Asunnon etsintää

Kirjoittanut Laura

Viime keväänä iski pahimman laatuinen asuntokuume. Kokeilimme kepillä jäätä ja laitoimme omaan pankkiimme lainatarjouspyynnön. Ihan turha katsella yhtäkään asuntoa, jos ei ole aivan varma, paljonko latua olisi saatavilla. Odotimme vastausta ja lainatarjouksen kilahtaessa verkkopankkiin, haave omasta kodista oli jälleen astetta lähempänä. Uusperheen muuttaessa on huomioon otettava muutakin kuin kiva koti ja tarpeeksi neliöitä.
Ensi sijaisena hakukriteerinä oli meille asuinalue. Olemme koko yhdessä olo ajan asuneet samalla asuinalueella mieheni kanssa. Bonuspoikani on käynyt koulua lähikoulussamme ja sen takia asuntoa on etsittyä samalta alueelta ja sen lähiympäristöstä. Se on rajannut todella paljon asuntojen määrää, eikä meille soveltuvia asuntoja ole markkinoilla hirveästi ollut. Tästä syystä olemme laajentaneet meidän aluettamme myös toisen kunnan puolelle. Ennen kuin pystyimme tämän ratkaisun tekemään, oli meidän selvitettävä, oliko tämä edes käytännössä mahdollista. Halusimme säilyttää bonuspoikani mahdollisuuden käydä samaa koulua. Vaikka patukka on aloittanut päiväkodissa ja saanut rakennettua sinne turvallisen ja tutun ystävä- ja aikuispiirin, en koe, etteikö hän sopeutuisi uuteen tilanteeseen. Ei siis olisi este, jos pienempien lasten päiväkoti vaihtuisi, mutta isomman lapsen muutos täysin uuteen ympäristöön voisi olla haaste. Netistä löytyi erittäin ristiriitaista tietoa liittyen koulupaikan säilymiseen, vaikka kunta muuttuisi. Helpoiten asia selvisi kysymällä. Päätimme siis laittaa rehtorille viestiä ja kysyä asiasta. Monesti koulupaikan säilymiseen vaikuttaa koulun oppilasmäärä ja lopulta rehtori (KAI) tekee päätöksen. Saimme nopeasti vastauksen. Vaikka kunta vaihtuisi, saisi oppilas jatkaa koko peruskoulunsa loppuun asti samassa koulussa, jossa jo oli kirjoilla.


Toinen kriteeri oli huoneiden määrä. Asumme tällä hetkellä 4h+keittiö asunnossa, jossa neliöitä on 94. Meille oli tärkeää, että bonuspojalla on oma rauha, joka tarkoittaa omaa tilaa/huonetta. Todennäköisesti tulisi eteen tilanne, jossa joutuisin luopumaan toimistotilastani. Tarkoitus olisi kuitenkin tehdä tulevaan kotiin minulle oma toimistotila, joten pienillä kompromisseilla selviäisi. Neljä huonetta olisi kuitenkin ehdoton. Pienemmät lapset tulevat olemaan yhteisessä huoneessaan ja bonuspoika saisi oman huoneensa. Mielestäni on kohtuullista, että teini-ikäinen saa oman huoneensa. Kun muut lapset ovat siinä iässä, että tarvitsevat omaa tilaa, on bonuspoikani siinä iässä, että opiskelee tai on jo työelämässä, joten todennäköisesti asuu jo omillaan. Meillä tulisi olla oma makuuhuone, johon voisi mahdollisesti sijoittaa minun työskentelytilani eli käytännössä työpöydän ja -tuolin. Olimme alun perin ajatelleet, että lapset tulisivat nukkumaan myös vanhassa asunnossa samassa huoneessa. Heille on tarkoitus ostaa kerrossänky, kun he ovat tarpeeksi vanhoja siinä nukkumaan. Sama tulisi pätemään mahdollisessa uudessa kodissamme.


Olimme myös päättäneet, että emme halua muuttaa kerrostaloon. Emme myöskään haluaisi muuttaa omakotitaloon. Olemme huomanneet, kuinka paljon omakotitalossa asuminen vie aikaa ja vaatii jatkuvaa kunnossapitoa. Jokaisessa asunto-osakeyhtiössä on sama tilanne, mutta silloin on muitakin jakamassa kustannuksia ja työmäärää. Mökki-ihmisinä vietämme mökeillä erityisesti kesäisin aikaa, emmekä halua kotimme rajoittavan mökillä viettämäämme aikaa. Siksi hakuvaihtoehdoiksi rajoittui oikeastaan rivi- ja paritaloasunnot. Haluaisimme, että asunnossamme olisi sauna, oma piha ja itse toivoisin yhdessä tasossa asumista. Siinä olikin jo tarpeeksi kriteereitä oikotie.fi- sivustolle. Hinta oli tietenkin yksi erittäin rajoittava tekijä ja sen huomasimme heti, kun saimme hakutulokset. Apua miten masentavaa. Saimme hieman lisää mahdollisia asuntoja, kun lisäsimme hakukriteereihin naapurikunnan asuinalueen. Mutta silti loppu tulema oli masentava. Oli sellainen olo, että emme tule ikinä muuttamaan ellemme voittaisi lotossa.


