Pieleen mennyt unikoulu

Kirjoittanut Tanja


Kirjoitin viime viikolla, että aiomme toteuttaa viikonloppuna taaperolle unikoulun ja lupasin tulla kertomaan, miten se sujui. Noh, heti alkuun voin kertoa, että ei sujunut. Taapero voitti unikouluväännön 6-0 ja päätin luovuttaa uniasioiden kanssa taistelun. En vain jaksa enää tahkota ja tahkota, kun tuntuu, että palkintoa ei vain tule, vaikka mitä tekisi.

Mikä unikoulussa sitten meni pieleen? Ehkäpä kaikki mahdollinen. Sääolosuhteet eivät olleet lainkaan optimaaliset unikoulun aloittamiselle, koska esikoinen pelkää kovan tuulen ja vesisateen aiheuttamia ääniä ja hän heräilee kauhusta kankeana niiden takia. Siksi perjantaina aloitettu unikoulu katkesi heti lauantaina, koska lauantai - sunnuntai välisenä yönä oli taas kamala sää ja lapsi oli säikkynä ja levoton jo sen takia. Ensimmäinen unikouluyö meni muistaakseni ihan ok, näin jälkeen päin asiaa miettiessäni huomaan, että yöt menevät omassa päässäni sekaisin ja en enää pysty tarkkaan palauttamaan mieleeni, miten perjantain ja lauantain välinen yö meni. Paremmin kuitenkin kuin sunnuntain ja maanantain välinen, koska silloin olin vielä ihan optimistinen unikoulun jatkamisen suhteen, vaikka ei varmasti ole optimaalista, että unikouluun tulee "taukoja" ja tuon kovin tuulisen yön nukuin patjalla hänen sängyn vieressä.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli kuitenkin katastrofaalinen ja päättyi aamuneljältä omaan hermostumiseeni ja sen myötä totesin, että rahkeet ei vain riitä viedä unikoulua hermostumatta ja loogisesti läpi niin pitkään, mitä se esikoisen kanssa vaatisi. Haasteet alkoivat yhden aikaan yöllä, kun poika tuli vierashuoneeseen patjani viereen ja vaati peittoa. Vein lapsen takaisin sänkyyn, peittelin ja sanoin, että äiti peittelee kerran ja nyt nukutaan. Kerkesin takaisin patjalleni, kun poika jo potkaisi peiton pois ja alkoi huutamaan äitiä ja peittoa uudestaan. Kun en reagoinut huuteluun, hän tuli taas vierashuoneeseen patjani viereen ja huusi siinä äitiä ja patjaa. Ensin yritin olla reagoimatta, mutta huuto jatkui aikansa ja sitten poika käpertyi patjani viereen lattialle makaamaan niin, että hänen päänsä oli patjallani. Kun tästä komensin häntä palaamaan takaisin sänkyyn, huuto jatkui ja tilanne ei edistynyt lainkaan.


Päätin muuttaa taktiikkaa ja palautin pojan takaisin omaan sänkyynsä. Aamuneljältä olin palauttanut hänet ainakin miljoona kertaa takaisin sänkyyn, mistä hän ponkaisi perääni samoin tein ja tätä rumbaa jatkoimme tosiaan useamman tunnin. Mikään rauhoittelu, peittely ja sänkyyn kantaminen ei riittänyt, huuto vain jatkui ja perääni lähteminen. Neljältä olin aivan mitta täynnä ja karjaisin pojalleni, että äidille riitti nyt. Vauva oli herännyt jo useamman kerran kodissamme raikuneeseen pojan itkuun ja raivoamiseen ja itse olin aivan puhki. Siinä vaiheessa totesin, että unikoulu saa jäädä, siitä yön taistelusta ei ollut mitään hyötyä, ehkäpä vain päinvastoin.

