Vihdoin takaisin arkeen

Kirjoittanut Tanja

Blogin päivittäminen on viime aikoina kaatunut täysin Lauran harteille, koska meidän perheessä on viimeiset kolme viikkoa sairastettu oikein urakalla. Olen koko syksyn kauhulla odottanut, milloin flunssapöpöt iskevät meihin perheen aikuisiin, sillä edellisestä sairastelusta oli ehtinyt omalla kohdallani kulua jo vuoden verran. Pari viikkoa sitten se sitten tapahtui. Tuolloin lapset olivat ehtineet jo aloittaa sairastelunsa, kun itselläni oli eräänä aamuna todella outo olo. Kuvittelin olon johtuvan vain huonosti nukutuista öistä ja lähdin sovitusti puistoon treffaamaan Lauraa. Kävelymatka puistolle oli yhtä taistelua ja puistossa olin aivan jäässä, vaikka mielestäni olin pukenut lämpimästi päälleni. Lihaksia ja niveliä särki ja pojalle keinussa vauhtia antaessani tuntui, kuin ranteet napsahtaisivat poikki rasituksesta. Tunnin puistoilun jälkeen olikin pakko luovuttaa ja lähteä kotia kohden mittailemaan kuumetta. Kuumemittariin piirtyikin lähes 38 lukemat, joten ei kun särkylääkettä naamaan ja soittoa miehelle, josko hän pystyisi tulemaan hieman normaalia aikaisemmin töistä kotiin.


Tuosta aamusta on nyt kulunut melkein kaksi viikkoa ja tällä hetkellä miestä lukuun ottamatta ollaan kaikki jo terveitä. Tauti oli ihan kamala ja siihen kuului ensin korkea kuume, kovat lihas- ja nivelkivut, päänsärky ja pahoinvointi. Kuumeen laskettua alkoi kurkkukipu ja noin viikon päästä ensimmäisestä kuumesta alkoi oksentelu. Itselläni oksentelun lisäksi nousi uudestaan korkea kuume, joten olin aivan puhki kaikesta sairastelustani. Onneksi omat ja miehen pahimmat sairaspäivät osuivat eri päiville, joten toinen meistä on kyennyt ottamaan enemmän vastuuta lasten hoidosta ja toinen on saanut levätä. Siinä ei paljon riitä ylimääräistä energiaa mihinkään, kun kuumemittari näyttää 39 astetta ja puoleentoista vuorokauteen ei ole saanut pidettyä vatsalaukussa kuin pieniä määriä nestettä. Onneksi tällaisia sairasteluja ei ole ollut läheskään joka vuosi ja viimeksi olen tainnut olla vastaavanlaisessa kovassa kuumeessa noin neljä vuotta sitten, kun sairastin keuhkokuumeen.

Vaikka sairastelut näyttäisivät nyt olevan takana päin, niin vaikutukset näkyvät ikävä kyllä nyt vauvan imetyksessä. Pahimman kuumeen ja oksentelun aikaan en pystynyt imettämään vauvaa tarpeeksi tiuhaan ja vähäisen nesteen juomisen takia maidon määrä ei riittänyt pitämään poikaa tyytyväisenä. Sen seurauksena hänelle annettiin joinakin päivinä pari kertaa korviketta ja nyt tuo korvikkeiden saaminen näkyy etenkin iltaa kohden rintaraivareina. En tiedä, onko maidon määrä edelleen riittämätön vai mistä on kyse, mutta iltaisin on tarvinnut viimeisen imetyksen päälle antaa korviketta, jotta vauva rauhoittuu unille. Olen myös antanut iltapuuron, mutta pojan syömän puuron määrä on edelleen niin pieni, ettei se riitä viemään nälkää pois. Imetyksen hankaluudet aiheuttavat pienoista stressiä ja välillä on hieman neuvoton olo, miten olisi järkevintä toimia. Ehkä luotan nyt vain vaistooni ja annan sen yhden korvikeannoksen päivässä, jos pojan tyytyväisyys sitä vaatii. Koko ajan kuitenkin mennään lähemmäs sitä pistettä, kun kiinteiden määrää nostetaan ja sen myötä maidon määrä vähenee, joten senkin puolesta suunta ei ole kovin huolestuttava.


Jos sairasteluista hakee jotain kultareunusta, niin pakotetun pysähtymisen myötä normiarki tuntuu aina aivan ihanalta. Odotan innolla joulua ja olen käyttänyt black fridayn nettikauppojen tarjouksia hyväksi joululahjojen hankinnoissa. Meidän perheessä on jo useampana jouluna ollut käytäntönä, että lahjoja ostetaan vain lapsille. Se on ollut oikein toimiva ratkaisu, joka vähentää kaikkien joulustressiä ja hutiostosten määrää. Ainoastaan mieheni kanssa annamme toisillemme lahjoja ja yleensä paketeista paljastuu jotain sellaista "luksusta", mihin itse ei aina raaski sijoittaa rahoja, mutta minkä perään on kuitenkin haikaillut jo jonkin aikaa.

Esikoiselle tilasimme lahjaksi Brion junaradan ja tiedän jo etukäteen, että hän tulee olemaan aivan innoissaan jouluaattona. Avoimessa päiväkodissa on vastaavanlainen junarata ja poitsu jaksaa joka kerta leikkiä sillä keskittyneenä pitkiäkin aikoja. Toivon kovasti, että junaradan myötä poika malttaisi välillä leikkiä enemmän myös itsekseen, eikä aina vaatisi meitä vanhempia leikkiseuraksi tai viihdyttäjäksi. Se helpottaisi kummasti arkea, kun aikaa on aina rajallinen määrä käytettävänä ja tekemistä kuitenkin riittäisi vaikka muille jaettavaksi.

Postausaiheita olisi vino pino odottelemassa kirjoittamista, joten toivottavasti nyt vihdoin pääsen taas kiinni normaaliin postaustahtiin. Nyt jatkan jouluvalmistelujen tekemistä ja tilaan lapsista kuvia mummojen ja kummien joulukorttien mukaan laitettavaksi. Näin digikuva-aikana on ollut aikamoinen homma kahlata kahden puhelimen ja yhden kameran muistit läpi ja tälläkin kertaa tilattavia kuvia on 650 kappaletta, vaikka karsintaa tulikin tehtyä aika rankalla kädellä. Täytyisi yrittää tehdä kuvien tilaamisia hieman useammin, kuin vain vuoden välein. Voisi ehkä päästä hieman helpommalla.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.