakelauksella. Tietyt virstanpylväät eivät ole tuntuneet niin merkityksellisiltä, mitä ne olivat esikoisen kanssa. Toisaalta tiettyjä asioita on odottanut ja tiettyjä asioita on halunnut jopa lykätä, koska en ole halunnut vauvan kasvavan.
Neiti on kasvanut tasaisesti omilla käyrillään syntymästä lähtien. Paino huitelee omilla plussakäyrillä ja pituus menee nätisti keskikäyrällä. Puolivuotisneuvola on meidän kunnassamme ryhmäneuvolakäynti. Tarkoitus olikin mennä neuvolaan viikkoa aikaisemmin, mutta meidän ollessa kipeinä, siirsin ajan seuraavalle viikolle. Meidän lisäksi neuvolassa oli viisi muuta elokuista vauvaa ja olikin mielenkiintoista jälleen todeta, kuinka vauvat kehittyvät yksilöinä. Yksi vauvoista konttasi, yksi makasi vain selällään ja meidän neitimme yritti viihtyä mahallaan. Neuvola kerta olikin enemmän ryhmässä keskustelua. Jokainen sai kertoa omista ruokailutavoistaan, unen määrästä sekä vauvan liikkumisesta. Itse kerroin meidän hyvin nukkuvasta vauvasta (joka siis tarkoittaa sitä, että hän heräilee muutaman kerran yössä). Kerroin myös hieman valikoiden syövästä tytöstä, jonka masu ei ole vielä tottunut kiinteisiin ruokiin. Kerroin meidän onnistuneesta imetystaipaleestamme sekä esikoisen aikaisista haasteista. Kuuntelin mielenkiinnolla muiden onnistumisia ja haasteita viimeisen puolen vuoden ajalta. Taisin ollut ainoa, jolla oli jo toinen ”kierros” menossa.



Kuunnellessa muiden tarinoita ja huolen aiheita, tuli vahvasti mieleen omat kipuilut ja tuskastumisesta esikoisen kanssa. Kuinka oli ihan pihalla kaikesta. Mistä sitä olisi voinut tietää, miten mikäkin asia tulee sujumaan. Milloin olisi hyvä olla huolissaan ja mikä tulisi olemaan täysin turha murhe. Huoli ei noussut, vaikka typykkä oli toinen ryhmässä, joka ei liikkunut eteenpäin. Kaikki muut ryhmän vauvat menivät eteenpäin jollain tavalla. Vaikka en itse ole ollut asian suhteen mitenkään huolissani, tuli neuvolakäynnillä mukana ollut fysioterapeutti, juttelemaan kanssani. Hän kysyi typykän liikkumisesta ja kyseli, viihtyikö tyttö lattialla. Kerroin, että hän ei ole kovin tyytyväinen ja hermostuu heti, jos ei pääse liikkumaan eteenpäin. Erityisesti menee hermot, jos lelut ovat liian kaukana tai hän saa heitettyä ne käsiensä ulottumattomiin. Kerroin myös, että hän osaa aika hyvin istua syöttötuolissa, eikä enää tarvitse tukea, mutta ei jaksa istua kovin kauan ryhdikkäästi. Typykkä on kirjaimellisesti sylivauva. Fysioterapeutti ei ollut huolissaan, koska typykkä kääntyilee ja varaa masullaan käsien varaan. Hän tosin kannusti pitämään typykkää lattialla mahdollisimman paljon. Jälkikäteen tuli fiilis, että olisiko minulla kuitenkin syy olla huolissani?


