Kaupantekoa, vanhempainiltaa ja tavara paljoutta

Kirjoittanut Laura
Edellisen viikon kuulumisia kirjoittaessa on aina sama dilemma. Viikon aikana täytyisi oikeasti kirjata ylös viikon aikana tapahtuvia tapahtumia. Muuten kaikki ehtii unohtumaan ennen kuin pääsee oikeasti kirjoittamaan kuulumispostausta. Oma aivokapasiteetti on niin yli kuormituksella, että kaikki ylimääräinen deletoidaan saman tien. Viimeiset muutamat viikot ovat olleet jotenkin todella täynnä ohjelmaa ja siksi tuntuukin, että ei olisi ollut ollenkaan äitiyslomalla. Odotan taas niitä viikkoja, kun kalenterissa lukee vain "neuvola".

Meidän viikkomme alkaa totutusti aina muskarilla maanantaisin. Olemme tehneet tämän syksyn ajan niin, että olen hakenut patukan suoraan päiväkodilta ja olemme menneet sieltä suoraan muskariin. Viime viikko ei ollut poikkeus. Tällä kertaa muskari oli siirtynyt joulun odotukseen ja lauloimme muskarissa ensimmäistä kertaa tontuista ja poroista. Loppujen lopuksi jouluun ei ole enää kovin montaa viikkoa ja viimeisellä viikolla muskarissakin on jo esityskerta. Näiden taaperoikäisten esitykset ovat liikuttavia ja en malta odottaa, mitä muskarin ope keksii tällä kertaa. Tämän ikäisten muskari esityksissä on yksi huono puoli; toinen vanhemmista joutuu osallistumaan esitykseen. Taaperot ovat liian pieniä ja jännittävät kovasti yksin esiintymistä. Esiintyminen sujuu paremmin vanhempien avustuksella.
Tiistaina siskoni haki patukan päiväkodista samalla, kun me mieheni kanssa hiivimme salaa päiväkodille vanhempainiltaan. Vanhempainilta oli enemmän sellainen yhteinen kokoontuminen ja keskusteluhetki kuin ”oikea” vanhempainilta. Samalla pääsimme tutustumaan meidän uusiin naapureihimme. He muuttivat kesällä tavallaan naapuriin (asuvat samassa pihapiirissä kanssamme). Siinä rupatellessa tuli esille, että poikamme ovat saman ikäisiä ja samassa ryhmässä päiväkodissa. Meidän kuopuksillamme on reilu kaksi kuukautta ikäeroa ja he ovat molemmat tyttöjä. Naapurimme oli kuulemma katsellut pihalla ja nähnyt meidät siellä sähläämässä auton ympärillä. Hän oli ollut iloinen, kun oli ajatellut, että pihapiirissä on saman ikäisiä lapsia heidän lasten kanssa. Jouduin hänelle harmikseni toteamaan, että olemme keväällä muuttamassa, mutta kyllä meistä siihen asti saa seuraa. Sovimme, että palaamme asiaa.


Olimme sopineet pitkästä aikaa Tanjan kanssa, että ottaisimme yhdessä äitien aikaa ja menisimme elokuviin. Kovasti odotettu Tarhapäivä- elokuva oli juuri tullut ensi-iltaan ja molemmilla oli tarve päästä hiukan hengähtämään naurun kera. Menimme aamusta lasten kanssa puistoon leikkimään ja Tanja valitteli hieman oloaan. Yritin kovasti häntä tsempata ja toivoin, ettei Tanja olisi tulossa kipeäksi. Pääsimme kotiin ja sain Tanjalta viestin, missä oli kuva kuumemittarista. En kestä. Joku on aina kipeä, joko lapset tai sitten joku meistä aikuisista. Viime keväänä meidän äitien yön yli reissu peruuntui, kun itse olin aivan jäätävässä oksennustaudissa. Sitä kesti monta päivää ja päälle tuli vielä harmitus, kun kaikki kiva piti peruuttaa. Ei auttanut, Tanja laittoi liput minulle viestinä ja toivotti hyvää leffailtaa. Alun perin mietin, että menisimme viettämään mieheni kanssa treffi-iltaa, mutta erinäisistä syistä, päädyin lopulta elokuviin äitini kanssa. Itse viihdyin elokuvissa todella hyvin ja nautin Tarhapäivästä enemmän kuin edeltäjästään. Ennen elokuvia olin varannut patukalle lääkäri ajan. Kävimme puolitoista viikkoa aikaisemmin ensimmäisen kerran lääkärissä pitkittyneen yskän takia. Tuolloin ei korvista, kurkusta tai keuhkoista löytynyt mitään erityistä, mutta tuon käynnin jälkeen olimme tarkkailleet tilannetta. Yskän lisäksi patukan nenä oli alkanut valuttamaan ja illat olivat menneet kauheiksi taisteluiksi. Nukuttaminen saattoi kestää puolitoista tuntia ja hyvin nukutut yöt olivat kääntyneet jatkuvaksi heräilyksi. Päätimme, että käytämme herran uudestaan lääkärissä, jotta voisimme pois sulkea korvatulehduksen mahdollisuuden. Niin kuin olikin epäillyt, korvista löytyi ärhäkkä korvatulehdus ja lähdimme lääkäristä antibioottikuurin kera. Patukka on aikaisemmin saanut allergisen reaktion Penisiliinistä, joten meidän kohdallamme sopivan lääkkeen löytäminen on hiukan haasteellista. Lääkäri kehotti meitä miettimään Penisiliinin testaamista, koska Penisiliinipitoiset lääkkeet ovat tehokkaampia. Voi olla, että muut antibioottikuurit eivät välttämättä tehoa niin hyvin ja tästä syystä olisi mahdollista, että voisimme joutua korvatulehduskierteeseen. Jos korvatulehdukset uusiutuvat, tulemme menemään allergiatesteihin. Kuulemma erilaiset virustaudit voivat saada aikaan ihoreaktion, joten sekin mahdollisuus olisi hyvä poissulkea allergiatesteillä.


