Sairaalassa - synnytyskertomus osa 4

Kirjoittanut Laura

Ihailen vauvaani ja kehotan miestäni ottamaan kuvia vauvasta. Hän lähettää läheisillemme viestejä ja onnitteluviestit piippailevat. Se tunne, kun toinen on heti rinnalla, on jotain sanoin kuvailematonta. Se on ihan parasta. Kätilöt hääräävät jalkopäässä edelleen ja tippaani laitetaan vielä kerran Oksotosiinia, jotta istukka saadaan "syntymään". Ponnistan vielä kerran vauva sylissäni. Istukka tutkitaan ja mieheni seuraa prosessia vierestä. Itse en istukkaani nähnyt ja mieheni kuvaelma ei ole painokelpoista. Istukassa ei ilmene mitään sen suurempaa tutkittavaa. Mieheni pääsee leikkaamaan napanuoran ja napanuorasta otetaan näyte. Minä ihailen vauvaa ja yritän lopettaa kyyneleiden virran. Kätilöt ovat saaneet tehtyä hommansa ja lähtevät hakemaan meille syötävää. Saamme olla hetken rauhassa ennen kuin vauva mitataan ja punnitaan.

Meidän vauvamme on ihana ja kovasti toivon, että pääsisimme perhepesähotelliin nuuhkimaan. Kätilöt tuovat meille tarjottimen täynnä ruokaa. Voin sanoa, ettei tavallinen juustovoileipä ole koskaan maistunut niin hyvältä kuin tuona hetkenä. Kahvi ei välttämättä ollut sitä kahvilan täydellisesti paahdettua kahvia, mutta tuossa hetkessä se oli parasta kahvia, jota olen koskaan juonut. Tuossa hetkessä tuntui siltä, että pakahdun siitä onnen ja rakkauden määrästä. Kätilöt tulevat uudestaan ja on aika punnita ja pestä vauva. Itse pääsen samalla suihkuun ja se tuntuu taivaalliselta. Hieman on edelleen hutera olo kaikista niistä lääkkeistä, joita olen saanut. Kävelen siis edelleen varovasti suihkuun, koska Epiduraali vaikuttaa edelleen. Olisin voinut jäädä suihkuun asumaan ja ensimmäistä kertaa tuon sairaalareissun aikana olen täysin rentoutunut. Kun pääsen suihkusta, kätilö käy läpi imettämistä ja kehottaa pitämään vauvaa jatkuvasti rinnalla. Pesiminen ja ihokontakti auttavat maidon nousuun ja helpottavat imetystä. Olin unohtanut koko imetyksen ja muistuttelen itselleni, että alan rasvamaan nännejä heti, kun pääsemme osastolle. Vauvan mitat on otettu ja yllätykseksemme hän on isompi kuin isoveljensä oli. 3616 grammaa ja 50 cm täyttä kultaa.


Seuraavaksi käymme läpi jatkoa. Emme tule pääsemään kovasti toivomaamme perhepesähotelliin synnytyksen aikaisen infektion takia. Itselleni tämä on pettymys ja tarkoittaa käytännössä sitä, että mieheni lähtee illan päätteeksi kotiin. Koska en ole ensisynnyttäjä eikä minun lapsellani ole tarvetta tehohoidolle (onneksi), emme tule saamaan yksityishuonetta. Isät lähtevät osastolta kotiin yöksi, joten en tule saamaan tälläkään kertaa mieheni ja vauvan kanssa ensimmäistä yötä yhdessä. Toivon hartaasti, että minulla käy samanlainen tuuri kuin viime kerralla ja saan huonetoverikseni jonkun huipputyypin. Keräilemme tavaroitamme ja osastolta tulee erittäin lämminhenkinen kätilö hakemaan meitä. Naurattaa hulluna, kun joudun istumaan pyörätuoliin, vaikka olisin voinut aivan hyvin kävelläkin. Kiitän suuresti viimeisiä kätilöitäni ja opiskelijaa, jotka auttoivat tyttäremme maailmaan. Saan vauvan syliini ja lähdemme kohti osastoa. Osastolle tullessamme käymme läpi osastoa ja kätilö kertoo minulle, missä mitäkin on. Mistä löydän vaatteita, missä lääkäri tarkistaa vauvan ja miten ruokailut osastolla toimivat. Pääsen ruokailutilan vieressä sijaitsevaan huoneeseen, joka on neljän hengen huone. Olen huoneen ensimmäinen äiti, eikä muita tulijoita ollut siinä vaiheessa tiedossa. Ihanaa, pääsen ikkunan viereen. Viime kerrasta oppineena, se on paras paikka huoneessa. Osastolla on päivisin todella kuuma ja ikkunan vieressä oleminen saa aikaan helpotuksen huokauksen.


