Vauvan my day 5,5 kk

Kirjoittanut Laura
Vauva valtasi jälleen näppäimistön. Ihan kohta oma pieni palleroni on jo 6 kk vanha. Huomaan hänen oppivan päivä päivältä enemmän. Voin tosin todeta, että onneksi hänellä ei ole yhtä kova kiire kuin isoveljellään, joka oli puolivuotiaan konttausasennossa. Joten, ehkäpä saan nauttia vauvasta hieman pidempään.

Olen toden teolla oppinut viime aikoina liikkumaan. Osaan kierähtää selältä vatsalleni käden käänteessä. Viihdyn monesti tosi pitkään lattialla ja alan päästä hiljalleen jyvälle siitä, miten lattialla pääsee liikkumaan. Eteenpäin en vielä osaa, mutta ympyrää menen hitaasti. Minua hieman hirvittää masulta selälleen kääntyminen, joten tyydyn ennemmin itkemään kuin harjoittelemaan. Huudan joskus jopa raivon vallassa, jos minua ei tulla heti kääntämään takaisin. Onneksi äiti on lähellä. Joskus minua hetkellisesti helpottaa isoveljieni seura ja huomaamatta viihdynkin pidempiäkin aikoja lattialla. Liike tulee myös öihini ja haluaisin kovasti kääntyä unissanikin masulleni. Ja tämähän ei äidille käy. Viime yönä heräsin tunnin välein. Tuntui, että minulla olisi jatkuvasti nälkä. Tai en ole varma onko minulla nälkä, tuleeko minulle hampaita vai opinko vaan koko ajan niin paljon, etten malta nukkua. Aamulla minua väsytti ja en olisi malttanut millään herätä silloin, kun isoveljeni heräsi. Isoveljeni laittoi valot päälle ja tuli sanomaan minulle huomenta. Aina aamuisin valot saavat minut aivastamaan. Eikö olekin hassua?
Siirrymme vauhdilla aamutoimiin. Ensin on minun vuoroni ja sitten isoveljeni vuoro. Olen oppinut odottamaan, koska isoveljeni on aikamoinen temppuilija. Hän on testaa rajojaan, äidin hermoja ja joskus se on tosi ärsyttävää. Se harmittaa minua melkein yhtä paljon kuin äitiäkin. Kuiva vaippa, vaatteet ja olen valmis. Isoveljen vuoro ja sillä samat jutut, tosin häneltä pestään myös hampaat. Alakerrassa kertaamme joka aamu, kuinka on ensiksi minun vuoroni ja sen jälkeen patukan vuoro, kun äiti pukemaan ulkovaatteita meidän päällemme. Minulla ei ole oikeastaan nälkä, koska pari tuntia aikaisemmin olen juuri syönyt. Äiti laittaa minut vaunuihin ja olemme normaalia myöhemmin päiväkodilla. Minua väsyttää ja nukahdan isoveljen lauluun.


Nukun kahden ja puolen tunnin päiväunet. Äiti on päättänyt päiväunien aikana, että tänään on päivä, kun aloitamme kunnolla kiinteiden ruokien maistelun. Hänellä on kuulemma jokin suunnitelma sen suhteen, mutta hän lupasi kirjoittaa siitä tarkemmin omassa julkaisussaan, joten en paljasta sitä teille vielä. Ensiksi syödään maitoa, jonka jälkeen äiti alkaa lämmittämään jotain oranssia mönjää isoveljen mukissa. Irvistän, ei tämä ole sitä makeaa nestettä, johon olen tottunut, tämän on jotain ihan muuta. Tämäkin on tavallaan makeaa ja oudolla tavalla hyvää. Taisi minulla vielä olla vähän nälkä. Syön kaiken minkä äiti on lämmittänyt. Nyt on hyvä olla. Jään syöttötuoliin istumaan ja ihmettelemään äidin kokkailua. Leikin lelulla, joka roikkuu nenäni edessä. Se on kiva siihen saakka, kunnes tippuu minun kädestäni. Minulla menee hermo ja minut siirretään leikkimatolle. Tämä onkin riemukas paikka harjoitella liikkumista. Joka paikassa on niin paljon ihmeteltävää. Jaksan jo pitää päätä todella pitkään ylhäällä ja samalla näen mattoa kauemmaksi. Miten ihmeessä pääsisin isoveljen leluihin kiinni. Välillä tulee hermojen kiristys, kun en uskalla kääntyä takaisin selälleen. Äiti tulee kääntämään minut ja pääsen ihmettelemään jälleen leikkimatossa roikkuvia hahmoja. Äiti syö ja ottaa minut syliin. Teemme hauskoja lorutteluleikkejä ja minua hymyilyttää kovasti. Äiti puhuu isän kanssa puhelimessa, koska on saanut kirjoitettua jonkun tärkeän sähköpostin liittyen meidän uuteen kotiimme. Me kuulemma muutamme, mitäköhän sekin tarkoittaa? Äiti on kertonut minulle, etten tule muistamaan tätä nykyistä kotiamme, kun olen kasvanut isoksi. Ainoastaan kuvista tietää, että olemme asuneet jossain muuallakin kuin tulevassa kodissamme.



