Tummia pilviä vauvakuplassa - synnytyskertomus osa 5


Kirjoittanut Laura

Seuraava ilta on haastava. En saa nukuttua, koska huonetoverini ei ole täysin sisäistänyt sairaalan sääntöjä. Olen jo aikaisemmin päivällä ollut helisemässä hänen käytöksensä takia. Katson kelloa ja kuuntelen vieressä olevan äidin huokailuja, koska hänkään ei selkeästi saa nukuttua. Vaihtelemme kilpaa asentoa ja kuuntelemme, kuinka kolmas äiti toisella puolella huonetta puhuu puhelimessa, tilaa lisämaitoa ja eikä osaa päättää laittaako valoja päälle vai ei. Kello on lähempänä puolta yötä, jolloin minulla on mitta täynnä. Kolmas huoneessa oleva äiti on puhunut neljättä tuntia kaiutin puhelua, eikä kuulosta siltä, että hän olisi sitä ihan heti lopettamassa. Avaan minun ja toisen äidin välissä olevan verhon (ja pahoittelen tunkeilua) ja kysyn häneltä, häiritseekö häntä kolmannen äidin puhuminen. Hän toteaa, että häiritsee. Nousen ylös sängystä, avaan verhon ja kehotan naista joko siirtymään puhumaan puheluun käytävälle tai lopettavan puhelun siihen, koska me muut haluamme nukkua. Nainen hämmentyy, pyytää anteeksi ja lyö luurin kiinni. Menee hetki ja valot sammuvat. Kunnes ne syttyvät uudestaan. Menee hetki ja alkaa kuulumaan kuorsausta, joka yltyy minuutti minuutilta. Ja ei aikaakaan, kun vierestäkin kuuluu kuorsaus. Ei ole sama kuunnella sairaalassa kuorsausta kuin kotona. Kotona voi tökätä miestä, jonka jälkeen kuorsaus lakkaa. En laskenut, mutta ei tuon yön aikana kovin montaa tuntia tullut nukuttua. Kuuntelin, kumpi huonetovereista kuorsasi kovempaa. Mietin myös monta kertaa tuon yön aikana, että uskallanko marssia vastapäätä olevan äidin ”huoneeseen” sammuttamaan valot. Sitä en kuitenkaan uskaltanut tehdä.


Aamulla saan antibiootin viimeistä kertaa ja vauvasta otetaan taas verikokeita. Kätilö tulee kertomaan samalla, että vauvamme lääkärinkäynti on aamusta. Jos kaikki labrat ovat ok, on mahdollista, että pääsemme kotiin. Kuinka hyvältä tuntuukaan kuulla nuo sanat. Kaksi päivää täysihoidossa ja olen täysin valmis tekemään ruokani itse, jos vain pääsisimme kotiin. Siskoni on tulossa käymään mieheni kanssa heti aamusta. Ilmoitan miehelleni, että tulemme vauvan kanssa kahvioon heti, kun lääkärikäynti on ohi. Vauvalla on nälkä, mutta ajattelen, että selviämme lääkärikäynnin ennen kuin nälkä on liian kova. Vihdoin on meidän vuoromme. Muistin patukan sairaala-ajasta, että heillä on sokerilientä vastaanotolla, jolla vauva saadaan "yhteistyökykyiseksi". Vaipassa on kakka, tietenkin, mutta lääkäri aloittaa tutkimisen. Ja sitten kuulen ne sanat: " Oletko kiinnittänyt huomiota, että vauva olisi vaisu tai keltainen?" Hämmennyn, koska onhan vauva nukkunut patukkaa enemmän, mutta ollut kuitenkin jatkuvasti rinnalla ja syönyt. Ja miten niin keltainen? Vauvani on täydellinen eikä mikään keltainen, normaalin näköinen vauva. En todellakaan ollut huomannut hänen keltaisuuttaan tai muutenkaan mitään erityistä. Kätilö ottaa vauvan ja punnitsee hänet. Paino on tippunut 7,2 % eikä saisi tippua enää yhtään. Ei vielä kotiutumista, mutta vähäinen keltaisuus ei ole este kotiutumiselle. Itkettää niin helvetisti. Odotellaan verikokeita ja katsotaan. Se koti kuulosti taas vähän turhan kaukaiselta ajatukselta.