Päätimme, ettemme ota asian suhteen stressiä. Katsomme viikoittain asuntoilmoituksia ja käymme katsomassa potentiaalisia koteja. Mutta sellaisia ei oikein tullut vastaan. Vaikea mennä katsomaan asuntoja, joita ei oikeastaan ole. Sitten koitti syksy, mikä yleensä merkkaa sitä, että kauppa hiljenee. Kunnes vastaan tuli ensimmäinen potentiaalinen asunto. Kerrostalon alakerta, jossa asunto olisi yhdessä tasossa ja asunnossa olisi oma piha ja sauna. Hankimme äitini lastenvahdiksi ja menimme katsomaan asuntoa. Kun pääsimme näyttöön, tuli ensimmäiset katsojat jo vastaan. Asuntonäyttö oli ollut alkanut kymmenen minuuttia aikaisemmin. Itse olin jo muuttanut asuntoon, suunnitellut keittiön ja miettinyt huonejärjestystä. Aivan turhaan, asunto oli ihan hirveä pettymys. Asuntonäytön jälkeen oli pettynyt olo. Kuvat olivat antaneet asunnosta aivan täysin eri kuvan. Asunto oli valoisa, lattiat kiilsivät uutuuttaan ja kaikki asunnon epäkohdat oli piilotettu taitavasti. Asunto oli kuvista poiketen kuitenkin erittäin pimeä ja huonossa kunnossa. Lattiamateriaali oli halpaa ja huonosti tehty. Seinissä oli halkeamia ja putkia meni siellä täällä. Asunnossa tuoksui tunkkaiselta ja jokainen pinta olisi pitänyt uusia. Turhaan suunnittelin keittiön. Kuviin ei todellakaan kannata luottaa, eikä suunnitelmia kannata tehdä ennen asuntonäyttöä.


Oikotiellä oli pitkään ”roikkunut” eräs asunto, jonka keittiöön olin jo aiemmin ihastunut. Erinäisistä syistä emme olleet pitäneet sitä potentiaalisena vaihtoehtona. Otin asian puheeksi Tanjan kanssa ja hänen pohdintansa antoivat mahdollisuuden, että asunto olisikin mahdollinen (kuntien väliset suhtautumiset vanhemman lapsen päivähoitoon kotihoidon aikana vaikuttavat suuresti kelan tukien määrään). Juttelin mieheni kanssa ja päädyimme soittamaan ja kysymään mahdollista näyttöä. Seuraavana sunnuntaina löysimme itsemme jälleen asuntonäytöstä. Keittiö oli ihana ja asunto muutenkin. Näytöstä lähdimme fiiliksellä, että voisimme siitä mahdollisesti jopa tarjota jotain. Päätimme kuitenkin nukkua yön yli ja katsoa sitten. Asunnossa olisi tarve tehdä kylpyhuoneremontti. Siihen saisi hieman taloyhtiön avustusta, mutta se tulisi kuitenkin tehdä. En ollut varma, haluaisinko vauvavuoden aikana muuttaa asuntoon, jossa tehtäisiin kylpyhuoneremontti. Mietimme kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta päädyimme kuitenkin siihen, ettei tuo asunto ollut meitä varten. Emme tehneet tarjousta. Ei ollut oloa, että asunto on pakko saada. Se fiilis pitäisi kyllä tulla.
Jatkoimme etsintään. Oikotielle oli tullut uusi asunto, mutta siinä oli yksi huone liian vähän ja siinä olisi tarve tehdä myös kylpyhuoneremontti. Ei kiitos. Mieheni laittoi hetkeä myöhemmin minulle linkin asunnosta. Pitäisikö sitä mennä siltikin katsomaan? Toinen yläkerran huone on iso, sen voisi mahdollista jakaa kahdeksi erilliseksi huoneeksi. Taloyhtiö maksaisi ja teetättäisi kylpyhuoneremontin. Asukkaille ei tulisi kustannuksia, ellei haluaisi uusia kylpyhuonekalusteita. Seuraava näyttö olisi sunnuntaina. Meillä olisi silloin yhdet synttärit, mutta sitä ennen kerkeisimme käymään asunnolla. Päätimme mennä jälleen asuntonäyttöön. Olisiko tämä meidän kotimme?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.