Imetyksen ensimmäiset seitsemän päivää


Kirjoittanut Laura

Imetys.
Joskus se takkuaa, kaikki ei halua, se sattuu, on hankalaa. Jotkut ”hurahtavat” ja jatkavat vielä pitkälle taaperoikään. Imetys on ollut minulle pieni stressinaihe esikoisen hankalan imetystaipaleen takia. Esikoisen osittaisimetin ja kova halu oli täysimettää kuopuskin. Olin henkisesti valmistautunut kaikkeen mahdolliseen; kipuun, lisämaitoon, korvikkeeseen, verisiin nänneihin, valvottuihin öihin, vatsakipuihin, rintapumppuun, rintatulehdukseen, niska- ja hartiajumeihin ja märkiin paitoihin. Viime kerralla kaikki oli täysin uutta ja ihmeellistä. Ei osannut odottaa mitään eikä tsempata itseään jatkamaan ja olemaan sitkeä. Nyt oli eri meininki, mutta ei sekään ollut helppoa.

PÄIVÄ 1
Neidin syntymäpäivä. Muutaman minuutin vanhana hänet nostetaan minun rinnalleni. Alle tunnin ikäisenä kätilö ohjeistaa minua imetyksen kanssa. Kysyy saako hän koskea rintaani ja hieman auttaa vauvaa. Tietenkin saat, minä haluan hoitaa tämän homman tällä kertaa niin hyvin kuin pystyn. Vauva ei ole kiinnostunut rinnastani eikä sen kummemmin syömisestäkään. Ihan sama, hän on ihana, eiköhän se nälkä sieltä tule. Ennen synnytyssalista pois siirtymistä, hän on saanut jo ensimmäisen kosketuksensa rintaani. Saakeli tekee kipeää, mutta ne muutamat tipat ovat erittäin tärkeitä. Puren hammasta ja jatkan sitkeästi imettämistä. Viimeksi teki myös kipeää ja onneksi olen tällä kertaa varannut sairaalakassiin nännirasvan. Sehän helpottaa varmasti oloa, jos tämä tästä enemmän vielä kipeytyy. Yö menee rinnalla imien ja nukkuen. Itse pyörin sängyssä ja yritän kylkiasennossa imettää. Se on paras asento, ei satu niin paljon. Nukumme vierekkäin, en raaski häntä nostaa omaan sänkyyn. Ihokontakti helpottaa myös maidonnousua.


PÄIVÄ 2
Eihän tämä tunnukaan niin pahalta kuin muistan. Ei ole mitään hajua, kuinka paljon neiti saa rinnasta maitoa, mutta ahnaasti hän sitä syö. Useasti päivässä ja aina tarjoan, kun ensimmäiset merkit nälästä tulevat. Ilta menee huutokonsertin sävyttämänä. Huoneessa on kaksi muutakin äitiä ja itku tunnetusti tarttuu. Voi luoja, toivon, että lapseni on hiljaa, jotta muiden vauvat eivät heräisi. Ei mennyt ihan niin se yö, mutta onneksi kaikki vauvat ovat samanlaisia. Vuoron perään joku herää ja sitten herää kaikki muutkin. Tarjoan rintaa, imetän ja puren hammasta. Sattuu ja hieron rasvaa nänneihin. Vierustoveri pyytää lisämaitoa vauvalle, koska häntä sattuu ja vauvalla on nälkä. Kuinka monesti olisinkin halunnut tehdä saman, koska tiesin, että lisämaitoa on helppo saada. Mutta olin päättänyt olla sitkeä. En pyytänyt lisämaitoa, mutta otin särkylääkettä. Onkohan vauva jotenkin vaisu, kun ei oikein jaksa imeä kuin pienen hetken kerrallaan, jonka jälkeen jo nukahtaa. Hetken päästä hän taas herää ja on nälkäinen. Ei kai ole syytä huoleen? Vauvathan nukkuvat paljon. Saakeli, imetys tekee jo tosi kipeää ja nännit ovat jo aivan ruvella, vaikka tungen niihin järkyttäviä määriä nännirasvaa. Onneksi pääsemme sentään kotiin.



