Sinivalohoitoa perhepesähotellissa- Mikä ihmeen Bilirubiini - synnytyskertomus osa 6

Kirjoittanut Laura 

Vauvasta otetaan verikokeet ja pääsemme poliklinikan vastaanotolle. Vauvasta otetaan paino, joka ei ole vieläkään noussut tarpeeksi. Verikokeiden tuloksissa ei mene kauan. Bilirubiiniarvot ovat nousseet liian jyrkästi, vaikka ovatkin viitearvojen sisäpuolella. Joudumme jäämään sairaalaan ja vauva tulee saamaan ainakin yhden vuorokauden ajan sinivalohoitoa. Itkettää ja tuskastuttaa. Kuopuksenkaan kohdalla kaikki ei voi mennä niin kuin oppikirjasta. Paino ei ole noussut tarpeeksi ja saamme heti ohjeistuksen antaa lisämaitoa jokaisen imetyksen jälkeen. Vähintään kahdeksan kertaa päivässä imetystä, jonka jälkeen lisämaitoja. Paino pitää saada nousuun, eikä se saa tippua enää yhtään. Kätilö kiittelee miestäni, joka oli omatoimisesti antanut edellisenä yönä lisämaitoa vauvalle.

Sairaala on ihan täynnä emmekä mahdu yhdellekään Naistenklinikan osastoista. Kätilö soittelee Jorviin ja kysyy mahdollisuutta mennä sinne. Jossain kohtaa meillä väläytellään myös kotisairaanhoidon mahdollisuutta. Itse toivon, että päästäisiin perhepesähotelliin, mutta toisaalta nukun, vaikka seisaaltaan, kunhan saamme vauvamme hoitoon. Ensimmäiseksi meidät siirretään erään osaston kansliaan. Kanslia ei ole käytössä viikonloppuisin, joten meille tuodaan sinne vauvansänky sekä sinivalolamppu. Vaihdamme vauvalle vaipan ja riisumme samalla häneltä vaatteet. Kätilö laittaa vauvalle laput silmien suojaksi ja laitamme hänet sinivalon alle. Tarkkailemme kellosta imetyksiä ja ruokailuja. Tärkeintä on saada edelleen maito nousemaan, joten vauva ravaa rinnalla tunnin välein, jonka jälkeen hänet nostetaan takaisin sinivaloon. Jokaisen imetyksen yhteydessä annamme hänelle lisämaitoja. Saamme korviketta, äidinmaitoa ei edes tarjota. Saan myöhemmin tietää, miksi näin.


Kätilö pahoittelee, ettei voi tarjota meille ruokaa. Meitä ei voida kirjata mihinkään, koska periaatteessa emme ole yhdellekään osastolla, koska yhdelläkään osastolla ei ole tilaa. Kerromme, ettei se haittaa, pääasia on se, että vauvamme on hoidossa. Mieheni lähtee hakemaan ruokaa kadun toiselta puolelta Burger Kingistä. Hänen lähtiessään, soitan äidilleni, joka on muiden lasten kanssa kotona. En pysty pidättelemään itkua ja kyyneleiden seasta saan ehkä jotenkin kerrottua, että joudumme jäämään osastolle sinivalohoitoon. Äitini ei saa varmaankaan selvää puheestani, kun pyytää miestäni puhelimeen. Kerron hänen soittavan myöhemmin. Silittelen vauvaani ja lähetän muutamalla ystävälle viestin tilanteesta. Aika menee hitaasti eteenpäin ja syömme hampurilaisia kansliassa, josta tuntuu loppuvan ilma. Kätilöopiskelija tulee kertomaan meille, että pääsemme perhepesähotelliin, heti kun sieltä vapautuu tilaa. Positiivisia uutisia vihdoinkin.

Kolmen aikoihin siirrymme perhepesähotelliin. Teen listaa tavaroista, jotka toivoisin mieheni tuovan mukanaan, kun hän tulee myöhemmin vielä poikien kanssa käymään. Mies lähtee hakemaan muita lapsia ja tavaroitani. Kätilö tulee käymään ja kertoo perhepesähotellin käytänteistä. Saan olla omissa oloissani ja jos jotain tulisi, voin käydä kansliassa kysymässä apua tai laittaa tabletilla viestiä kätilöille. Mukavanoloinen kätilö tuo minulle vielä pulloja ja lisämaitoja. Viritämme vauvalle pesän vauvan sänkyyn, jotta sinivalohoidossa hänellä olisi turvallinen olo. Odotan miestäni, jotta pääsen hakemaan kupongilla ruokaa hotellin ravintolasta. Kamala energia määrä saapuu samalla, kun pojat tulevat hotellille käymään. Kaikista huokuu väsymys ja huonosti nukutut yöt. Jään vauvan kanssa yksin hotellille, kun perheen miehet lähtevät kotiin. Kävin kaupassa ja hakemassa herkkuja ennen heidän lähtöänsä kotiin. Päätin tankata kunnolla hiilareita, jotta maito nousisi. Hampaat irvessä imetän vauvaamme ja katson kaiholla ravintolan illallista, joka kylmettyy samalla, kun vauva syö hanakasti rintaani. Puren hammasta, koska sattuu niin sairaasti.


