Blogin vuosi 2020

Vuoden vaihtuessa moni palaa miettimään edeltävää vuotta. Monia muistoja ja tapahtumia rikkaampana katsotaan positiivisin mielin kohti tulevaa. Aloitetaan uuden vuoden suunnittelu ja mietitään, mitä kaikkea ihanaa tuleekaan tapahtumaan seuraavana vuonna. Olimme Tanjan kanssa jo pitkin syksyä miettineet blogimme suuntaa ja tavoitteita seuraavalle vuodelle. Blogi kaipasi uudistusta ja me samalla halusimme saada uutta intoa blogin pitämiseen.


Molemmat meistä kaipaavat aika ajoin jotain uutta. Kirjoittaminen, niin kuin olemme todella monesti teille kertoneet, on rakas harrastus, jolla saamme mukavaa vastapainoa arjellemme. Sekin harrastus kaipaa kuitenkin välillä motivaation boostausta. Viimeksi teimme uudistuksia muokkaamalla sivujamme ja perustamalla oman domainin. Raikastimme sivun visuaalisuutta ja päätimme, minkälaista julkaisutahtia haluamme ylläpitää. Raskautumisien myötä oli mahdotonta ennustaa minkälainen seuraava viikko tulisi olemaan ja jouduimme hieman joustamaan omista tavoitteistamme. Välillä taidamme olla turhankin ehdottomia itsellemme, emmekä tunnu antavan periksi kovin helpolla. Olemme tarkkoja työmme jäljestä ja panostammekin paljon kirjoitusasuun.

Muutamat syksyn aikana tehdyt yhteistyöt ovat ruokkineet kirjoittamisintoa entisestään. Samalla on tullut tarpeelliseksi arvioida oman työnsä arvoa, eikä jokainen yhteistyö ole ollut meitä varten. Lapsiarjessa oma aika on kultaakin kalliimpaa ja sitä arvottaa aivan eri tavalla kuin ennen. Haluamme panostaa jokaiseen yhteistyöhön ja ylipäänsä blogin kirjoittamiseen täysillä. Vauva-arjen keskellä olemme kuitenkin joutuneet tekemään kompromisseja, mikä on näkynyt hidastuneessa postaustahdissa ja omaan makuumme heikommassa kuvien laadussa. Nyt kun arki on riittävän unen määrän myötä alkanut tasaantua, on energiaa riittänyt taas ihan eri tavalla kirjoittamiselle sekä kuvaamiselle.

Mitä tämä vuosi tuo sitten tullessaan blogin suhteen?

Olemme pitkään miettineet kasvottomuuttamme. Olemme punninneet meille tärkeitä pointteja ja miettineet kasvottomuuden plussia ja miinuksia. Pohdinnan myötä olemmekin päätyneet jatkossa esiintymään blogissa kasvoillamme. Haluamme tehdä blogista sellaisen, jonka pariin halutaan palata. Koemme, että kasvoilla tekeminen tekee blogista helpommin lähestyttävämmän ja samaistuttavamman. Blogin lähtökohta on edelleen sama ja tulemme jatkossakin kirjoittamaan äitiydestä, lapsiperhearjestamme ja monesta muusta meitä kahta kiinnostavasta asiasta. Blogissa tulee olemaan arkisia postauksia ja niitä täydentävät pohdiskelevat kirjoitukset. Blogi on alusta pitäen ollut meidän kanava jäsentää ajatuksiamme ja samalla jakaa tilanteita ja hetkiä lapsiperhearjestamme, joihin moni muukin voi myös samaistua. On kuitenkin helpompi jatkaa blogia, kun pystymme tekemään sen kasvoilla. Kuvia ei tarvitse niin tarkkaan rajata, mutta saamme tuotua blogiin enemmän persoonallisuutta. Lapset jatkavat blogissa ja instassamme edelleen kasvottomina, kuten tähänkin asti. He saavat itse päättää somemaailman koukeroista, kunhan ovat tarpeeksi vanhoja tekemään sen kaltaisia valintoja.



Olemme ottaneet itsellemme myös yhden tavoitteen tulevalle blogivuodelle, kävijämäärien kasvattamisen lisäksi. Tulemme panostamaan kuvien laatuun ja tyyliin eri tavalla kuin aikaisemmin. Blogin ensimmäiset vuodet (kohta jo kaksi vuotta!) olemme etsineet omaa tyyliämme ja luulemme nyt tietävämme, mihin suuntaan haluamme blogia visuaalisesti viedä. Tarkoitus on siis panostaa kuvien ottamiseen. Viime vuoden koonteja tehdessä huomasimme, minkälaisista kuvista on tykätty eniten ja mitkä kuvista ovat olleet eniten omaan mieleemme. Visuaalisuus on tärkeässä roolissa bloggaamisessa ja siksi kuvilla on mielestämme suuri merkitys. Suomen neljä vuodenaikaa haastavat paljon kuvauksen suhteen. Olemme edeltävien vuosien aikana saaneet kuvattua pimeinäkin vuodenaikoina, joten se taitaa vaan vaatia hieman panostamista ja etukäteen suunnittelua.