PÄIVÄ 3
Kysyn itseltäni jo sadatta kertaa, etteikö se maito jo nousisi. Tiedän kivun helpottavan saman tien, kun maito nousee. Saakohan typykkä tarpeeksi ruokaa. Yöllä mieheni antaa hänelle muutaman millin lisämaitoa ja tuntuu, että hän tyytyy sen jälkeen nukkumaan. Aamulla menemme sairaalaan käymään Bilirubiini kontrolleissa ja paino on tippunut entisestään. Mitä hittoa? Itse pidättelen jo kyyneleitä kivun takia, että saan oikeasti imetettyä lastani, eikä painoa siltikään kerry. Jäämme sairaalaan sinivalohoitoon ja ensimmäistä kertaa uskoni tämän kertaiseen imetykseen alkaa horjumaan. Ensimmäistä kertaa tummien pilvien alla, olen valmis luovuttamaan. Kyllä esikoisestamme tuli mainio tapaus, vaikka olikin osittaisimetyksellä 6 kk, jonka jälkeen joi pelkästään korviketta. Saamme lääkäriltä ohjeistuksen lisämaidon annolle 8 x 30 ml päivässä ja lisämaito on korviketta. Lopulta ohjeistus muuttuu niin, että jokaisen oman imetys kerran jälkeen tarjotaan lisämaitoa ja niin paljon kuin vauva vaan jaksaa syödä. Vauva on väsynyt eikä jaksa imeä tarpeisiinsa nähden tarpeeksi. Kohta annan pelkkää korviketta, aivan sama. Pyydän miestäni tuomaan perhepesähotelliin minulle oman pumppuni. Vihdoin alkaa tuntumaan siltä, että maitoa saattaisi nousta. Enkä halua ottaa sitä riskiä, että pienen vastoinkäymisen takia maidontuotanto hiipuisi. Syötän vauvan, syön väsymykseen sekä suruun karkkia ja päätän kokeilla pumppaamista. Saan pumpattu 90 ml maitoa. Ihana huojennuksen tunne hiipii, kyllä sitä maitoa tulee.


PÄIVÄ 4
Yöllä rintani ovat niin kipeät, että pyydän kätilöltä särkylääkettä. Jokaisen imetyskerran aikana irvistän, hakkaan jalkojani lattiaan ja puren huulta, jotta imetys ei tuntuisi niin helv**** kipeältä. Tilaan kauppakassitilausta Prismasta seuraavalle viikolle ja pelon sekaisin tuntein odotan, koska vauva herää nälkäänsä. Ei ole nännirasvasta enää apua, mitä ihmettä teen, kun sattuu. Sattuu niin kovaa, että järki lähtee. Viestittelen hormonihuuruissa Tanjalle. Koko ajan itkettää, kun ei päästykään vielä kotiin ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Ja sitten vielä imetyskin on haasteellista. Tanja antaa vinkkejä ja yritän ottaa jokaisen käyttööni. Mistäköhän saisin tähän hätään keittosuolaliuosta ja harsoa, se kuulemma auttaa arpiin nänneissä. Selaan Instaa samalla, kun imetän ja katson Valeäidin koontia hänen imetysvinkeistään. Auttaisiko, jos olisin kyljelläni? Tai yrittäisin pitää vauvaa pystyasennossa. Voisiko kaikki kipu johtua vain siitä, että vauva on väsynyt eikä siksi löydä kunnon imuotetta. Tosin sain tosi paljon kehuja vauvan imuotteesta synnytyksen jälkeen. Toiveikas olo iskee, mutta katoaa saman tien, kun imetän. AU!! Aivan sama. Eksyn Imetys tuki ry:n sivuille ja selaan kaiken mahdollisen läpi. Luen kaiken, yritän sisäistää ja mietin, että ehkä annan itselleni vielä mahdollisuuden. Kokeilen uusilla asennoilla ja tekniikoilla. Varmasti helpottaa, jos typykkä vähän piristyy. Yöllä annan hiukan periksi ja annan yhden syöttökerran tauon rinnoilleni ja annan korviketta. Typykkä syö 50 ml ja nukahtaa. Itse hieron nännini täyteen rasvaan ja nukahdan. Aamulla käyn kuumassa suihkussa ja pumppaan täynnä olevat rintani tyhjäksi, saan 120 ml.


PÄIVÄ 5
Lisämaidon avulla olemme saaneet typykän painon nousuun ja pääsemme iltapäivästä kotiin. Lisämaitoja ei saa lopettaa vaan jatkamme kotona niiden antamista. Keskiviikkona on kontrolliaika, jolloin näemme, mikä on tilanne. Kotona pääsen kokeilemaan eri asennoissa imettämistä. Hetkinen, kyljellään oleminen ei tunnu niin pahalta. Toinen rinta tekee kipeämpää kuin toinen, mistäköhän sekin johtuu. Huomaan imettäväni koko päivän samassa asennossa. Valoa tunnelin päässä, kyllä tämä tästä. Toinen rinta tekee kipeää, mutta kokeilen imettää istualtaan ja toisen rinnan kanssa se onnistuu. Maitoa nousee tässä vaiheessa niin paljon, että kaivan esiin maidonkerääjät. Maidonkerääjään kertyy hetkessä 30 ml maitoa, kun imetän toisesta rinnasta. Kiroilen kuin merimies, kun yritän rintakumin kanssa imettää kipeästi rinnasta. Ja sitten se tapahtuu, maidon sekaan sekoittuu verta ja lopetan siihen paikkaan imettämisen. Pumppaan rinnan tyhjäksi ja mies antaa lopun maidon pullosta. Nännirasva on jäänyt hotelliin eikä vieläkään ole sitä keittosuolaliuosta. Mies lähtee kauppaan hakemaan rasvaa ja vierailen jälleen Imetystuki ry:n sivuilla. Mitäs seuraavaksi kokeillaan? Pumppaamalla tulee helposti maitoa 60-90 ml imetysten jälkeen ja pakkanen täyttyy Minigrip-pusseista.


