Topit & Flopit

Viikonloppu oli niin täynnä touhua, joten sen takia viime viikon topit ja flopit siirtyivät nyt tällä kertaa maanantaille.

Vihdoin syksyn värit ovat ottaneet vallan luonnosta ja täällä pääkaupunkiseudulla alkaa valmistautuminen talveen. Meillä laitettiin grilli ja muurikkasetti talvikuntoon viikonlopun aikana, lippikset pakattiin kaappeihin ja itselleni kaivoin nahkakäsineet kaapista käyttöön. Viime talven jälkeen heitin oman talvitakin kierrätykseen, joten nyt on edessä uuden talvitakin metsästys. Haaveissa olisi erittäin pitkä takki, joka ei olisi pelkistetyn näköinen. Yritin Hulluilta päiviltä etsiä itselleni sopivaa, mutta tuntuu, että kaikki olivat samannäköisiä vain eri värisinä. XXL-kaupalla on monesti hyviä tarjouksia takeista, joten täytyy ehkä heidän tarjoussähköpostejaan seurata hieman tarkemmin. Sunnuntaina kävimme jälleen asuntonäytössä, joten uuden kodin metsästys jatkuu edelleen.

Tanjan viikkoon mahtui superpaljon ihmisten näkemistä ja muutenkin touhua. Lauran kanssa käytiin lenkillä, pidettiin leikkitreffit, käytiin hullareilla ja nähtiin vielä lauantaina pizzaillan merkeissä. Sen lisäksi kävin kyläilemässä työkaverini luona ja viikonloppuun mahtui ystävien lapsen synttärijuhlat ja meidän lasten isomummon luona kyläily. Paljon ihania ja energisoivia kohtaamisia, joiden voimalla jaksaa taas peruskotipäiviä.


TOPIT

Pitsailta Tanjan perheen luona (Laura)
Olimme suunnitelleet pitsalauantaita muutama viikkoa aikaisemmin, mutta mieheni tuli kipeäksi. Siirsimme pitsailtaa tämän viikon lauantaille ja eilen olimme Tanjan kotona viettämässä rentoa iltaa lasten kanssa. Matka Tanjalle sujui yllättävän hyvin myös kävellen, vaikka aluksi hieman stressasin kävelymatkaa. Meillä ei ole tuplavaunuja, mutta kaksi istuinosaa löytyy. Totesimme, että vauva on helpompi kuljettaa kantorepussa ja laittaa patukka vaunuihin. Matka sujui mallikkaasti eikä taapero halunnut lämpöpussin sisältä kuin kerran kävelemään. Sekään ei ollut käytännössä mahdollista, koska totta kai jotain aina unohtuu ja tällä kertaa ne oli taaperon kengät. Pääsimme perille ja ilta meni siivillä, kokkaillessa ja jutellessa. Suunnittelimme, jopa yhteistä ulkomaanmatkaa. Jossain vaiheessa iltaa lapsissa alkoi näkymään väsymyksen merkkejä. Taaperoilla oli eri mielisyyksiä ja tunteet meidän pojallamme kuumenivat vähän liikaa. Kahvia juodessamme ei enää lapsia voinut jättää valvomatta, koska hetken päästä oli jo tilanne, että jompikumpi itki tai molemmat kiipesivät sohvan reunaa pitkin, mikä oli kiellettyä. Kahvien jälkeen lähdimme kävellen kotiin ja tuntui siltä, että myös aikuiset olivat unen tarpeessa. Kotiin kävellessä totesin miehelleni, että kuinka ihanaa voikaan olla istua iltaa ystävien kanssa, jotka asuvat kävelymatkan päässä. Meillä on käynyt tuuri ja tyttäremme saa ihanat kummit ensi viikonloppuna.