Mieheni lähtee kotiin yhdeksän aikoihin ja parin tunnin päästä siitä, vastakkaiseen sänkyyn tuodaan ensimmäinen huonetoverini. Olen juuri ennen tätä nukahtamassa, kun olen vihdoin saanut vauvan uneen. Hieron nänneihini rasvaa ja toivon, että saisin vähän edes nukuttua ja taukoa imetyksestä. Nännit ovat jo tässä vaiheessa arat. En saa unen päästä kiinni, kun osastolle siirretty äiti kyselee kätilöltä erinäisiä kysymyksiä. Huonetoverini puhuu erittäin huonoa suomea, jos ollenkaan. Hänen miehensä tulkkaa kätilön puhetta naiselle ja naisen puhetta kätilölle. Perhe hämmästelee, kun saavat kuulla, ettei miehellä ole mahdollisuutta jäädä sairaalaan yöksi. Vaikka en heidän kieltänsä puhukaan, osasi äänenpainosta havaita hämmennystä. Minulle tullaan puolilta öin laittamaan antibiootti tippumaan ja kun antibiootti on tippunut, nukahdan. Säpsähdän, kun viereiseen sänkyyn tuodaan seuraava synnyttänyt äiti. Hänellä vaikuttaa kuviot olevan selvillä. Jossain vaiheessa herään vauvan itkuun ja otan neidin rinnalle. Aamulla neidiltä ja minulta tullaan ottamaan verikokeita ja toivon todella niiden olevan kunnossa. Haluan todella kovaa kotiin mahdollisimman pian. Olemme olleet sairaalassa siinä vaiheessa jo kaksi pitkää päivää ja koti-ikävä alkaa hiipiä mieleen.



Mieheni tulee aamupalan jälkeen osastolle, tuoden mukanaan lisää limuja ja vissyjä. Yritän parhaani mukaan saada maidonnousemaan ja yritän kuumuuden keskellä juoda tarpeeksi nestettä. Vesi maistuu aina samalta, joten erilaiset makuvissyt tuntuvat hyvältä vaihtoehdolta. Käyn välillä syömässä ja mieheni on vauvan kanssa. Vauva on jatkuvasti rinnalla. Kätilö käy tervehtimässä meitä ja tuo samalla huonoja uutisia. Sekä omani että vauvan tulehdusarvot ovat koholla, joten emme vielä pääse kotiin. Antibioottitippaani jatketaan kahdeksan tunnin välein ja toivotaan sen auttavan mahdollisimman pian. Voi hitto, olisin halunnut kotiin. Sovimme mieheni kanssa, että he tulevat moikkaamaan meitä isoveljien kanssa iltapäivästä. Vauvalle ei tarvitse aloittaa lääkitystä, koska crp ei ole vielä liian korkea, mutta verikokeiden ottamista jatketaan. Arvoja seurataan kummankin osalta. Isoveljet tulevat iltapäivästä moikkaamaan pikku siskoa ja ilmassa on jännitystä, kun taaperomme näkee siskonsa ensimmäistä kertaa. Otan vauvan viereeni sängylle, jossa taaperomme istuu. Vauva aloittaa itkun, joka säikyttää patukan. Suupielet kääntyvät alaspäin ja vauva nostetaan takaisin sänkyynsä. Bonuspoika on jo vanha tekijä ja ihastelee siskoaan kovasti. Patukka ei malta olla paikallaan vaan on juoksemassa ympäri sairaalaa, joten hän tulee viereeni katsomaan Pipsa Possua. Viiden minuutin päästä hän saa tarpeekseen ja toteaa " hei hei vauva, hei hei äitiä" ja haluaa pois.


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.