Vieläkö kolmas lapsi?

Kirjoittanut Tanja


Eilen mietin, että kaksi lasta on riittävästi ja tänään taas haikeudella tuskastelen sitä ajatusta vastaan, etten enää koskaan saisi kokea raskautta, synnytystä ja ensi hetkiä vauvan kanssa. Lapsen saamisessa on jotain niin maagista ja ihanaa, että on vaikea ajatella sen vaiheen olevan nyt omalta kohdaltani ohi.

En ole koskaan mieltänyt itseäni monen lapsen äidiksi ja kaksi lasta on tuntunut tähän asti ajatuksen tasolla sopivalta määrältä. Nyt toisen lapsen syntymän jälkeen ajatukset eivät kuitenkaan tunnu ihan niin selkeiltä, mitä olen aiemmin ajatellut. Jos miettii vain järjellä, niin kahdessa lapsessa pysyminen olisi monen asian osalta helpompaa ja "fiksumpaa". Kahden kanssa mahtuisimme asumaan tässä nykyisessä kodissa ja molemmilla lapsilla olisi oma huone. Autoon mahtuu helposti kaksi turvaistuinta, mutta kolmannen kanssa oltaisiinkin jo ihan pulassa. Meille kovin rakas asia, eli matkustelu, on nelihenkisenä perheenä vielä matkabudjetin osalta toteutettavissa, mutta mites sitten kun lentoliput pitäisikin hommata neljän sijaan viidelle. Sanomattakin on myös selvää, että ruuan, vaatteiden ja harrastusten kustantaminen kahdelle on huomattavasti edullisempaa kuin kolmelle.

Toisen lapsen syntymä on keikauttanut ajankäytön aivan päälaelleen ja koko ajan on pieni tunne siitä, ettei ehdi tarpeeksi. Ei ehdi tarpeeksi huomioida molempia lapsia, aviomiestä tai saati sitten ottaa omaa aikaa. Kertautuisiko tuo riittämättömyyden tunne kolmannen lapsen myötä, vai solahtaisiko kolmas lapsi elämään kivuttomammin ja aikaa vaan löytyisi se määrä, mitä olisi pakko löytyä?


Kolmatta raskautta pohtiessa tulee myös väistämättä mieleen pelkoja, joita ei kahden aiemman kohdalla miettinyt ihan niin paljoa. Tähän asti on ollut täysin selkeää, että haluamme ainakin kaksi lasta ja se haave kahdesta lapsesta on mennyt kaikkien pelkojen ja riskien edelle. Nyt kuitenkin mietityttää, mitä jos kolmannen lapsen kohdalla ei saataisikaan tervettä lasta tai mitä jos saataisiinkin kaksoset? Yhtäkkiä meitä olisikin neljän sijaan kuusi tai kahden terveen lapsen lisäksi meillä voisi olla kolmas lapsi, joka omien erityistarpeiden vuoksi tarvitsisi paljon enemmän huomiota ja jaksamista. Riittäisikö meillä paukut sellaiseen, vai lyyhistyttäisiinkö jossain vaiheessa kaiken arjen kuormituksen alle?

Järjellä ajateltuna haluaisin, että myös kolmas lapsi syntyisi melko pienellä ikäerolla ykköseen ja kakkoseen nähden, että pikkulapsiajan saisi niputettua hieman lyhyempään ajanjaksoon ja muutaman vuoden päästä päästäisiin siihen tilanteeseen, että kaikki lapset olisivat jo vähän omatoimisempia ja näin aikaa ja jaksamista riittäisi enemmän myös muillekin asioille. Toisaalta taas ajatuskin kolmesta alle viisivuotiaasta saa hikikarpalot otsalleni, koska onhan elämä jo kahden kanssa välillä aikamoista hulabaloota, kun ei vain meinaa kädet riittää kahden pienen tarpeille. Meiltä vieläpä puuttuu se kovasti kaipaamani tukiverkosto, josta saisi apua lasten hoitamisessa ja arjen handlaamisessa. Olisiko siis ihan tuhoon tuomittu ajatus haluta vielä lisää lapsia tällaiseen tilanteeseen, kun apua ja tukea ei ole saatavissa, vaikka sitä jo joskus näiden kahdenkin kanssa kaipaisi.