Minua alkaa väsyttämään. Välillä tulee sellainen kitinän tarve. Äiti onneksi tajuaa heti, mistä on kyse. Minulla on nälkä ja väsymystila. Maitoa ja vaatteet päälle ja ulos nukkumaan. Nukahdan ennen kuin äiti saa vaunut ulos. Äidillä on tällä kertaa oikea ajoitus. Minulla on sellainen tietynlainen rytmi. Jos saan siitä pidettyä kiinni, olen tyytyväinen vauva. Mutta jos rytmi heittää häränpyllyä, saatan minä olla tosi hankala. Välillä heräilen, kun tutti tippuu tai naapuri tulee kotiin. Äiti luulee minun olevan valmiina heräämään, mutta on ihan väärässä. Minulla taisi olla vain masussa ilmaa. Hermostun tosissani, jos minut nostetaan väärään aikaan pois vaunuista tai en ole saanut nukkua tarpeeksi. Todella ärsyttävää, mutta onneksi äiti tajuaa ja nostaa minut takaisin vaunuihin. Jossain kohtaa huomaan vaunujen liikkuvan. Olemme varmaankin menossa hakemaan isoveljeä päiväkodista. Jatkan unia ja huomaamatta olemme vaunutelleet takaisin kotiin. Väsyttää edelleen, joten päätän jatkaa uniani.


Herään kolmen tunnin unien jälkeen ja minulla on nälkä. Isäni viihdyttää minua, kun äiti on saunassa. Jaksan odottaa, kunnes haistan äidin ja olen valmis kitisemään. Pääsen syömään ja olenkin nopeasti tyytyväinen. Äiti pumppaa muille vauvoilla maitoa talteen ja pääsen lempipaikkaani viihdyttämään itseäni. Istun siis sitterissä Sophie-kirahvin kanssa ja hieron sitä ahkerasti ikeniin. Isoveljet viihdyttävät ja äiti alkaa höpöttämään jostain puurosta. Isä saa kuulemma syöttää minulle sen, kun olen ensin saanut maitoa. Puuro aiheuttaa minussa ihmetystä, mutta hetki on aika kiva. Patukka istuu minua vastapäätä ruokapöydän toisessa päässä omalla iltapalallaan, ja minä istun häntä vastapäätä toisessa päässä pöytää. Isä syöttää minulle ensimmäistä kertaa puuroa ja äiti kuvaa sen videolle. Avaan suuni jotenkin automaattisesti, kun näen lusikan tulevan lähelle. Syön kymmenisen lusikkaa, jonka jälkeen en jaksa enää. Minulla ei ole enää nälkä. Olinhan syönyt jo maitoa ennen puuroa. Patukka lähtee hampaiden pesulle ja me lähdemme äidin kanssa yläkertaan iltapesuille. Minua ei väsytä, mutta äiti kantaa minut sänkyyn. Menee hermo ja pakko kitissä. Ei minua vielä väsytä. Kitinä ei selkeästi tehoa, joten alan höpöttelemään itselleni. Naureskelen tutille ja imen peiton reunan ihan märäksi. Äiti laittaa white noisen taustalle kohisemaan. Se rauhoittaa minut enkä heräile niin herkästi muista lähteviin ääniin. Puolen tunnin pyörimisen jälkeen rauhoitun nukkumaan. Katsotaan, kuinka kauan maltan nukkua ennen kuin minulla on taas nälkä ja kaipaan äidin apua.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)