Milloin takaisin töihin?

 Kirjoittanut Laura

Esikoisen kohdalla minulla oli selvät sävelet töihin paluusta. Halusin vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen takaisin työelämään. Tämä palveli myös patukkaa todella hyvin. Hän kaipasi päiviinsä sisältöä enemmän, mitä hänelle pystyin antamaan. Hän oppi kävelemään juuri ennen päiväkodin aloitusta, joka oli minulle myös tärkeä juttu (tosin hän olisi kyllä aloittanut päiväkodin joka tapauksessa). Nyt minulla on ollut todella ristiriitaiset tunnelmat töihin paluusta. Tähän vaikuttaa moni asia, eikä niistä päällimmäisenä ole edes vauvan valmiudet vaan oma mieleni. Mitä minä haluan tehdä, koska tämä saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä olla viimeinen äitiyslomani.
Rehellisesti sanottuna, en olisi halunnut ajatella koko töihin paluuta tässä vaiheessa. Olen ollut äitiyslomalla nyt reilu puolet vanhempainvapaa-ajastani, ja tuntuu kaukaiselta ajatella kuluvan vuoden loppua. Silloin pitäisi palata töihin. En ole yhtä hanakasti halunnut takaisin töihin kuin viimeksi. Äitiyslomani on tuntunut erilaiselta tällä kertaa, jotenkin paljon kiireisemmältä. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, että minulla on ollut olo, etten olisi vielä ollut päivääkään äitiyslomalla. Onko siihen vaikuttanut patukan päiväkotipäivät vai tuleva muutto? Vai onko yksinkertaisesti arkemme niin paljon hektisempää kuin aikaisemmin, ettei kotona olo ole samalla tavalla rauhallista ja seesteistä kuin pari vuotta sitten. Olen toisaalta jaksanut paljon paremmin tehdä asioita ja touhuta kuin viimeksi. Tähän on varmasti paljolti vaikuttanut typykän, pääsääntöisesti, hyvin nukutut yöt sekä se fakta, että patukka on vietävä päivittäin päiväkotiin. Ei voi vain jäädä nukkumaan aamuisin tai kääntää kylkeä, jos ei vaan huvita nousta. Aamut ovat hektisiä, mutta toisaalta rytmittävät arkea upeasti.


Luulen, että osittain tekemistä täynnä olleen syksyn ja omaan mieleeni juurtuneen hektisyyden takia, haluan tällä kertaa olla kotona hieman pidempään kuin viimeksi. Asiaa on jouduttu kuitenkin puimaan monelta eri kannalta eikä pidempi kotonaoloaika ole ollut ihan yksiselitteistä. Suurena tekijänä on ollut tietenkin talous. Ilman rahaa ei voi elää. Laskimme ja summailimme taloutta, jos jään kotiin pidemmäksi aikaa. Kuntamme maksaa kuntalisää kotihoidon tuessa, vaikka esikoinen kävisi päiväkodissa päivittäin. Päiväkodissa olo aikaa ei myöskään rajata mitenkään, vaikka vanhempi olisi toisen lapsen kanssa kotona (päiväkotipohdinnoista on tulossa ihan oma postauksensa, varsinkin nyt muuton sotkiessa entisestään kuvioitamme). Minulla on mahdollisuus tehdä töitä kotihoidon tuen aikana, mutta työn tekeminen vaikuttaa suoraan hoitolisään. Viime kerralla ilmoitin Kelalle suoraan, etten tulisi hoitolisää hakemaan, koska en ollut varma työtuntimääristäni. Ajattelin tekeväni niin paljon tunteja, että pärjäisimme oikein mainioista ilman lisää, vaikka siihen olisikin mahdollisesti ollut oikeus. Tällä kertaa ajattelin myös niin, ettei talous saisi olla pidemmän kotona olo ajan este. Jotenkin pystyisimme luovimaan ja tekemään kompromisseja, jotta pidempi kotonaoloaika olisi mahdollista.


Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa tulisin olemaan kotihoidontuella 4 kk, jonka jälkeen palaisin töihin. Vanhempainvapaani päättyessä käyn tekemässä muutaman viikon ajan töitä, kun mies ottaa muutamaksi viikoksi vetovastuun arjen pyörittämisestä. Hän on typykän kanssa kotona ja patukka jatkaa päiväkotiarkea tavalliseen tapaansa muutamilla vapaapäivillä viikossa. En tiedä, onko fiksuin ratkaisu  palata töihin kesken synkintä ajanjaksoa eli loppusyksystä. Koen kuitenkin, että näin saan olla hiukan pidempään typykän kanssa kotona, ilman, että se taloudellisesti kuormittaa perheemme tilannetta liikaa. Hyvin varteenottavana vaihtoehtona näen myös lyhyemmän viikon tekemistä kotihoidon päättymisen jälkeen. Olenkin haaveillut mahdollisesti kolme tai neljä päiväisestä työviikosta, jonka avulla saisin ottaa typykän kanssa muutaman päivän viikossa vielä kotiaikaa kahdestaan. Tällä suunnitelmalla palaisin täysin töihin tammikuussa, mutta voi olla, että pyörrän tämän ajatuksen. Varmaa on siis se, että missä kohtaa syksyllä palaan töihin, mutta epävarmaa on se, että palaanko 100% vai 80% tai peräti 60% työajalla? Syksy näyttää, mihin ratkaisuun tulen päätymään. Mahdolliset vapaapäivät toisivat kevennystä arkeen ja olisi sellainen pehmeä lasku töihin paluuseen. Päätös vaikuttaa omassa mielessä todella hyvältä ja on ollut ihana, kun pitempi kotonaoloaika on ollut käytännössäkin mahdollista. Töihin paluun ajankohdan ja kotona olo ajan olen miettinyt puhtaasti omista haluista ja lähtökohdistani. Mikä toimii minulle parhaiten, heijastuu myös perheeseen. Oman ja parisuhteen hyvinvoinnin sanotaan olevan peili lasten hyvinvointiin. Jokaisella meillä on lähtökohtaisesti erilaiset voimavarat tehdä asioita. Sama pätee myös äitiyteen ja vanhemmuuteen. Niiden omien voimavarojen tunnistaminen on oleellista myös mielestäni tässä kohtaa. Vaikka kotona olemiseen vaikuttaa moni muukin asia (kuten lasten tarpeet ja valmiudet päivähoitoon, taloudellinen tilanne, näin nyt muutamia mainitakseni) on isona tekijänä vanhempien hyvinvointi.


Olen pystynyt reflektoimaan omaa jaksamistani niinä päivinä, kun patukka on ollut kotona. Ne päivät olen siivonnut kaikesta muusta ohjelmasta täysin. En ole edes haaveillut blogin kirjoittamisesta, saati sitten mistään muustakaan omasta jutustani. Kaiken tuon oman tekemisen olen suosiolla jättänyt niille päiville, kun patukka on päivähoidossa tai mieheni on tullut kotiin töistä. Tarvitsen viikkoon omia hetkiä, jotta jaksan olla täysillä lasten kanssa täysillä mukana silloin, kun lapset ovat läsnä. Syksyn aikana yritin olla myös patukan kotipäivinä tehokas. Siitä ei lopulta tullut mitään muuta kuin suurta harmia kaikille. Olin loppu mieheni tullessa kotiin ja podin huonoa omaatuntoa, kun päivä oli mennyt läpi hermoja kiristellessä. 2,5-vuotias ei enää tyydy lattialla möllöttämiseen ja päivään pitää keksiä tekemistä. Television katselua ei ole ratkaisu ja ulkona pitäisi päivittäin käydä. Kaikki ne hetket, jotka taaperolta jää, menee täysin vauvan hoidollisiin asioihin. Joskus, jos hyvä tuuri käy, saattaa lapset nukkua samaan aikaan, jolloin on mahdollisuus omalle ajalle. Tämän tajutessani, olin vielä varmempi päätöksestäni. Itsekästä ehkä, mutta ollakseni hyvä äiti, täytyy MINUN vähän olla itsekäs.

