Saikkupäivää ja soseiden maistelua

Kirjoittanut Tanja


Eilen illalla mies lähti käymään lasten kanssa kaupassa ja itse sain jäädä päikkäreille. Vielä kauppaan lähtiessä, esikoisemme oli ihan normaali oma itsensä. Mitä nyt pukeminen oli hankala, niin kuin se on ollut viime aikoina lähes joka ikinen kerta. Reilu tunnin päästä mies laittoi kuvaviestin esikoisesta, joka oli nukahtanut rattaisiin. Hälytyskellot alkoivat samoin tein soimaan päässäni, koska meidän kaksivee ei nykyään enää koskaan nukahda siihen aikaan illasta, vaikka olisi mikä. En siis ollut kovin yllättynyt, kun heidän kotiuduttua kuumemittari näytti 39.4 ja lapsi hohki kuumuuttaan. Mitään muita oireita ei taaskaan ole kuin korkea kuume, sama tuttu kaava millä taudit hänellä tuntuvat aina alkavan. Edellisestä sairastelusta on alle kuukausi aikaa ja silloin hänellä todettiinkin nielunäytteestä Streptokokki. Ei onneksi se pahin A- tyyppi, mutta jokin muu pirulainen, joka hoitui antibiooteilla. Nyt aamulla herätessä, kuume oli kivunnut 40 asteeseen, joten seuraillaan nyt hetki mihin tilanne etenee ja käydään taas tarvittaessa lääkärissä.

Viestittelin aamulla siskoni kanssa ja hän huumorilla toivotti meidät tervetulleeksi lapsiperheen arkeen. Sairastelu kuulemma helpottaa, kun lapset aloittavat koulun, joten sitä siis odotellessa. Eihän tässä ole kuin seitsemän vuotta siihen, kun kuopus menee ekalle. Viime aikoina esikoinen on sairastellut todella usein, joten jos sairastelutahti jatkuu samanlaisena (ja pian kahdella lapsella), niin töihin paluun myötä saikkupäiviä tulee olemaan jatkuvasti. Siinä saa miehen kanssa vertailla työkalenteria ja miettiä, kumman on milloinkin helpompi irtaantua töistänsä. Onneksi molemmilla on myös etätyön mahdollisuus, joten etenkin kun lapset ovat hieman isompia, niin ehkä lasten saikkupäivinä on mahdollista hoitaa ainakin jonkin verran töitä myös kotoa käsin. Jännityksellä nyt odotan, tarttuuko tuo esikoisen tauti myös muihin. Toivottavasti ei ainakaan vauvaan, hän on vielä niin pieni, että mielelläni hänet säästäisin kaikilta ikäviltä viruksilta.


Vauva on jo hieman reilu 4,5kk vanha ja jo jonkin aikaa olemme ehtineet hänen kanssaan harjoitella kiinteiden syömistä. Edelleen määrät ovat todella maltillisia, joitakin teelusikallisia per maistelukerta ja nyt pikkuhiljaa alan nostamaan syödyn ruuan määrää. Pääsääntöisesti olemme syöttäneet hänelle marja- ja hedelmäsoseita, koska hänen vatsantoimintansa on edelleen todella hidasta ja vatsa on ollut jopa kovalla, vaikka hän syö pääsääntöisesti rintamaitoa. Kasvissoseet, erityisesti peruna voi lisätä ummetusta, joten terveydenhoitajamme ohjeistuksen mukaisesti,  annetaan nyt enemmän muita soseita ja erityisesti luumua ja päärynää, jotka pehmentävät vatsaa. Keskustelin asiasta vauvan 4kk lääkärikäynnillä ja silloin lääkäri totesi, että vatsan olisi hyvä toimia lähes päivittäin. Silloin ongelmaa ei kuitenkaan ollut kovan vatsan kanssa, joten lääkärin mukaan ei ollut sen kummemmin tarvetta puuttua asiaan. Nyt tilanne on kuitenkin kiinteiden aloittamisten myötä muuttunut huonommaksi ja  täytyy nyt seuraavaan neuvolaan asti seurailla ja varata sitten lääkäriaikaa, mikäli tilanne ei yhtään helpota tai menee vieläkin huonompaan suuntaan.

Hieman reilun viikon päästä päästään lisäämään maisteltaviin ruokiin viljatuotteet, mitä odotan innolla. Jo jonkin aikaa on tuntunut, ettei vauva saa imetyksellä iltaisin vatsaansa täyteen ja hän on heräillyt syömään 1-1,5h välein. Viimeisenä kahtena iltana olen antanut hänelle illan viimeisen imetyksen päälle vielä pullosta korviketta ja hän onkin syönyt ahnaasti 100ml. Tuon tankkauksen jälkeen hän on rauhoittunut helposti yöunille ja nukkunut 5h putkeen. Nuo viisi, putkeen nukuttua tuntia ovat tuntuneet todelliselta pelastukselta, koska olen kamppaillut viime aikoina kamalan väsymyksen kanssa ja erittäin pätkittäiset yöunet eivät ole ainakaan yhtään auttaneet akkujen lataamisessa. Eron omassa vireystilassa huomaa jo kahden paremman yön jälkeen ja siksi odotan sitä, että voin antaa vauvalle iltaisin puuroa ja hän ehkä sen myötä alkaisi nukkua vielä aiempaakin paremmin. Tai nukkuisi ainakin ilman lisämaitoa yhtä hyvin kuin viimeiset kaksi yötä.


Soseiden maistelujen lisäksi vauva on oppinut kääntymään kunnolla selältään vatsalleen. Jo todella pitkän aikaa hän on jo melkein onnistunut kääntymisessä, mutta ei ole hoksannut, miten toisen käden saisi kropan alta pois. Isänpäivänä hän vihdoin pääsi omin avuin kääntymään täysin vatsalleen ja siitä lähtien hän ei ole juuri selällään enää makoillut. Tässä kohtaa tarkasteltuna tuntuukin, että esikoisen ja kuopuksen kehitys menee aika lailla samassa näin 4kk kohdalla, vaikka aiemmin näyttikin siltä, että kuopus jäntevyytensä puolesta oli esikoista paljon "edellä" esimerkiksi pään kannattelussa. Pituuskasvu kulkee täysin samoissa senteissä ja painossa on vain puoli kiloa eroa kuopuksen hyväksi. Siroja poikia kumpainenkin on, saas nähdä, tuleeko jossain ikävaiheessa vielä jonkinlainen kasvuspurtti, jonka myötä he ottaisivat muita ikäisiään hieman kiinni.

Nyt molemmat lapset vielä nukkuvat, joten taitaakin olla tämän äipän lounasaika... Paljosta vetoa, että vauva herää, kun saan ruuan lämmitettyä?!

P.s. Koska sää on niin kurja, niin postaus on kuvitettu esikoisen vauva-ajan kuvilla. Samoissa tunnelmissa mennään, vaikka välissä onkin kaksi vuotta aikaa.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.