Topit & flopit

Lauran viikkoon on mahtunut paljon kaikkea ja päällimmäisenä on mielessä lauantain ristiäiset. Tyttäremme sai vihdoin nimen ja nyt voimme kotonakin puhua hänestä nimellä. Varmasti tulemme vielä pitkään kutsumaan häntä huomaamattamme vauvaksi, mutta ajan kanssa nimi vakiintuu käyttöön. Nimi sopii neidille täydellisesti eikä nimi ole päätöksen jälkeen enää mietityttänyt. Vaikka ristiäisjärjestelyt veivät paljon aikaa viime viikolla, kerkesin käymään Tanjan kanssa muutamaan otteeseen lenkillä, meillä kävi vieraita ja olihan viime viikolla myös taaperomme varhaiskasvatuskeskustelu. Paljon on mahtunut viikkoon ja siksi onkin vaikea pohtia, minkä nostaisi kohokohdaksi. Taaperomme vasusta on tulossa erillinen postaus ja varmasti kirjoitan ristiäisistäkin jotain, joten nostan tämän viikon toppeihin jotain muuta viime viikolta.

Tanjankin viikosta päällimmäisenä mielessä on lauantaiset Lauran tytön ristiäiset, joissa sain kunnian olla sylikummin tehtävässä. Ihanat juhlat ja ihana tyttö, jonka elämässä saan olla erityisessä roolissa. Meidän vauva on viime aikoina alkanut harjoittelemaan kääntymistä ja on ihan pienestä kiinni, että hän pääsisi selältään vatsalleen. Toisin päin kääntyminen sujuu jo helposti, koska vatsalta käännyttäessä painava pää vie mukavasti mukanaan, eikä kääntyminen vaadi samanlaista lihasvoimaa ja kehonhallintaa. Juuri eilen mieheni kanssa juteltiin, että ei aikaakaan, kun vauva jo lähtee ryömimään ja sitten ollaankin ihmeissämme. Kauhulla odotan myös sitä vaihetta, kun hän alkaa availla kaikkia lipastonlaatikoita ja kaappeja. Olin niin helpottunut, kun esikoinen jätti kaappejen "järjestelyn" rauhaan ja kohta sitä ollaan taas samassa tilanteessa.

Sovimme Lauran kanssa, että jatkossa viikon topit & flopit ilmestyvät maanantaisin. Viikonloput ovat sen verran täynnä ohjelmaa tai sitten kaivattua lepoa, joten blogin kirjoittaminen on parempi jättää arkipäiville. Tanjan viime viikkoon ei juurikaan floppeja mahtunut, joten siksi tällä viikolla keskitytään viikon positiivisiin juttuihin.


TOPIT

Vaunulenkit (Laura)
Vihdoin olen päässyt lenkkien makuun ja olen saanut niistä tehtyä osan meidän viikoittaista arkeamme. Huonosta peruskunnostani huolimatta olen saanut nautittua lenkkeilystä. Parhautta on ollut Tanjan lenkkiseura. Sitä on ihan täysin unohtanut, miten lenkit menevät ihan huomaamatta, kun on seuraa. Omat lenkit tuntuvat välillä tuskaisilta, mutta seuran kanssa puolitoista tuntia menee ihan siivillä. Kotona vasta tajuan, kuinka pitkä lenkki tulikaan tehtyä ja illalla on muutamaan otteeseen jomottanut jalkoja. Parasta on kuitenkin se lenkin jälkeinen olo, kun on aika puhki ja pääsee kotiin. Ottaa ison lasin vettä ja yleensä istuu sohvalle imettämään typyä. Hetken päästä tuntee, kuinka naama alkaa punottamaan. Aineenvaihdunta saa kunnon lisäpotkun ja hyvä olo virtaa kroppaan. Vaikka se lenkki ei joka päivä tunnu yhtä hyvältä ajatukselta, pitäisi aina muistaa lenkin jälkeinen fiilis. Joka kerta on voittaja olo, kun on päässyt liikkeelle. Ennen olen yksin lenkkeillessä kuunnellut musiikkia, mutta nyt olen löytänyt äänikirjat. Ristiäisherkkuja sulatellessa eilen, sain ihka ensimmäisen äänikirjan kuunneltua loppuun. Seuraava kirja odottaa jo valmiina, joten taidan huomenna laittaa lenkkarit jalkaan aamusta ja lähteä lenkille vietyäni patukan päiväkotiin.

