Pysyvä muutos

Kirjoittanut Laura
Teimme jokin aika sitten mieheni kanssa päätöksen muokata omaa ruokavalioamme. Päätimme jättää arkiruuastamme ylimääräiset ja turhat hiilihydraatit pois. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, ettei meidän ruokavalioomme tulisi jatkossa kuulumaan enää peruna, pasta tai riisi. Yksikään elämäntapamuutos ei toimi ehdottomuuden avulla, joten sovimme, että pitäisimme kerran viikossa ”herkkupäivän”. Herkkupäivä on ehkä hieman väärä nimitys päivälle, mutta käytännössä kerran viikossa voimme syödä pois jätettyjä hiilareita. Nyt muutaman kuukauden jälkeen hiilaripäiväksi on vakiintunut lauantai, jolloin teemme jotain maukasta ruokaa, johon teemme lisukkeeksi perunaa, pastaa tai riisiä. Muutosta on kohta jatkunut jo kaksi kuukautta. Ajattelinkin jakaa hieman ajatuksia ja tunnelmia muutoksen tiimoilta. Mikä on toiminut ja mikä ei? Ja ennen kaikkea, minkälainen olo meillä on ollut.


Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, millainen olo minulla oli synnytyksen jälkeen. Jokainen synnyttänyt äiti tietää, kuinka mikään ei tunnu oikealta. Mikään vaate ei tunnu sopivalta ja kroppa ei todellakaan tunnu omalta. Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa menevät etsiessä rytmiä ja toimivuutta arkeen. Kun arki lähtee rullaamaan, alkaa myös oma hyvinvointi kiinnostamaan. Imetyksen jatkuessa minkäänlainen painonpudotus ei olisi suositeltavaa. Mahdolliset painonpudotukset ja dieetit voivat vaikuttaa negatiivisesti imetyksen sujuvuuteen. Ajattelin kuitenkin, että voisinhan hieman miettiä, mitä suustani alas laitan. Sen ei ole tarkoitus olla mikään dieetti, vaan mahdollinen pysyvä muutos. Jos söisin oikealla tavalla ja oikeita asioita, olisi imetys turvattu ja oma olo olisi parempi. Raskausaikana en saanut kovin montaa kiloa ja oikeastaan jokainen ylimääräinen raskauskilo oli karissut ensimmäisen kuukauden aikana. Lähtökohtaisesti ajattelin kuitenkin, että oma olo ei ollut sellainen, jonka sen haluaisin olevan. Muutenkin väsyneeseen olotilaan ei ainakaan helpottanut jäätävät määrät hiilareita ja niiden mukana tullut turvotus.


Meillä on aina ollut ongelma saada vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä ruokavalioomme. Muistamme silloin tällöin skarpata, mutta sitten tulee se päivä, kun on ollut kamala kiire ja ei ole aikaa tai jaksamista leikata kasviksia tai tehdä salaattia. Hedelmät jäävät monesti syömättä pöydälle, josta niitä nakkaan biojätteeseen niiden nahistuessa. Meillä on ongelma; missä välissä niitä hedelmiä olisi hyvä syödä? Lähdimme liikkeelle kasvisten kanssa. Miten saisimme vaihdettu helpot hiilarit kasviksiin, niin ettei kynnyskysymys olisi aika tai työn määrä. Ratkaisumme oli pakasteet. Pakastealtaista löytyy erilaisia kasvisvaihtoehtoja lisukkeeksi ruualle kuin ruualle. Vaikka pakasteiden ravintoarvot eivät ole samaa luokkaa kuin tuoreiden kasviksien, on se silti parempi vaihtoehto kuin kasa perunaa. Nyt olenkin kauppakassitilausta tehdessäni pitänyt peruslistalla tietyn määrä erilaisia pakastekasvisvaihtoehtoja. Vaihtelen valikoimaa sen mukaan, mikä proteiininlähde meillä on lisäksi, minkälaista ruokaa olemme tekemässä ja minkälaista makumaailmaa haluamme ruualla olevan. Joskus olen myös käyttänyt vihannesosastolta löytyviä tuoreksia. Ne ovat myös erittäin kätevä, nopea ja helppo tapa lisätä kasvisten määrää ruuissa. Valmiiksi pilkottuja tai paloiteltuja kasviksia ja vihanneksia, joiden paistamiseen menee muutama minuutti. Ei voi siis vedota enää ajankäyttöön.
Olemme kiinnittäneet myös huomiota maitotuotteisiin. Maitotuotteista tulee helposti pöhöttynyt olo. Olemme olleet ”rohkeita” ja pyrkineet vaihtamaan maitotuotteita kasvispohjaisiin tuotteisiin. Nykyään jääkaapistamme löytyy paljon kaurapohjaisiatuotteita eikä meillä enää käytetä esimerkiksi maitopohjaista ruokakermaa ollenkaan. Emme ole ehdottomia minkään suhteen, eikä mikään ruoka-aine tai tuote ole täysin poissuljettu meidän ruokavaliostamme. Syömme mielellämme kylässä juuri sitä ruokaa, jota on tarjolla. Muutoksessa on ollut ehkä tärkeintä oman ajatusmaailman muuttaminen ja sitä kautta uuden pohjan rakentaminen. Tärkeintä on ollut miettiä määriä ja ajatusta, ettei kaikki ole pieleen mennyt, jos joskus syö kahtena päivänä perunaa. Tai jos eteen tulee tilanne, että täytyy haukata tienpäällä jotain. Tärkeintä on omat valinnat.