Ja sitten se iskee, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itkettää ja kaikki tuntuu romahtavan. Olen yksin hotellihuoneessani, lapseni on sinivalohoidossa, imetys takkuaa ja olen aivan varma, että taaperomme on unohtanut minut sairaalassaolo aikanani. Olen valmis heittämään hanskat tiskiin, en jaksa nähdä vaivaa. Syön pussista karkkia ja juon litra tolkulla vichyä. Mieheni on tuonut minulle pikku pullon skumppaa, jonka voisin korkata vauvan kunniaksi. Ei ole juhlafiilistä. Minun on tarkoitus mennä yhden aikoihin kansliaan tarkistuskäynnille vauvan kanssa, joten ihan turha nukkua. Selailen Imetyksen tuki Ry:n sivuja ja yritän etsiä vielä apua imetykseen. Päätän kokeilla eri imetysasentoja, mutta sitä ennen päätän jättää yhden imetyskerran välistä. Ei se siihen yhteen kertaan kaadu. Saan paremmin nukuttua, kun vauva saa vatsansa täyteen pullolla ja samalla rinnat saavat pidemmän tauon imetyksestä. Saavat pienen hetken levähtää. Kokeilen imetys jälleen aamulla uudestaan vinkeillä, joita löysin Imetyksen tuki ry:n sivuilta. Pumppaan rinnat tyhjäksi ja saankin omaa maitoa pumpattua, joten huomaan, että maitoa alkaa vihdoin nousta. Vaikka en siis pystyisi imettämään vauvaa, voin pumpata maitoa ja syöttää hänet omalla maidollani, jos imettäminen on liian kipeää.


Menemme sovitusti käymään kansliassa yhden aikoihin yöllä ja katsomme, että kaikki on kunnossa. Saan lisää korviketta varastoon ja lähdemme huoneeseen takaisin nukkumaan. Yöllä jätän yhden imetyksen välistä ja annan kaiken ruuan pullosta. Annan omaa maitoa ja vauva syö ja jatkaa tyytyväisenä omia uniaan. Laitan lisää rasvaa nänneihin ja jatkan uniani. Heräämme aamulla pirteinä ja levänneinä uuteen aamuun. Toiveikkaana kokeilen imetystä eri asennossa ja asennon saatuani, huomaan imetyksen olevan vähemmän kivuliasta tuossa asennossa. Toivo imetyksen onnistumisesta herää jälleen ihan uudestaan. Jatkan kuitenkin lisämaitojen antamista ohjeiden mukaisesti. Aamutoimien jälkeen menemme jälleen kansliaan ja jätän vauvan punnitukseen. Samaan aikaan lähden itse hakemaan aamiaista hotellin ravintolasta.  Yleensä sitä on jotenkin innoissaan hotelliaamiaisesta, mutta kerätessäni take away- bokseihin aamupalaa, mieli on maassa. Päällimmäisenä mielessä on helvetin Bilirubiinit ja ahdistus kotiin pääsemisestä. Kuinkakohan monta aamiaista tulen vielä täällä syömään. Haen vauvan kansliasta aamupalan kanssa ja vastassa on iloisen näköinen kätilö. Paino on ainakin noussut tarpeeksi, joten sen puitteissa pääsisimme kotiin. Kätilö oli ottanut Bilirubiiniarvot ihomittarilla ja ne olivat lähteneet hienosti laskuun. Joten kaikki näyttäisi tosi hyvältä. Nyt vaan odottaisimme virallisia labroja. Niitä ei ollut vielä otettu, joten odotin kuumeisesti, koska kiertävä näytteenottaja tulisi.



Sunnuntaisin kaikki on paljon hitaampaa. Vihdoin huoneessa olevaan tablettiin tulee viesti, että minun pitäisi laittaa vauvan jalkaan "lämmitys", koska näytteenottaja olisi tulossa. Vihdoin, viimeksi tuloksissa ei mennyt kauan ja ihomittarin antamien lukemien perusteella pääsisimme kotiin. Mukavanoloinen näytteenottaja koputti vartin päästä oveen ja otti näytteet. Vauva oli reipas eikä enää itkenyt näytteenottoa. Häneltä oli tuon muutaman ensimmäisen päivän aikana otettu niin monesti jalkapohjasta verta, ettei häntä enää kovasti tämä vaivannut. Vauva oli edelleen sinivalossa, joten näytteenotto hoidettiin vauvan sängyssä. Valo sammutettiin näytteenoton ajaksi ja laitettiin sen jälkeen heti päälle. Nyt sitten odotettaisiin vain tuloksia. Soitin miehelleni ja he olivat lähteneet taaperon kanssa ajelulle ja muutaman minuutin pohdinnan jälkeen, päätimme, että he tulisivat perhepesähotelliin odottamaan tuloksia. Patukka oli innoissaan ja istuikin melkein koko hotellissa olo ajan ikkunassa katsomassa busseja ja ambulansseja. Mikä sen parempaa, kun oli mahdollisuus nähdä livenä ambulanssi "pillit päällä".
Oveen koputettiin ja kätilö tuli iloisena ilmoittamaan, että sinivalohoito on tehnyt tehtävänsä ja pääsisimme kotiin. Arvot olivat edelleen kohollaan, mutta laskeneet niin reippaasti edellisestä päivästä, ettei huolta enää olisi. Vauvan ikään nähden viitearvot olivat kaukana tämän hetkisistä arvoista, joten enää ei tarvittaisiin sinivalohoitoa. Kätilö lähti tekemään meille kotiutumispapereita ja me pakkasimme tavaroitani. Nyt pääsisimme täysin keskittymään imetykseen ja pesimiseen. Saimme vielä yhden kontrolliajan sairaalaan, koska painoa seurattaisiin vielä ja arvot katsottaisiin vielä kertaalleen. Saimme myös kehotuksen ottaa heti yhteyttä sairaalaan, jos jotain huolta vauvan voinnissa ilmenisi. Vihdoin pääsimme oikeasti kotiin!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.