Linnanmäen valokarnevaalit (Tanja)
Lauantaina ristiäisten jälkeen oli ihan nuupahtanut olo ja tuntui, että on pakko keksiä jotain tekemistä, ettei ilta mene ihan vaan sohvannurkassa maatessa. Päätimmekin, että lähdemme Linnanmäen Valokarnevaaleihin, jossa kukaan meistä ei ollut käynyt aiemmin. Vaikka illalla olikin hyvä sää, ajattelimme, että koko päivän kestäneet sateet karsisivat hieman kävijämäärää. Kuinka väärässä olimmekaan. Tapahtuma on ilmeisen suosittu ja pitkän aikaa näyttikin siltä, että joudumme lähtemään kotiin, koska vapaata parkkiruutua sai hakemalla hakea, vaikka haimme autolle paikkaa melko isolla säteellä. Onneksi lopuilta parkkipaikka löytyi ja pääsimme hieman vajaan kilometrin kävelymatkan jälkeen kohteeseen. Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa, mutta esikoinen katseli valoja ja ihmisvilinää silmät pyöreinä. Ruuhka oli melkoinen ja tuplarattaiden kanssa eteneminen ei ollut aina helpointa, mutta silti karnevaalit oli todella ihana tapahtuma. Esikoinen oli aivan tohkeissaan maisemajunasta ja ostimmekin kertalipun, jotta pääsimme kierroksen ajaksi istumaan junaan. Ihana ilta perheen kanssa ja parasta kaikessa oli oman lapsen aito ilo ja innostus. Suosittelen kyllä kaikille, jos kaipaatte illalla mukavaa puuhaa Helsingissä.


Päiväunet vaunuissa (Tanja)
Jostain syystä en ole nukuttanut vauvaa juurikaan vaunuissa. Monella kävelylenkillä hän on kyllä nukahtanut vaunuihin, mutta olen tuonut hänet heti lenkin  jälkeen sisälle ja hän on herännyt aikalailla samoin tein kotiin päästyämme. Eräänä esikoisen kerhoaamuna kuitenki huomasin, että vauva nukkuu todella tyytyväisenä pitkiäkin unia vaunuissa ja siitä lähtien olenkin pyrkinyt nukuttamaan aamupäikkärit ulkona. Nukuttaminen ei vaadi mitään muuta kuin vauvan pukemisen ja vaunuihin unipussiin laittamisen, kun vauva nukahtaa aivan itsestään. Useimmiten päiväunet ovat olleet 2-3 tuntia pitkiä, joka tuntuu aivan ihanalta luksukselta, sisällä nukuttuihin vartin torkahduksiin verrattuna. Arkipäivisin on vieläpä ihanan rauhallista nukuttaa lasta ulkona, kun naapurit ovat töissä, eikä pihamaassa ole jatkuvaa trafiikkia. Tästä nukutusrutiinista aion pitää kiinni. Samalla kun saan itse hieman aikaa tehdä jotain yksin tai esikoisen kanssa, niin vauva saa hyvät päiväunet ja raitista ilmaa.


FLOPIT

Tarpeelliset ulkoiluvaatteet (Laura)
Joka syksy tuntuu olevan se olo, että jotain tarpeellista on ostettava. Milloin se on talvitakki, kuorihousut, nastakengät tai jopa pipo, joka syksy on aina jokin iso ostos edessä. Nyt olen etsinyt tulevaa talvea varten takkia, joka kestäisi yhtä hyvin käytössä kuin edellinen takkini. Viime keväänä jouduin luopumaan melkein kymmenen vuotta palvelleesta talvitakistani, kun sen käyttöikä oli selkeästi tullut täyteen. Kuminauhat olivat haurastuneet, vedenpitävyys ei enää ollut samalla tasolla kuin ostaessa ja muutenkin takki oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt. Takki oli laadukas ja ostaessa todella kallis omaan budjettiini nähden, mutta tämän takin myötä ymmärsin myös sen, miksi laadusta kannattaa maksaa. Nyt etsin talvitakkia samalla periaatteella. Takilla saa olla hintaa, mutta sen pitäisi kestää vuosia. Harmikseni olen huomannut, kuinka kaikki myynnissä olevat takit ovat saman näköisiä ja monesti värimaailma on synkkä. Vielä vastaan ei ole tullut sellaista takkia, joka olisi ollut juuri se mitä haen. Olen takin metsästyksen aikana huomannut, että minulta puuttuu myös kuorihousut sekä tarvitsisin myös tulevaan talveen mahdollisesti uudet talvikengät. Kenkäni ovat myös jo aikansa nähneet ja vanhat. Raskauden myötä jalkani on kasvanut eikä kenkiin mahdu villasukka, jolloin kengät eivät palvele kovilla pakkasilla. Jotenkin huomaan turhautuvani, kuinka paljon minulla on taas ennen talvea ostettavaa. Onkohan yhtäkään syksyä niin, ettei jotain tarvitsisi ostaa. Eikö tämän joka vuotisen ulkovaaterumban pitäisi olla kasvavien lasten ongelma eikä aikuisen?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.