Tässä asiassa kolikolla on ehdottomasti kaksi puolta. On se rationaalinen puoli, joka miettii asiaa juurikin rahatilanteen, asunnon- ja auton koon, jaksamisen ja ajankäytön kannalta. Ja sitten on se tunnepuoli, joka haluaisi vielä kerran kokea sen kaiken. Sen yrityksen ja odottamisen, ne kaksi ihanaa viivaa tikussa ja mullistavan raskausajan. Haluaisin kokea ne pienten jalkojen potkut vatsanahassani ja kuulla sen ensimmäisen parkaisun, kun kaiken tuskan ja ponnistelun jälkeen saat sen niin paljon odotetun ihmeen rinnallesi. Omia lapsia rakastaa yli kaiken, joten kolmaskin olisi tullessaan aivan yhtä odotettu, toivottu ja äärimmäisen paljon rakastettu. Olisi ihana katsella kolmen sisaruksen kasvua ja kehitystä ja olla osana heidän elämäänsä vauva-ajasta aikuisuuteen asti.

Ei ole ihan yksinkertaista tehdä ratkaisuja näin ison asian kohdalla ja varmasti tulen vielä monta kertaa pyörittelemään ajatusta päässäni kantilta jos toiselta. Jos järkiasiat voisi vain unohtaa, niin päätös olisi paljon helpompi. Mutta se toimintamalli harvemmin on sopinut luonteelleni, joten ihan pelkällä "mutta kun mä haluan- tunteella" ei tälläkään kertaa voi edetä. Täytyy olla varma, että elämä kantaisi ja kaikesta selviäisi, jos päädytään yrittämään vielä kolmatta. En halua, että elämä on pelkkää selviytymistä, vaan ennemmin sitten hautaan (kenties ikuisen) vauvakuumeeni ja totean, että näin on todella hyvä. Kaksi riittää. Vai riittääkö? Onneksi asian voi vielä jättää hautumaan, eikä päätöksiä tarvitse juuri tässä hetkessä tehdä. Aika näyttää, miten tulee käymään.

Onko muita, joille lopullinen lapsiluku on vielä vähän kysymysmerkkinä? Mitkä asiat ovat helpottaneet teitä päätöksen teossa vai oletteko vain luottaneet, että elämä kantaa?

4 kommenttia

  1. Meillä on nyt kolme lasta. Kakkosen jälkeen tuntui, että haluan vielä lapsia. Kolmosen jälkeen tuli olo, että lapsiluku on täynnä <3 T. Sari / pikkuleijonatblogi.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti jossain vaiheessa selkenee, oliko lapsiluku nyt tässä vai ei. Tällä hetkellä kallistun enemmän siihen, että oli, mutta eihän sitä koskaan tiedä. ;) -Tanja

      Poista
  2. Tuttuja ajatuksia. Mulla on joskus aikanaan ollut ajatus, että kaksi tai kolme lasta olis ideaali. Kuitenkin, kun omat synnytykset ja toipumiset on ollu raskaita kropalle ja myös toisen lapsen myötä arjen kaaos ym siinä määrin kuormittavaa, niin on ollu ihan selvää, että kahteen jää (eikä se toinenkaan ollu ekan jälkeen ihan selviö). Mutta silti sitä miettii haikeudella ajatusta, että tää oli nyt viimeinen vauva ja hetkittäin ajattelee, että jos kuitenkin joskus..

    VastaaPoista
  3. Kyllä siihen se joku haikeus liittyy, vaikka kuinka muuten kokee olevansa sinut päätöksensä kanssa. Ehkä se haikeus kuuluu asiaan, tekipä sen päätöksen ensimmäisen tai viidennen lapsen jälkeen. Joutuuhan siinä hyvästelemään yhden todella merkittävän elämänvaiheen. -Tanja

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.