PÄIVÄ 6
Maito nousee, imetys alkaa sujumaan toisella rinnalla jo hyvin ja nänni alkaa näyttämään normaalilta. Eikä siltä, että sitä olisi kaltoin kohdeltu. Siskoni tuo lahjaksi minulle keittiövaa´an. Kysyin sellaista lainaksi, mutta hän totesi sen olevan turhaa, kun sen voi käydä myös ostamassa. Punnitsemme vuoroin vauvaa ja maitoa. Vaa´alla saa tarkat ml määrät maidosta eikä pumpun pullon mittataulukon kanssa tarvitse arpoa. Maitoa kertyy niin paljon, ettei kaikkea kannata laittaa jääkaappiin, koska emme kerkeä kaikkea käyttämään. Laitamme suosiolla puolet pakkaseen. Imetys alkaa sujumaan, mutta silti epäilen sen riittävyyttä. Saako vauva tarpeeksi ravintoa? Pitäisikö minun vielä entisestään tehostaa imetystä? Hermo menee pumpun kanssa. Imetyksen päätteeksi saan pumppailla vielä sen puoli tuntia, jotta saan rinnat tyhjennettyä ja maidon tuotannon pysymään yllä. Tilaan sähköpumpun ja mikrossa käytettäviä sterilointipusseja. Menee järki ja tuhottomasti päivässä aikaa kaiken keittämiseen ja pesemiseen. Toivon, että toimitusaika olisi lyhyt ja pumppu olisi pian täällä. Eniten kuitenkin toivon, että kohta ne kaikki ostokset olisivat tarpeettomia ja saisin vain imettää. Ja se riittäisi. Käymme vauvan kanssa kontrollissa sairaalassa ja saamme iloisia uutisia. Tämä kerta on viimeinen kontrollikäynti. Bilirubiiniarvot ovat nousseet hieman, mutta eivät niin mittavasti, että tarvitsisi enää kontrolloida. Paino oli noussut huimat 120 g parissa päivässä, kun vähimmäismäärä olisi 20g päivässä. Saamme luvan vähentää vähitellen lisämaitoja.


PÄIVÄ 7

Kertaalleen vierailen vielä Imetystuki Ry:n sivuilla. Pitäisikö minun vielä pumpata rintoja tyhjäksi ennen kuin alan imettämään? Vai onko oikean rinnan kipuilu jostain muusta johtuvaa? Typy tyytyy toiseen rintaan ja pumppailen toisen rinnan aina tyhjäksi. Jokaisella imetys kerralla vaihdan rintaa, jolla aloitan ja laitan toiseen maidonkerääjän. Vasen rinta tuottaa selkeästi enemmän maitoa, ainakin maidonkerääjän perusteella. Maidon kerääjään kertyy aina se vähintään 30 ml samalla, kun imetän toisella rinnalla. Sain ohjeeksi pumpata pumpulla toista rintaa, kun imetän toisesta. Miten ihmeessä se on edes mahdollista käsikäyttöisellä pumpulla? Ei mielestäni mitenkään. Odotan sitä sähkökäyttöistä ja kokeilen sitten. Kerään kaikki maidot talteen ja yhdistän ne illan päätteeksi pusseihin ja pakkaseen. Päivässä taitaa kertyä noin 200 ml ylimääräistä maitoa. Onkohan se paljon vai vähän? Vieläkin epäilen omia määriäni, koska en pysty vielä täysin luottamaan siihen, että vauva jaksaa imeä tarpeeksi omiin tarpeisiinsa nähden. Punnitsemme vauvan ja painoa on jälleen kertynyt. Rasvailen vielä nännejäni ja puren joka kerta vähän vähemmän hammasta imettäessäni. Toinen rinta ei tee kipeää, mutta yritän silti imettää molemmista yhtä paljon. Ehkä tämä vielä onnistuukin?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.