Arkikuulumisia

Kirjoittanut Tanja


Kello on kahdeksan ja molemmat lapset ovat jo untenmailla. Pitkästä aikaa nukutus sujui todella helposti, vauva nukahti aika lailla samoin tein iltamaidon syötyään ja esikoinen simahti kesken iltasadun. Tässähän on vielä vaikka kuinka paljon aikaa, ennen kuin täytyy itsekin käydä nukkumaan. Viime aikoina meille on iltaisin vapautunut omaa aikaa, kun esikoisen nukkumaanmenoaika on asteittain aikaistunut. Todella pitkään oli käytäntönä, että poika meni sänkyyn puoli yhdeksältä ja illasta riippuen nukahtamisessa kesti muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Nyt poika on viikonlopusta alkaen jättänyt päiväunet nukkumatta ja sen myötä väsymys iskee jo paljon aikaisemmin illalla ja näin ollen hän menee sänkyyn 19.30 aikoihin.

Päiväunien poisjääminen tapahtui hieman yllättäen viikonloppuna, kun unille käyminen alkoi olla jo todellisen työn ja tuskan takana. Poika ei vaikuttanut lainkaan väsyneeltä ja jo pitkään päikkäreiden kesto oli lyhentynyt lyhenemistään. Päätettiinkin kokeilla, miten päivä sujuisi ilman päiväunia ja yllättäen päiväunien nukkumattomuus ei näkynyt päivässä mitenkään. Vaikka päivistä nyt puuttuukin itsellä se päiväunien suoma pieni hengähdyshetki, niin toisaalta illoista on tullut helpompia, kun poika on oikeasti väsynyt ja ei taistele nukkumaan menemistä vastaan. Hän on nyt myös tuntunut nukkuvan yönsä sikeämmin, eikä havahdu läheskään yhtä usein unestansa kuin aikaisemmin, joten siinäkin mielessä päiväunien pois jääminen tuntuu fiksulta valinnalta.


Jos esikoinen on jättänyt päikkärit nukkumatta, niin vauva puolestaan on tarvinnut aiempaa enemmän unta. Tänäänkin hän nukkui 3,5 tuntia ulkona rattaissa ja oli jo pakko käydä välillä tarkastamassa, että vaunuista kuuluu tasainen tuhina. Se on hassua, kuinka sitä aina herää epäilys vauvan hyvinvoinnista, mikäli hän nukkuu paljon normaalia pidemmät unet. Ihan kuin jotain kamalaa voisi tapahtua, etenkin kun vauva nukkuu päikkärinsä takapihan terassilla ja pystyn seuraamaan häntä ikkunasta ja tietenkin meillä on myös itkuhälytin käytössä. Silti sitä parin tunnin unien jälkeen alkaa kärsimättömänä vilkuilemaan kelloa ja tarkistelemaan itkuhälytintä, että onhan se varmasti päällä.

Tällä viikolla on luvassa miehen kanssa treffiviikonloppu, kun siskoni saapuu omien lastensa kanssa meille hoitamaan poikia. Ollaan oltu miehen kanssa viimeksi kahdestaan yön yli treffeillä viimevuoden toukokuussa, eli ennen kuopuksen syntymää. Tuntuukin todella oudolta, että nyt vihdoin ollaan taas siinä pisteessä, kun vauvankin voi jättää jollekin muulle hoitoon yön yli. Tai olisihan hänet voinut jo aiemminkin jättää, mutta olen kuitenkin halunnut odottaa tätä aikaa, kun yösyötöt ovat jääneet kokonaan pois ja vauva nukkuu muutenkin yönsä hyvin. Viimeisten päivien aikana myös imetys on loppunut pojan toimesta, sillä hän ei vain enää suostu olemaan rinnalla. Siinäkin mielessä ajankohta on nyt todella hyvä ensimmäiselle irtiotolla hänestä ja siskoni on yksi niistä henkilöistä, jonka hoitoon jätän lapseni todella hyvillä mielin ja ilman minkäälaista stressiä. Varattiin meille hotellihuone Hotel Havenista ja tehtiin pöytävaraus Boulevard Socialiin. Molemmat on meille uusia tuttavuuksia ja odotan jo kovasti viikonlopun hotellielämystä ja herkullista illallista. Ihana päästä rentoutumaan yhdessä miehen kanssa.


Viime viikolla sain vihdoin selväksi hoitovapaaseen liittyvät kuviot työnantajan kanssa ja voin nyt olla levollisin mielin asian suhteen. Sain myös päätettyä, miten toimitaan lasten päivähoidon aloituksen kanssa. Sitä ratkaisua onkin mietitty ja mietitty ja myös muutettu tehtyä päätöstä miljoona kertaa. Nyt aion kuitenkin pysyä päätöksessäni ja voisin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen tässä lähitulevaisuudessa, joten ei siitä tällä kertaa enempää.

Nyt onkin aika tehdä vielä itselle iltapalaa ja katsoa aiemmin illalla tullut Neljän tähden illallinen ennen nukkumaanmenoa. Kivaa iltaa!

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)