Puolivuotiaan neidin luonne alkaa hieman näkyä ja luulen, että olemme saaneet aikamoisen ”justiinan” perheeseemme. Häneltä löytyy luonnetta ämpäri kaupalla. Hän näyttää milloin ei ole tyytyväinen, hän osaa hienosti kieltäytyä pullosta ja lusikasta, jos niin haluaa. Hän osaa taitavasti myös jutella sekä naureskella, vaikka keskellä yötä. Hän rakastaa suunnattomasti isoveljiään ja tilanteesta huolimatta jaksaa heille hymyillä aina. Hän seuraa tarkasti isoveljiensä hommia ja nauttii sylistä. Hänestä on tullut myös varsinainen rintatakiainen, joka on vasta myöhemmällä iällä kieltäytynyt täysin pullosta. Se tuokin hieman haasteita jatkoon. Tulevana perjantaina, olen ensimmäistä kertaa typykän syntymän jälkeen, yön yli pois kotoa. Katsotaan, miten isän kanssa tulee sujumaan. Otan omaa maitoa sulamaan pakkasesta, mutta yöksi olemme varanneet korviketta, koska se on paljon helpompi lämmittää nopeasti. 
Typykkä syö edelleen öisin. Olemme jo laittaneet kalenteriin merkin, kun isän toinen isyysloma alkaa. Silloin alkaa myös yösyötöistä vieroittaminen ja ennusmerkit vaikuttavat siltä, että tuo ei tule olemaan helppoa viikko. Ainakaan toistaiseksi neiti ei ole rauhoittunut yöllä tutilla ollenkaan. Lohtua tai nälkää, en osaa sanoa, koska ainakin hän hyvin hanakasti syö joka kerta. Samalla tulemme totuttamaan typykän nukkumaan pinnasänkyyn omaan huoneeseensa. Tai siis samaan huoneeseen, jossa myös patukka nukkuu. En uskalla asettaa asialle minkäänlaisia odotuksia tai toiveita. Harjoittelu tehdään osittain mökillä ja osittain kotona. Olen paljon saanut ohjeita siihen, kuinka lapset kyllä tottuvat toisen itkuihin nopeasti, mutta olen hieman skeptinen. Olemme päässeet todella pitkälle patukan nukkumisten kanssa, enkä haluaisi takapakkia sen kanssa.


Ensimmäinen puoli vuotta on ollut ihana. Toiselle puolelle vuodelle olemme aloittaneet pari uutta asiaa typykän kanssa, kun typykällä alkoi muskari ja ensi viikolla aloitamme vauva-pilateksen. Olen kaivannut lisää liikuntaa arkeemme ja nyt saan sitä samalla, kun saamme vauvan kanssa yhteistä tekemistä. Äitiysloma on ollut täynnä ohjelmaa, erityisesti muuton takia, enkä ole kaivannut päiviini yhtään lisää aktiviteettejä. Seuraa minulla on ollut erityisesti patukan kotipäivinä, mutta myös vauvan kanssa. Huomasin kuitenkin vaihtaneeni ryhmäneuvolassa numeroja erään äidin kanssa, jonka vauva oli kaksi päivää meidän typykkäämme vanhempi. En koe, että olisin kaivannut seuraa päiviimme, mutta miksi ei, kun juttua tuntui riittävän jo neuvolaa ennen ja sen jälkeen. Vaikka äitiyslomalla oleminen on ollut erilaista ja aika ajoin todella rankkaa, olen nauttinut olostani jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Patukan kotipäivät ovat tulleet helpommiksi. Varmasti tähän on vaikuttanut oma asenteeni; olen kotipäivinä ollut täysin lapsia varten. Olen jättänyt omat jutut pois päivistä, enkä ole edes yrittänyt kirjoittaa blogia keskellä päivää. Tai ne muutamat onnelliset kerrat ovat olleet juuri niinä päivinä, kun olen onnistunut lasten nukuttamisessa eli saanut lapset nukkumaan yhtä aikaa. Tämä oivalluksen jälkeen hermot eivät ole olleet kireällä, koska en ole hermostunut siitä, etten kerkeä jotain tekemään. Äitiysloma onkin tällä kertaa ollut yhtä oivaltamista ja oman äitiyden kasvua tai oikeastaan sen muovautumista.


Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)