Parempia yöunia

Kirjoittanut Laura

Voisin sanoa, että lasten yöunet ovat ikuinen mysteeri. Jokaisella toimii omat kuviot ja rutiinit. Itse olen välillä sitä mieltä, että teet niin tai näin, lopulta uniin vaikuttaa jokin täysin olematon asia. Jokin sellainen asia, jota ei tiedä tai ainakaan siihen ei voi mitenkään vaikuttaa. Muutama hyvin sujunut yö ja salaa sitä toivoo, että vihdoin olemme päässeet siihen pisteeseen, että meillä nukutaan yöt hyvin. Sitten tulee jokin, joka vetää maton täysin jalkojen alta. Itketään, syödään, jutellaan, nauretaan tai jalkoihin sattuu keskellä yötä. Meillä oli esikoisen aikana paljon enemmän haasteita öiden kanssa kuin nyt. Kuopus ei nuku täysiä öitä, mutta en ole ollut vielä kertaakaan niin väsynyt, mitä koin olevani esikoisen aikana. Väsymykseen tottuu ja siihen turtuu. Kohta on mennyt kolme vuotta ja eikä meillä ole kotona nukuttu kokonaisia öitä kovin montaa kertaa. Täysiä unia olemme nukkuneet, kun esikoinen on ollut hoidossa. Väsymys on niin kokonaisvaltainen tila. Sen ollessa tarpeeksi syvä, saattaa se viedä toimintakyvyn kokonaan. Sanon, että siihen tottuu tietyllä tavalla. Sen kanssa oppii toimimaan eikä sitä enää ajattele nukkuvansa kovinkaan huonosti, jos yön aikana herää muutaman kerran. Sanonkin, että kuopus nukkuu hyvin yönsä. Meillä on tällä kertaa hyvin nukkuva vauva, koska hän herää muutaman kerran yössä syömään ja hän rauhoittuu sen jälkeen nukkumaan omassa sängyssään.


Esikoinen heräilee edelleen öisin, mutta olemme jo paljon lähempänä kokonaisia öitä kuin koskaan. Olemme tehneet jonkin verran töitä sen eteen, mutta en koe sen olleen välttämättä edes tietoista päättäväisyyttä. Ehkä se on ollut enemmän tilanteeseen suhtautumista ja välillä tyytymistä. Viime viikon aikana esikoinen on nukkunut, yhtä yötä lukuun ottamatta, kaikki yöt omassa sängyssään. Tuo ainut poikkeus olikin aivan kamala yö. Kahden jälkeen sanoin miehelleni, että otamme esikoisemme väliimme nukkumaan, jotta saisimme vähän edes nukuttua. En ollut tuossa kohtaa nukkunut ollenkaan, koska vauva oli nukkunut myös tuona yönä erittäin levottomasti.
Yritämme pitää illat ilman ruutuaikaa sekä pitää rutiinit samoina. Viikonloppuisin ei ole poikkeuksia, mutta muutto aiheutti ruutuaikaa normaalia enemmän. Meillä se ei tosin vaikuttanut millään tavalla yöuniin. Onneksi. Pesemme hampaat, käymme pissalla, luemme iltasadun ja toivotamme hyvää yötä. Nykyään esikoinen jää itsekseen nukkumaan. Tavaksi on tullut kysyä, haluaako hän, että ovi on auki vai kiinni? Joka kerta oven pitää olla auki, mutta tietyllä tavalla hän tietää, että sen jälkeen on hyvä aloittaa unet.

Vauvan kanssa illat ovat vielä jonkin verran vaihdelleet. Hän syö vaihdellen iltaisin sosetta tai puuroa, jonka jälkeen rauhoitumme rinnalle yötä varten. Viimeinen imetys sujuu sohvalla, jonka jälkeen vauva lähtee yläkertaan meidän makuuhuoneeseemme. Tätä ennen olemme tehneet iltapesut ja vaihtaneet yöpuvun päälle. Vauva nukkuu vielä meidän huoneessamme minun vieressäni, omassa sängyssään. Viime viikon aikana kokeilimme vaihtaa rooleja niin, että isä nukutti vauvan. Minun kanssani nukuttaminen on saattanut viedä jopa tunnin ja minusta se on ihan liian pitkä aika. Muutamat viime illat ovatkin olleet ihmeellisiä, koska nukuttamiseen ei ole miehelläni mennyt kuin muutama minuutti. Itselläni saman verran esikoisen kanssa. Mitä ihmettä? Meillä on ollut iltaisin aikaa toisillemme, keskustelulle sekä siivoukselle. Vauvalle on helppo rakentaa jatkossa iltarutiineja, koska esikoisen rutiinit ovat jo todella selkeitä. Illat helpottavat entisestään jatkossa, koska kiinteiden ruokien määrä lisääntyy hiljalleen. Ja eihän se vauva nuku ihan noin vain. Hän nukkuu ”kohistimen” kanssa. Kohistin, joka on siis pieni kaiutin, josta tulee puhelimen kautta white noisea. Ilman sitä on liian hiljaista. Ainakin vauvan mielestä. Nykyään vauva haluaa myös nukkua vatsalleen ja jotenkin onkin tuntunut siltä, että hän rauhoittuu siihen paljon paremmin.


Yöt olemme tehneet niin, että minä hoidon vauvan ja mieheni hoitaa esikoisen. Ihan kulman takana on jo yöimetysten lopettaminen, joka tarkoittaa jälleen muuttuvia suunnitelmia. Hyvin todennäköisesti myös haasteellisia öitä. En haluisi juuri nyt muuttaa mitään, koska yöt ovat vihdoin alkaneet sujua jotenkin. Olo on ollut pirteä hyvien öiden seurauksesta ja tuntuu kurjalta lähteä niitä rikkomaan. Vauva kasvaa ja suositusten mukaan puolen vuoden ikäisenä ei enää tarvitse yösyöttöjä. En tiedä oikeasti, kuinka paljon vauva tarvitsee ruokaa öisin. Mutta muutaman kerran yössä edelleen häntä imetän. Tulevan yösyöttöjen poisjäännin olen nimennyt työnimikkeellä "unikoulu yösyötöille". Ja olemme mieheni kanssa sopineet, että hän hoitaa sen vauvan kanssa. Itse tulen tuon ajan nukkumaan esikoisen kanssa. Itse omassa sängyssä, esikoinen bonuspojan parven alapuolelle sijoitetulla sängyllä ja mieheni esikoisen sängyssä vauvan vieressä. Vauva nukkuu omassa pinnasängyssään tulevalla "omalla paikallaan". Aika näyttää minkälainen projekti meillä on edessä ja tulemmeko siinä onnistumaan. Itse olen asian suhteen aika päättäväisin mielin. Katsotaan, kuinka pitkälle se kantaa ja onko miehelläni samankaltaista päättäväisyyttä yöllä kolmen aikoihin.


Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)