Extemporelenkit Lauran kanssa (Tanja)
Tällä viikolla olen päässyt taas fiilistelemään sitä, että voin laittaa aamulla Lauralle viestin "lähdettekö lenkille 30min päästä" ja useimmiten se on sopinut Laurallekin. Ihanan harvinaiselta luksukselta tuntuva asia nykypäivänä, kun kaikilla on koko ajan kiire ja kalenterit pullollaan menoja. Kaikki tapaamiset pitää sopia monta viikkoa etukäteen ja lyhyen varoitusajan juttuja ei oikein viitsi lähteä edes ehdottamaan kenellekään, koska on jo valmiiksi sellainen olo, ettei se kuitenkaan onnistu. Vauva-arjessa sitä kuitenkin mielellään jättää vähän löysyyttä omiin aikatauluihinsa, koska välillä yöt voivat olla megasurkeita ja valvomisten jälkeen on mukavampi viettää rauhallinen kotiaamu kuin alkaa tohinalla valmistelemaan kahta lasta lähtöön. Tai sitten nimenomaan väsyneenä haluaa mieluummin lähteä kaverin kanssa lenkille, että päivä saa paremman startin. Oli niin tai näin, niin on aivan mahtavaa, että kiven heiton päästä löytyy tyyppi, jolle voi ehdottaa tekemisiä extempore.


FLOPIT

Taistelut taaperon kanssa (Laura)
Älä tee sitä, älä mene sinne, tule alas, ei ei ei. Tuntuu, että päivän aikana joutuu sanomaan ties kuinka monta kertaa kieltosanoja. Useasti ne menevät täysin kuuroille korville ja joutuu oikeasti korottamaan ääntä ennen kuin oikeasti jotain tapahtuu. Viime aikoina on jouduttu kotona koville ja olemaan oikeasti tiukkoja. Myös erinäisiä läpsimisiä ja nipistämisiä on koettu ja erityisesti isoveli on ollut näiden kohteena. Jokaisen tämän kaltaisen tilanteen jälkeen on odottanut rauhoittuminen ja toiminnan miettiminen. Vaikka osan mielestä jäähypenkki on vääränlainen ja vanhahtava lähestymistapa, meillä se on käytössä kotona. Ja se toimii. Jokaisen tilanteen jälkeen taaperomme miettii toimintaansa ja hänelle selitetään, miksi hän joutuu portaille miettimään. Hänen on muutaman minuutin jälkeen tultava pyytämään anteeksi ja halattava, jonka jälkeen hänelle selitetään vielä kertaalleen, miksi näin pitää toimia. Vaikka kaksivuotias ei vielä täysin tajua, mitä tuli tehtyä, pitkäjänteisyys palkitaan varmasti. Asioiden sanottaminen on erityisen tärkeää ja oikean sekä väärän selventäminen helpottaa jatkossa toimintaa. Läpsimiset ja nipistämiset ovat tulleet tutuksi myös päiväkodin puolella, jonka toivon todella jäävän ajan myötä pois, kun asioiden selvittäminen selkeytyy ja oikeanlaiset toimintatavat opitaan.


Piinaava riittämättömyydentunne (Tanja)
Riittämättömyys, tuo kovin tuttu tunne varmasti kaikille vanhemmille. Viime aikoina olen joutunut kovasti painimaan oman riittämättömyydentunteeni ja siitä aiheutuvan huonon omantunnon kanssa. Ajankäyttö on jatkuvaa tasapainottelua ja asioiden arvottamista. Yksi valinta on aina pois jostakin toisesta asiasta ja omatuntoni kiljuu etenkin lasten huomioimiseen liittyvän aikapulan kanssa. Mietin jatkuvasti, olenko nyt varmasti tarpeeksi seurustellut vauvan kanssa tai pitänyt häntä riittävästi sylissä. Olenko ehtinyt leikkiä taaperon kanssa ja tarjonnut riittävästi virikkeitä hänen päiviinsä. Olenko pysähtynyt oikeasti olemaan läsnä, enkä vain yrittänyt tehdä asioita vasemmalla kädellä ruuanlaiton tai pyykkien ripustamisen sivussa. Olenko taas liian monesti antanut lounaaksi valmispinaattilettuja tai kalapuikkoja, kun aamupäivän ulkoilut veivät ajan ruuanlaitolta ja nälkäkiukun välttämiseksi on pakko mennä sieltä mistä aita on matalin. Inhottava tunne, josta pitäisi pyristellä eroon.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.