Menemme kahvioon, missä siskoni ja mieheni odottavat. Ja en pysty enää pidättelemään itkua ja lykkään sairaalasängyn siskolleni ja itken. Jälleen olen näiden samojen itkujen ja fiilisten keskellä kuin olin patukankin aikana. Mitä jos vauvani ei selviä? Ensimmäinen ja ainut ajatus, joka minulla on. En tosin tuossa tilanteessa ollenkaan voi ymmärtää, että se on todella epätodennäköistä, mutta se on minulla mielessä. Päälle painaa todella huonosti nukuttu yö, hormonit ja lääkärin sanat. Mieheni rauhoittelee ja kehottaa minua rauhoittumaan. Siskoni tervehtii ensimmäisenä sukulaisena vauvaa, koska on seuraavat päivät reissussa eikä hänellä ole mahdollisuutta tulla vauvaa moikkaamaan muiden kanssa. Itken ja tuskailen. Mieheni vie siskoni lentokentälle ja me lähdemme vauvan kanssa huoneeseen syömään. Kätilö tulee moikkaamaan ja alan itkemään. Kysyn häneltä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä se keltaisuus tarkoittaa. Kätilöni rauhoittelee minua ja kertoo keltaisuuden olevan tavanomaista eikä meidän keltaisuusarvomme olleet mitenkään erityisen korkeat. Iholta mitattuna lääkäri oli saanut arvot 210, verikoe antaa tarkemman arvon. Viestittelen Tanjan kanssa ja hän tsemppaa minua jaksamaan sekä ottamaan irti kaikki hyvät asiat sairaalassa olemisesta.

Verikokeet otetaan ja sitten odottelemme. Saan hyviä uutisia, kun omat tulehdusarvoni ovat laskeneet alle 100. Sen puitteissa voimme kotiutua eikä minun tarvitsee enää ottaa antibiootteja. Toivon todella, että vauvankin arvot olisivat viitearvoissa, jotta voisimme lähteä kotiin. Päivä sairaalassa jatkuu normaaliin tahtiin. Käyn syömässä, imetän, viestittelen ja selailen instaa. Päivisin ei ole mitään toivoa nukahtaa vauvan kanssa, koska neljän hengen huoneessa on aikamoinen liikenne. Muiden miehiä ja lapsia juoksentelee huoneessa. Osa ei ymmärrä sairaalan sääntöjä muista vieraista, ja huoneessamme vierailee muitakin vieraita kuin miehiä ja lapsia. Jos minulla olisi vähemmän huolta ja enemmän jaksamista, kävisin jälleen sanomassa, mutta nyt sekin on ihan sama minulle. Odottelemme mieheni kanssa kätilöä ja tuloksia. Kätilö kurkkaa verhon raosta ja kertoo meidän pääsevän tänään kotiin. Juhlin kovaäänisesti ja melkein itken. Miten ihanalta nuo sanat kuulostavat. Kätilö lähtee tulostamaan kotiutumispapereita ja saamme luvan pakata tavaroita ja pukea vaatteet. Vieressä oleva nainen pääsee myös kotiin ja hymyilee minulle iloisesti ja toteaa: " Aika ihana päästä kotiin!”. Totean hänelle, että on todella ihana päästä kotiin omaan rauhaan. Bilirubiiniarvo on 218 verestä mitattuna ja koska on koholla, saamme kontrolliajan seuraavalle päivälle. Saamme ohjeistuksen seuraavaa aamua varten; silloin otetaan kontrollit painosta ja Bilirubiinista. "Koputa oveen ja ilmoittaudu! Vauva saa jalkaan vedellä täytetyn hanskan, jotta verikoe on helpompi ottaa jalkapohjasta!"

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.