Pohdimmekin uuden vuoden aattona Tanjan kanssa kaikkea valokuvaukseen liittyvää, lisävalojen ostamisesta uuden kameran hankintaan asti. Tanja taisi kallistua uuden objektiivin hankintaan ja itse haaveilin lisävalosta sekä uuden pienemmän kameran hankinnasta. Katsotaan, mihin päädymme.
Olemme kasvaneet blogina hurjasti viime vuoden aikana. On ollut ihana huomata, kuinka teitä lukijoita on löytänyt lisää meidän pariimme. Palaavia lukijoita ja pidempään seuranneita on jo iso liuta. Uusien lukijoiden vuoksi on vielä loppuun paikallaan tehdä pieni esittely kuvineen. Tervetuloa seuraamme jatkossakin ja tervetuloa hyppäämään mukaan seuraamme, jos eksyit ensi kertaa sivuillemme. Tehdään uudesta vuosikymmenestä upea.

Laura


Pääkaupunkiseudulla elämänsä elänyt, keväällä 32 täyttävä uusperheen toinen jäsen. Perheeseeni kuuluu kuusi ja puoli vuotta mukana kulkenut aviomies, 2017 heinäkuussa syntynyt esikoispoika "patukka", elokuussa 2019 syntynyt kuopus " typykkä" sekä toukokuussa 2007 syntynyt bonuspoikani. Elämääni värittää bloggaamisen lisäksi lasten harrastukset, musiikin kuuntelu, kirjojen lukeminen ja kuunteleminen sekä työ, josta olen tällä hetkellä äitiyslomalla. Haaveisiini kuuluu ulkomaanmatkat sekä opiskelu. Tällä hetkellä nautin erittäin paljon, jos saan välillä nukkua kunnon yöunet.

Olemme syksyllä 2019 ostaneet yhteisen oman kodin ja kodin sisustaminen sekä tuunaaminen tulee olemaan isossa roolissa tulevina vuosina (vaikka en olekaan mikään himosisustaja). Olemme täysin mökki-ihmisiä ja vietämme suurimman osan lomistamme mökeillämme. Mikään ei voita takkatulta ja puusaunaa. Nauran paljon ja koen olevani sosiaalinen ihminen, omaan kovan äänen ja joidenkin mukaan paksun ja pitkän tukan. Elän tunteella ja joskus kiroilen liikaa. Kahvi on elämän eliksiirini ja tykkään liikkua, koska siitä saa hyvänolon, vaikka liikun ihan liian vähän. Rentoudun ystävieni seurassa kera hyvän punaviinin ja omistan turhan monta lautapeliä sekä kovan kilpailuvietin.


Tanja



Olen 32-vuotias kahden pienen pojan hieman väsynyt, mutta kovin onnellinen äiti. Esikoiseni on pian 2,5- vuotias ja vauva saavutti hetki sitten puolenvuoden rajapyykin. Olen kotoisin Itä-Suomesta, mutta muutin jo 17- vuotiaana opiskelemaan toiselle puolelle Suomea ja nyt parin mutkan kautta olen päätynyt pääkaupunkiseudulle. Olen viihtynyt uudella kotiseudullani erinomaisesti ja uskon, että olemme tulleet tänne jäädäksemme. Kahden pienen pojan lisäksi perheeseeni kuuluu poikien isä ja aviomieheni, jonka kanssa yhteistä taivalta on takana jo kymmenen vuotta. Kotonamme vallitsee siis äijävalta, mutta itäsuomalaisella luonteella pärjään varmasti perheen ainoana naisvahvistuksena.

Olen ollut kotiäitinä esikoiseni syntymästä asti, eli reilu kaksi vuotta jo. Tarkoituksenani on palata töihin kuopuksen ollessa puolitoistavuotias, siispä vielä tämän vuoden pyöritän kotiarkirumbaa täysipäiväisesti ja sitten alkaa ne kuuluisat ruuhkavuodet, joihin kuuluu tasapainottelu uran ja äitiyden välillä.


Elämäntilanteen takia omaa aikaa on harmillisen vähän, mutta ne vähät tunnit viikossa kulutan lenkkipoluilla, pilateksessa, kirjoittamalla ja lukemalla. Liikunta on aina kuulunut tavalla tai toisella elämääni, eikä mikään muu nollaa päätä yhtä hyvin, kuin kunnon hikilenkki raikkaassa ulkoilmassa. Olemme melko aktiivinen perhe ja tykkäämme touhuta yhdessä yhtä sun toista. Matkustaminen on ihanaa vastapainoa arjelle ja pyrimme siihen, että vuodessa pääsisi tekemään muutaman reissun.

Miltä blogin uudistukset kuulostavat teistä lukijoista?

2 kommenttia

  1. Kivalta kuulostaa tulevat uudistukset! Jatkoa mielenkiinnolla odottaen. :)

    VastaaPoista
  2. Hei, ja kiitos paljon kommentistasi! :) Onpa kiva kuulla, että viihdyt blogimme seurassa, toivottavasti myös jatkossakin :D Ihanaa kevättä sinulle :) / Laura

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin! :)