Vauvan my day 4 kk

Kirjoittanut Laura
Vauva valtasi näppäimistön ja kirjoitti oman päivänsä neljän kuukautisena.
Keskiyö ja olen pitänyt valveilla äitiä ja isää jo ties kuinka pitkään. Minua alkoi väsyttämään kovasti joskus kahdeksan jälkeen. Otan iltamaidot, jonka jälkeen nukahdan yleensä heti. Joskus saatan pyöriä sängyssäni hetken, mutta minulla ei ole mitään hätää. Haen hieman unta ja käyn läpi päivän tapahtumia. Kun olen saanut hetken riehuttua ja puhallettua päivän höyryt pois, rauhoitun nukkumaan. Jostain syystä en malta nukkua sen enempää, koska voi olla, että jään jostain paitsi. Nukun tunnin tai kaksi, jonka jälkeen en enää nukahda. Ja minusta on myös kiva tankata äidin ja isän jakamatonta huomiota iltaisin. Mikä sen parempaa. Valvon sitten vähän myöhempään äidin ja isän kanssa. Joskus jaksan jopa valvoa puoleen yöhön asti ja olenkin huomannut, että se ei äidille sovi. Ennen puolta yötä nukahdan, kun minua alkaa ihan hirveästi väsyttämään. Olen kuullut sellaisesta matista, joka kuulemma tulee iltaisin kylään ja heittää hiekkaa. Minulle ei ole vielä tullut vakituista aikaa, milloin matti vierailee minun luonani. Joskus tuntuu myös siltä, että sitä hiekkaa ei riitä minulle vielä tarpeeksi, koska heräilen vielä kesken yötä syömään. Ehkä hiekat menevät minun isoveljelleni, joka tarvitsee vielä paljon unihiekkaa.


Päivisin minulla riittää unta, varsinkin aamuisin. Ja nukun pisimmät päiväunet aina ulkona. Joskus minua väsyttää niin paljon, että voin nukkua 4 tuntia putkeen. Tänään nukuin kolme ja puolituntia vaunuissa mökin terassilla. Mökillä minua tosin välillä hieman ihmetyttää ympärillä oleva hiljaisuus ja etenkin iltaisin heräilen usein päiväunien aikana. Varsinkin jos tutti saattaa tippua suustani, se on tosi ärsyttävää. Nukun päivisin kolme kertaa päiväunet. Olen rytmittänyt arkeni kahden tunnin sykleihin, varsinkin hereillä olo aikani. Jaksan maksimissaan olla kolme tuntia hereillä putkeen, jonka jälkeen tulee kiukku. Parempi fiilis on, jos olen hereillä pari tuntia, jonka jälkeen haluan päiväunille. Jos pääsen oikeaan aikaan unille, ei minua tarvitse heijata unille. Olen tottunut nukahtamaan vaunuihin jo siinä vaiheessa, kun äiti tai isä pukee minulle päälle. Joten olen helppo vauva nukahtamaan päivällä, illalla otan kaiken sen helppouden korkojen kera.


Olen kuulemma hyvin kasvava vauva. Mitä ikinä se tarkoittaakaan. Syön äidin rintamaitoa, ja olen silloin tällöin saanut jotain tikulla annettavaa mönjää. Sen mönjän syöminen on hiukan hankalaa ja tykkään työntää sen kaiken kielellä pois suustani. Ensimmäinen maku oli jotain ruskeaa ja se pisti vatsani ihan kuperkeikalle. Minuun sattui ja siksi seuraava yö olikin aika kamala. Aamulla väsytti minua, äitiä ja isää. Äiti kertoi, että en saa sitä mönjää hetkeen. Meni viikko ennen kuin sain sellaista punaista mönjää. Siitä pidin ja se oli myös sopivaa minun vatsalleni. Olen tosin ihmetellyt ja ollut huolissani äidistäni, koska sitä mönjää saa aina silloin tällöin. En saa sitä joka päivä, enkä välttämättä edes joka toinen päivä. Tuntuu, että saan sitä aina silloin, kun äiti sitä muistaa minulle antaa. En osaa sitä kaivata, koska minusta on paljon helpompi syödä äidin sylissä. Syömistäni rytmittää aika paljon päiväunet, mutta oikeasti minulla ei ole mitään selkeää rytmiä, jonka mukaan syön. Syön aina silloin kuin on nälkä ja välillä syön muutenkin, ihan vain, jos minua jokin harmittaa. Iltaisin olen välillä koko ajan rinnalla ja äidillä on sen takia pinna kireällä. Saatan hetken olla ihan haltioissani imemässä, mutta viiden minuutin päästä hymyilen äidille. Onhan äiti ihana.

Neuvolassa minua tutkittiin ja ihmeteltiin, kun täytin 4 kk. Siellä oli kaksi eri tätiä, jotka mittailivat ja tekivät minulle erilaisia taitotestejä. Huomasin, että äitiä jännitti kovasti tuo käynti. Äitini on välillä aika höppänä, kun jännittää kaikkia ikätasojuttuja. Ne ikätasojutut ovat kai jotain sellaisia, mitä pitäisi jossain ikävaiheessa osata. Osasin kaiken sellaisen, mitä minun pitäisikin tässä vaiheessa osata. Olin myös hyvällä tuulella ja tykkäsin lääkäritädistä, joka jutteli minulle. Hän hymyili ja leperteli. Vastasin samalla mitalla takaisin. Kasvan kovaa vauhtia ja joidenkin käyrien mukaan pituus menee tasaisesti keskikäyrällä, paino plus 1 käyrällä ja pää kuulemma reippaasti plussalla. Minulla on aika iso pää, jonka takia, myös minun äitini pää mitattiin. Aika kummallista äidin mukaan. Äidinkin pää on isohko, joten minun pääni kasvusta ei tarvitse ainakaan tällä erää olla huolissaan.


Minulla ei ole kiire liikkeelle, mutta kovasti seurailen isoveljeni perään. Haluaisin niin kovasti saada sen kiinni. Ennen joulua oltiin minun kummeillani kylässä, olin silloin vähän reilun 4kk vanha. Päätin, että se oli hyvä hetki näyttää kaikille, kuinka hienosti osaan kääntyä selältä vatsalleni. Se oli menoa sen jälkeen. Ainoa ikävä homma kääntymisessä on se, etten osaa mennä takaisin selälleni. Ja siksi minulla menee hermo. Huudan pääpunaisena naama puuhamatolla tasan niin kauan, kunnes joku tulee minut kääntämään takaisin selälleni. Äiti kannustaa minua kovasti kääntymään takaisin, mutta en oikein ymmärrä sitä. Miten se oikein toimii, kun kädet ovat koko ajan edessä. Isoveljeni on aikamoinen tapaus ja tykkää minusta kovasti. Hän haluaa herättää minut pusuilla ja haleilla. Hän myös käskee äitiä ottamaan meistä kuvia, kun makaamme lattialla. Se on hänen mielestään kivaa. Silloin tällöin saan aika kovat vauhdit sitterissä tai isoveli haluaa ottaa minua käsistä tosi kovaa kiinni. Olen jo aika tottunut siihen, enkä ihan heti kimpaannu siitä ja yleensä äiti puuttuu siihen tosi nopeasti. Tykkään minun isoveljistäni ja höpöttelen niille aika paljon. Omasta mielestäni olen tyytyväinen, kunhan olen saanut nukkua, minulla on kuiva vaippa ja äiti antaa minulle tarpeeksi usein ruokaa.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)