Harmitti ihan hulluna. Harmitti paskat yöt ja keinottomuus, harmitti ettei oma pinna riittänyt ja että purin väsymystäni ja pahaa mieltä huutamalla kaksivuotiaalle. Hyvä minä. Onneksi mies otti kopin esikoisesta ja pääsin itse jatkamaan vauvan kanssa unia. Jotenkin ihmeellisesti esikoinenkin rauhoittui siinä vaiheessa ja oli isänsä kehotuksesta mennyt kiltisti sänkyynsä, vetänyt peiton päällensä ja käynyt nukkumaan. Tuosta noin vain, vaikka juuri oli taistellut monta tuntia omaan sänkyyn jäämistä vastaan! No, sen myötä ainakin tuli selväksi, kuka toteuttaa seuraavan unikoulun, jos sellaiseen vielä joskus ryhdymme. Isänsä.


Nyt meillä on otettu uniasioiden osalta aikalisä. On hyväksytty se, että esikoinen herää yleensä 2-3 aikaan yöllä ja hänet täytyy käydä peittelemässä. On myös päätetty, että hän saa kömpiä aamuyöllä meidän väliin nukkumaan, jos sen avulla turvataan koko muun perheen nukkuminen. Nyt ollaankin pari yötä nukuttu niin, että esikoinen on aamuyöllä tullut meidän väliin ja se on ihan ok. Kaikki ollaan oltu paljon levänneempiä aamulla, eikä illalla ole stressaantunut olo tulevasta yöstä. Siitä pidetään kuitenkin edelleen kiinni, että hän menee illalla nukkumaan omaan sänkyynsä ja nukahtaa sinne itsekseen ilman erillistä nukuttamista. Loppuyön osalta jatketaan vääntöä taas, kun sen aika tulee. Ja salaa tietysti toivon, että joku aamu me vain herättäisiin siihen, että esikoinen onkin nukkunut koko yön omassa sängyssään. Sitten kun aika on kypsä, ihan ilman unikouluja ja tällaista loputonta taistelua. Nyt kuitenkin mennään sieltä mistä aita on matalin ja nukutaan. Hieman ahtaasti, mutta on se tyhjää paljon parempi.

Vertaistukea saa jakaa, se lohduttaa aina!

2 kommenttia

  1. Parempi antaa tosiaan isän suorittaa se, jos omat rahkeet ei riitä. :) Näin ulkopuolisena sanoisin myös, että eihän se ole mikään ihme ettei tuo onnistunut: olette toimineet kaikkina neljänä yönä ihan eri tavoin. Unikoulussa tärkeintä kaikista on tehdä se alusta loppuun täysin samalla tavalla. Johdonmukaisuus siis ensi kerralla mukaan sekä paljon hyviä hermoja ja tsemppejä. Kannattaa myös miettiä, oliko juuri tuo unikoulu paras valinta just teidän lapselle, jos ei oikein kestä olla yksin. Niitä kun on paljon muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja muutenkin ensi kerralla isä saa yrittää, koska poika on paljon enemmän kiinni minussa ja se selvästi tekee unikoulusta hankalaa. Nyt unikoulu ei päässyt oikeastaan edes kunnolla alkamaan, eli yritys meni siinäkin mielessä ihan pieleen. Harmitti myös, että unikoulun toiseen yöhön osui heti todella kova tuuli ja vesisade, mikä pelotti lasta ja olisi ollut julmaa pakottaa hänet olemaan yksin omassa huoneessa hänelle tällä hetkellä todella ison pelon kanssa. Nyt unikouluun ryhtyessäni yliarvioin omat voimavarat ja siksi oli parempi todeta, ettei tästä nyt vain tässä hetkessä tule mitään. Katsotaan sitten uudestaan, kun on nukuttu enemmän kuopuksen kuuden ensimäisen elinkuukauden aikana haalittuja univelkoja pois. :)

      Olisiko sulla vinkata jotain unikoulua? Poika siis nukahtaa hienosti itse (ilman vanhemman läsnäoloa) ja nukkuu ensimmäiset 4-5h sikeästi. Sen jälkeen alkaa peittelemisen vaatiminen ja nykyään myös sängystä pois tuleminen. MLL:n nettisivuilla oleva "vanhempi nukkuu lapsen huoneessa- unikoulu" ei ole toiminut. Ollaan myös ison työn seurauksena päästy siihen tilanteeseen, ettei meidän tarvitse olla pojan huoneessa nukuttamassa häntä, joten sitä haluaisimme välttää. :) -Tanja

      Poista

Kiitos, kun jätät kommentin! :)