2 kommenttia

  1. En nyt ihan tajua.. jos oikeasti talous tiukalla, miten silloin voi edes harkita isomman lapsen hoitoonvientiä? Vai asutteko kunnassa, missä hoito on vanhemmille maksutonta? Juuri yksi tuttu manasi, miten tuon järjettömän idean heidän kunta saanut. Sitä käyttävät hyväkseen ne vanhemmat jotka ovat itse kotona. Uusia asukkaita ei kuntaan noilla mainoskikoilla saada. Itse olen ollut jo vuosia kotiäiti, neljä lasta. Ikinä ei ole tullut mieleen, että hoitoon vietäisiin isompia. Sitä vartenhan kotona olen, heitä hoitamassa. Ei malttaisi eikä sitä olisi kukaan maksamassakaan: kotihoidontuesta ei kauheasti maksella, enkä usko, että mies maksaisi. Lapsi olisi jonkun toisen aikuisen ohjaamana, joka näkisi kehityksestä&hereilläolosta suuren osan, kun itse olisin kotona?! Ihan absurdi ajatus! Päikkäriaikaan&illalla on omaa aikaa. Mies osallistuu hyvin lastenhoitoon kotona ollessaan. Lapset voivat puuhailla välillä keskenäänkin. Onneksi meillä ainakin voi laittaa lapsia keskenään uloskin n. 3-4 -vuotiaasta alkaen. En jaksaisi edes kuskata joka päivä hoitoon edestakaisin, ihan tarpeeksi on ollut eskarivuosi. Vaikka muuten paljon liikumme, osallistumme, harrastamme. Turha höpöttää varhaiskasvatuksesta. Esikoisemme joka ei ollut päivääkään hoidossa, on ollut ryhmänsä etevimpiä eskarissa&koulussa.

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos kommentistasi!
    Kuntamme ei tarjoa ilmaista päivähoitoa vaan päivähoidosta pitää maksaa. Maksu määräytyy perheen koon ja tulojen mukaan ja siihen vaikuttaa myös lapsen/ lasten vapaapäivät. Esikoinen ei ole päivähoidossa 100% vaan hänellä on vapaapäiviä, jolloin hän on minun ja vauvan kanssa kotona. Päivähoitomaksu on siis aika pieni eikä sillä oli suurta merkitystä talouteemme. Itse koen päivähoidon tarjoavan lapselleni päiviin enemmän sisältöä ja sosiaalisuutta, mitä itse pystyisin hänelle kotona tarjoamaan. Esikoisemme nauttii myös suunnattomasti päivähoidossa olemisesta ja saa siellä ikäistään seuraa ja onhan hänelle jo muodostunut tärkeitä kaverisuhteitakin päiväkotiin. Hän kerkesi olemaan päivähoidossa ennen minun jäämistäni äitiyslomalle yli vuoden ja koimme tärkeäksi, että hänen arkensa ei muutu vauvan myötä. Tiedän, että tarvitsen kotipäiviä vauvan kanssa kahdestaan oman jaksamiseni kannalta ja voin sen hyvin sanoa ääneen. Tunnen omat voimavarani ja kotipäivät voisivat olla yhtä selviytymistä, jos taapero ei kävisi päiväkodissa. Tärkeintä on mielestäni löytää jokaiselle perheelle toimivin ratkaisu, joka takaa jokaisen perheenjäsenen hyvinvoinnin ja jaksamisen. Kaikilla meillä on erilaiset lähtökohdat, tarpeet ja voimavarat. Sekin on hyvä tiedostaa ja rakentaa arki sen mukaan. /Laura

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin! :)