Ajatukset olivat koko viikon harhailleet loppu viikossa, koska meidän yksi iso haaveemme oli tuolloin toteutumassa. Olimme ostamassa mieheni kanssa yhteistä kotia. Olenkin kirjoittanut tästä erillisen oman postauksen (lue täältä). Viime viikolla meille oli varattu aika kaupantekoon. Matkasin aamuruuhkassa metrolla keskustaan, jossa tapasimme mieheni kanssa. Vaikka tilanteessa ei tarvinnut enää jännittää, olihan se merkittävä tilaisuus. Suuret summat vaihtavat omistajaa ja kaikkia hieman hermostuttaa. Myyjäpariskunta olikin mukava ja saimme tehtyä tilanteesta jotenkin rennon ja tunnelma olikin leppoisa. Kiinteistövälittäjä oli ostanut kummallekin osapuolelle upean kimpun, jonka saimme sitten tuoda kotiin kauppojen päätteeksi. Minun oli tarkoitus mennä vauvan kanssa syömään lounasta, mutta olimme juuri väärään aikaan keskustassa. Kaikki muutkin olivat samaan aikaan hakemassa lounasta enkä jaksanut tunkea vaunujen kanssa ravintolaan tukkimaan muutenkin ahtaita kulkuväyliä. Ostin itselleni överi kalliin Laten ja lähdin kotia kohti. Päätin käydä Alkossa hakemassa meille samppanjapullon kauppojen kunniaksi. Naureskelin vieressä, kun myyjä yritti selittää vartijalle tuntomerkkejä varkaasta, joka oli yrittänyt viedä kahta pientä Koskenkorvapulloa ja lonkeroa Alkosta. Kävin vierailemassa Kampin kauppakeskuksen "Lastenhuoneessa", joka oli upea. Todella miellyttävä kokemus imettää ostoskeskuksessa rauhassa. Ja vaipanvaihtotilassa oli oikeasti tilaa. Harmittelin mielessäni matkalla kotiin, miksi en ole liikkunut typykän kanssa enemmän metrolla ja käynyt keskustassa pyörimässä. Patukan kanssa tein sitä viikoittain ja se toi mukavaa vaihtelua arkeen.


Kaiken viikon aikana olleen vapaa-aikani käytin kaappien, varaston ja turhan tavaran läpi käymiseen. Terassimme täyttyi ahkeraa tahtia erilaisista laatikoista ja jätesäkeistä, kun kävin ankaralla kädellä läpi meidän tavaroitamme. Otin täysin sen linjan, että kaikki tarpeeton pois. Jos emme ole käyttäneet jotain yli kahteen vuoteen, emme tule sitä jatkossakaan tarvitsemaan. Tavaroiden läpi käyminen on nostalgista. Joukosta löytyi erilaisia valokuvia, cd-levyjä, kirjoja, kokeita ja muita muistoja, joiden parissa vierähtää helposti tunti, jos toinenkin. Yksi ilta soitin läpi poltettuja cd:tä, joihin ei ollut merkitty muuta kuin joku tietty aika, esimerkiksi vappuremix 2004. Jestas, mitä musiikkia onkaan tullut kuunneltua nuorena. Suurin osa säästössä olleista tavaroista lähti vihdoin kierrätykseen. Olen niitä muuttanut mukanani siitä lähtien, kun olen muuttanut pois kotoa, joten oli oikeasti jo aikakin. Ikeasta hain laatikoita, joihin sitten pakkasin säästettävät tavarat. Tarkoitus olisi vielä merkata laatikot, jotta ne on helppo viedä uuden asunnon kellariin ja pinota päällekkäin järjestykseen. Tulevaisuudessa on sitten helppo lähteä kellariin etsimään tarpeellista tavaraa. Ei tule ahdistusta etsimisestä, kun tietää kaiken olevan järjestyksessä ja selkeästi merkattuina.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.