Joulun aika on ollut aikamoista lipsumista ja olen ollutkin täysin suklaa koukussa. Olen päivittäin ottanut kahvin kanssa muutaman suklaakonvehdin ja monesti olenkin huomannut kerääväni suklaakääreitä sieltä täältä ympäri kotiamme. Olen tämän sallinut itselleni, kuuluuhan ne suklaat jouluun. Nyt joulun jälkeen täytyy taas vaan panostaa hyviin valintoihin ja päästä eroon sokerikoukusta. Sen olen kyllä saanut todellakin itselleni rakennettua. Huomaan myös, että monesti liikunnan sekä ulkoilun puute vaikuttaa väsymyksen määrään. Väsymys taas ajaa tekemään huonoja valintoja, joka tekee arjesta oikein kunnon oravan pyörän. Ote alkaa lipsumaan ja morkkis iskee. Ulkoilulla ja liikkumisella on kummallinen vaikutus omaan jaksamiseen ja sitä kautta myös herkkujen määrään. Harvemmin sitä tulee napsittua suklaata pitkän lenkin jälkeen, kun olo on virkeä ja jaksava. Pyhien jälkeen on legendaarista sanoa, että nyt alkaa muutoksen tuulet. Siksi en sanokaan niin, vaan totean; että pyhien jälkeen palaan normaaliin ja vaihdan suklaat vihanneksiin sekä lenkkiin. Nekin tuo hyvää oloa, mutta eri tavalla.


Turhien hiilareiden jättäminen pois on eniten vaikuttanut turvonneeseen oloon. Pinkeä olo on vaihtunut hyvään oloon. Vatsa ei ole ollut iltaisin ilmapallo, vaan olo on ollut hyvä nukkumaan mennessä. Selkeästi on ollut virkeämpi olo ja huonoista öistä huolimatta, on jaksanut tehdä asioita. On ollut jaksamista pitää huolta kodista, lenkkeillä ja tehdä asioita lasten kanssa. Painon putoamista on vaikea arvioida, koska siihen voi vaikuttaa niin moni asia. Täysimetän edelleen typykkää, mikä edes auttaa painonpudotusta. Varmasti myös hiilareiden vähentäminen on edesauttanut painon tippumista, koska en päässyt näihin samoihin lukemiin patukan synnytyksen jälkeen. Olen viimeksi painanut näin vähän, kun aloin odottamaan patukkaa. Eli reilu kolme vuotta sitten. Ja kyllä se vaikuttaa omaan fiilikseen todella paljon. Vaikka ei kroppa näytä ihan vielä siltä, miltä se on joskus näyttänyt, on suunta oikea. Uuden vuoden jälkeen olen varannut äitiysfysioterapiaan ajan ja saan kuulla, missä kunnossa kroppa on. Onko se valmis hikiliikuntaan ja voinko alkaa muokkaamaan kroppaa jälleen. Vai onko palautuminen edelleen kesken ja pitää vielä tehdä harjoituksia, jotta kroppa palautuisi synnytyksestä täysin. Kaikin puolin edessä on vielä paljon töitä. Hikeä, verta ja kyyneleitä sanotaan. Toivon, että osaltani se on vaan hikeä, koska eikö pysyvän muutoksen pitäisi olla mukava asia, vaikka töitä sen eteen pitääkin tehdä.

Ei kommentteja

Kiitos, kun jätät kommentin! :)