Puolivuotias imetystaival

Kirjoittanut Laura

En ollut ottanut itselleni sen isompaa tavoitetta kuin imettää vauvaani. Kestolla ei ollut merkitystä. Esikoisen osittaisimetys päättyi puolen vuoden ikään, jonka jälkeen jatkoimme täysin korvikkeilla. Haave oli imettää puolivuotiaaksi asti vauvaa. Takkuisen alun jälkeen imetys lähti sujumaan hurjan hyvin. Olin niin iloinen, kuinka imetys olikin helppoa ja vaivatonta. Alun ahdistuksen jälkeen pystyin imettämään missä vain. En ole kuitenkaan ollut se tyyppi, joka voi missä vaan ja "miten vaan" imettää vauvaani. Olen ajatellut imettämisen niin, että koen voivani tekeväni sitä melkein missä vaan, mutta ottaen aina huomioon muut läsnäolijat. Mietin tilanteet niin, että miten kokisin itse imetystilanteet ei-imettäjänä. Muutamat ensimmäiset kerrat ostoskeskuksessa huomasin imettäväni autossa, kunnes päätin, ettei siinä ole mitään järkeä. Nopeasti löysin sopivia paikkoja imettää. Ja onneksi olin tajunnut hankkia muutaman sellaisen paidan, joissa oli helppo ja huomaamaton imettää paikassa kuin paikassa.
Imetystaival jatkuu vahvasti edelleen. Vauva on hieman nirso syömään muuta kuin makeaa. Tämä ei tietenkään ole ihme, ottaen huomioon, kuinka makeaa äidinmaito onkaan. Olen myös ollut laiska ja hieman myös hämilläni. Huomaan monesti miettiväni, kuinka kiinteiden määrää pitäisi lisätä, mutta miten saisin silti ylläpidettyä hyvin sujuvaa imetystä. Jos imetän ennen kiinteiden antamista, ei vauva syö kuin muutaman lusikallisen soseita, jos ollenkaan. Puuroa hän ei suostu syömään ollenkaan. Maissinaksut menee hetkessä ja huomasinkin nopeasti keittäväni myös juureksia vauvalle. Hän on innoissaan ottamassa ruokaa käsiinsä ja osa löytää jopa suuhun asti. Hän ollut jo todella pitkään kiinnostunut muiden syömisistä ja onkin hapuillut veljensä ruokia. Itseäni vaan vähän jännittää se kaikki kakominen ja pelkään, että säikytän vauvan täysin heti alkuunsa ruuan rakenteeseen. Yritän olla panikoimatta ruokailujen suhteen. Päätin myös valmistaa sellaista sormiruokaa, joka varmasti menee mössöksi vauvan suussa. Vaikka lattia onkin sen jälkeen kuin biojäte.


Ehkä en täysin halua vielä luopua hyvin sujuvasta imetyksestä. Olen myös täysin unohtanut kaikki ohjeistukset ruokailujen suhteen. Tai olen täysin tietämätön, koska esikoisen kohdalla ei imetystä tarvinnut miettiä ollenkaan. Maitoa ja kiinteitä. Kuinka paljon minun pitäisi lisätä kiinteiden määrää, jos imetys sujuu ja vauva kasvaa. Hämmästyin, kun puolivuotta oli takana. Imetys sujui jotenkin tosi kivuttomasti ja huomaamattomasti. Se mitä odotin esikoisen kohdalla kuin kuuta nousevaa, ei ollutkaan kuopuksen kohdalla ollenkaan ajankohtaista. En kaivannut kiinteiden aloitusta yhtään, koska imetys on ollut helppoa ja vaivatonta. Ei ole tarvinnut miettiä mikroja tai ruuan lämmittämistä ylipäätänsä. Ruoka on kulkenut vauvan mukana, mihin tahansa olemmekaan menneet. Nyt mietin, että vauva täyttää seuraavaksi seitsemän kuukautta ja emme ole maistaneet kuin kaksi kertaa soseita, jotka on tarkoitettu 5 kk vanhalle vauvalle.
Yksi merkittävä tekijä myös imetyksen jatkoon tuli pari viikkoa sitten, kun minulle soitettiin äidinmaidonluovutuskeskuksesta. He kysyivät, jos haluaisin vielä jatkaa kaksi kuukautta luovuttamista. Maitomäärät ovat kuulemma niin hyvät, että soveltuisin jatkamaan siihen saakka, kun vauva on 8 kk vanha. Sanoin palaavani asiaan. Oli pakko miettiä hetki, miten haluaisin toimia. Olin jo itse henkisesti päättänyt, että lopetan luovuttamisen 6kk ikään. Juuri sopivasti muuttoon. Muuton aikana ei olisi millään ollut aikaa luovuttaa maitoa. Kokeilin viikon tauon jälkeen pumpata maitoa. Sain pumpattua maitoa ihan samaan tapaan kuin ennekin. Laitoin viestiä keskukseen ja kerroin, että voisin jatkaa luovuttamista vielä. Päätin, että jatkan luovuttamista niin kauan, kun se tuntuu hyvältä. Luovuttaminen on aika ajoin tuntunut raskaalta, koska on vie jonkin verran aikaa päivässä. Pumppu pitää pestä joka kerran jälkeen ja kiehauttaa kerran päivässä. Maidon säilyttämiseen ja omaan hygieniaan on tarkat ohjeistukset. Erityisen haasteellisia ovat olleet ne päivät, kun esikoinen on ollut kotona. Tuntuu, että ne päivät menevät niin vauhdilla, että huomaan illalla, etten ole pumpannut sen päivänä vielä ollenkaan. Olen kuitenkin luovuttanut jo sen verran kauan, että siihen on tullut oma rytminsä ja rutiininsa, joten toistaiseksi luovuttaminen ei ole tuntunut liian raskaalta.


En ole puolen vuoden tavoitteen jälkeen tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia. Jotenkin tuon haamurajan saavuttamisen jälkeen on ollut tyhjä olo. Mitäs nyt? Vauva oli täysimetyksellä, joitain muutamia maistelukertoja lukuun
ottamatta, 5kk ikään asti. Nyt jatkan imetystä, mutta ilman tavoitteita ja jotenkin kaipaan jotain konkretiaa sekä selkeitä toimintaohjeita jatkosta. Miten edetä ja mihin suuntaan. Vauva ei oikein tykkää lusikasta, mutta itseäni pelottaa sormiruokailu. Haluaisin ruokkia vauvaa tasapainoisesti sormiruokaillen sekä soseillen. Olisiko se makeaa lusikalla ja muuta sormilla. Ja miten sen imettämisen kanssa? Sinne jonnekin sekaan ja aina reissun päällä? Milloin imetys on hyvä lopettaa? En koe olevani taaperoimettäjä. Vauva otti pienempänä maitoa myös pullosta, mutta nyt hän on selkeästi muutaman kerran kieltäytynyt pullosta. Niin tai näin, imetys on jälleen tullut isoksi kysymysmerkiksi.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)