Äidin staycation Helsingissä

Kirjoittanut Tanja


Olin jo muutama kuukausi sitten päättänyt, että lähden viettämään omaa lomaa yhden yön verran, kun vauvan yösyötöt vaan päättyvät. Olin viimeksi ollut yön yli täysin yksin joskus ennen esikoisen syntymää, eli reilu 2,5 vuotta sitten. Yksin oleminen on rajoittunut aina muutamien tuntien pätkiin ja on tuntunut, ettei siinä ajassa ole ehtinyt tehdä kunnolla mitään, kun muu perhe on jo saapunut takaisin kotiin.

Viimeisten kuukausien aikana olen kaivannut omaa aikaa aivan järjettömän paljon, mutta en kuitenkaan halunnut jättää vauvaa vielä yön yli isänsä hoitoon, koska imetän vauvaa edelleen ja pitkä aika poissa hänen luotaan olisi tuntunut hankalalta. Yösyötöt loppuivat aivan hetki sitten ja samoin tein "lunastin" päätökseni ja varasin itselleni hotellihuoneen Klaus K:sta.

Vihdoin perjantaina tuli se päivä, kun hyppäsin neljän maissa metroon ja suuntasin kohti keskustaa. Jännitys tuntui vatsanpohjassa, oli niin outoa lähteä yksin yöksi hotelliin ja viettämään perjantai-iltaa täysin omassa seurassani. Vaikka olen aina viihtynyt hyvin itsekseni ja kaivannut paljon yksinoloa, niin en kuitenkaan ole koskaan ottanut vastaavanlaista irtiottoa yksikseni. On ihan eri asia olla yksin kotona, kuin lähteä yksin hotelliin.

Hotelliksi valikoitui Bulevardilla sijaitseva Klaus K, jossa olen yöpynyt joitakin kertoja aiemmin. Sijainti on mitä mainioin ja muutenkin tykkään hotellin tunnelmasta. Sängyt ovat supermukavat ja aamupala valikoimaltaan maltillinen, mutta kuitenkin todella hyvä. Olin varannut itselleni yhden hengen huoneen, mutta päädyin sitten kirjautumisen yhteydessä upgreidaamaan isompaan huoneeseen ja sen myötä sain huoneen, jossa oli kylpyamme ja ihana king size- sänky. Todellista luksusta, kun on tottunut välillä nukkumaan meidän 160cm sängyssä kahden muun ihmisen kanssa ja ottamaan aamuisin pikasuihkuja, kun vauva keinuttelee sitterissä ja esikoinen katsoo Ryhmä hauta telkkarista.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen suuntasin kohti Kamppia, koska halusin käydä tsekkaamassa paljon hehkutetun Mujin liikkeen. Ennen ostoskierrosta kävin syömässä salaatin, minkä jälkeen kiertelin neloskerroksessa sijainneen Mujin läpi. Hauska ja kovin erilainen kauppa mihin Suomessa on tavallisesti tottunut, mutta tällä kertaa tyydyin vaan katselemaan ja fiilistelemään, enkä ostanut mitään.


Kamppikierroksen jälkeen kävelin Stockan Starbucksiin kahville ja katselin kaikessa rauhassa Espaa pitkin vilistäviä ihmisiä samalla kun nautin vaniljalatestani. Oli outoa istua ihan kaikessa rauhassa kahvin äärellä, kun ei ollut lainkaan kiire minnekään. Käydään usein koko perheen voimin kahvilassa ja silloin kahvin kyllä saa juoda rauhassa, mutta onhan siinä aina sellainen pieni stressi siitä, milloin jompikumpi lapsista kyllästyy paikalla oloon ja rauhallinen kahvihetki loppuu kuin seinään. Hieman hymyilytti, kun eräs isä kantoi kahvilan läpi sylissään lötköksi heittäytynyttä taaperoa, joka kiljui ja potki vauhdissa molemmat kenkänsä jaloistansa. Tunsin todellista sielujen sympatiaa tuota isää kohtaa ja olin helpottunut, että tällä kertaa se en ollut minä itse, joka taistelin uhmaikäisen lapsukaiseni kanssa.

Kahvilan jälkeen kävin kiertelemässä Akateemisessa kirjakaupassa ja hain Stockalta tykötarpeita illan "spahetkeen" sekä Food Market Herkusta iltapalaa ja herkkuja hotellihuoneeseen. Kello alkoi olemaan jo kahdeksan, mutta halusin vielä käydä viinillä jossakin mukavassa istuskelupaikassa ennen hotellihuoneeseen vetäytymistä ja suuntasinkin kohti Vin Viniä. Kuten arvata saattaa, perjantai-iltana kaikki ihanat viiniravintolat ovat aivan täynnä, joten loppujen lopuksi päädyin hotellin alakerran baariin, joka osoittautuikin aivan täydelliseksi valinnaksi. Rauhallinen tunnelma, sopivasti väkeä, erinomainen palvelu ja hyvä viini. Sekä lyhyt matka omaan huoneeseen, ihan parasta.

Kahden viinilasillisen jälkeen olinkin aivan valmis vetäytymään huoneeseeni. Otin kuuman kylvyn, tein aiemmin hankkimani kasvonaamiot ja lopuksi laitoin kosteuttavat sukat jalkoihini. Ihanaa hemmottelua ja kylpy oli erityisen rentouttava pitkän päivän päätteeksi. Vielä ennen nukkumaanmenoa soitin miehelle ja kyselin miten ilta oli lasten kanssa sujunut. Epäilin etukäteen, että minun olisi hieman vaikea irrottaa ajatukset kodista ja lapsista, mutta loppujen lopuksi pystyin todella hyvin elämään hetkessä ja nautiskelemaan täysillä omasta ajastani. Ja kuten arvasinkin, kotona kaikki oli mennyt oikein sujuvasti ja molemmat lapset olivat nukahtaneet jo kahdeksalta illalla.

Aamulla heräsin yhdeksältä kellon soittoon ja vaikka olin jo nukkunut yhdeksän tuntia, niin olisin ihan hyvin voinut jatkaa unia vielä paljon pidempäänkin. Halusin kuitenkin mennä aamupalalle, joka on mielestäni hotellissa yöpymisen parhaita puolia. Söin kaikessa rauhassa ja ehdin vielä aamiaisen jälkeen lepäillä tunnin verran ennen huoneen luovutusta ja kotiin lähtöä. 21 tuntia omaa aikaa oli aivan ihanaa ja rentouttavaa ja sen jälkeen oli taas hyvä fiilis palata kotiin perheen luokse. Päätin, että teen vastaavanlaisen irtioton vielä uudemman kerran jossain vaiheessa, niin älyttömän hyvää teki olla hetki ihan vain itsensä ja omien ajatusten parissa.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)