Vauva on jo 11 viikkoinen, mitä meille kuuluu?

Kirjoittanut Tanja


Viime aikoina on tullut kirjoiteltua melko vähän blogiin, koska olo on ollut superväsynyt. Kaikki energia on mennyt aika lailla arkisiin touhuihin, eikä ylimääräistä aikaa tai jaksamista ole ollut blogille. Sinällään harmillista, mutta joskus on vähän höllättävä ja kerättävä energiaa. Jaksaa sitten taas ihan uudella tarmolla, kun saa akkuja hieman ladattua.

Vauva on tosiaan jo 11 viikkoa vanha. Piti ihan BabyApp:sta tarkistaa, että muistavatko väsyneet aivosoluni aivan oikein ja onko vauva tosiaan jo niin "vanha". Kyllä vain, ei mene kauaa kun poitsu on kolmen kuukauden ikäinen. Iso poika jo, jos verrataan siihen vastasyntyneeseen ja avuttomaan pieneen tyyppiin, joka tuotiin synnäriltä kotiin. Vähän reilu kuukauden päästä päästään jo maistelemaan soseita! Pikkuvauva-vaihe menee kyllä ihan todella nopeasti ohi, mikä on toisaalta haikeaa ja toisaalta taas todella helpottavaa. On kuitenkin ollut ihanaa taas seurata sitä huimaa kehitystä, mitä vastasyntyneessä ensimmäisten elinkuukausien aikana tapahtuu.

Vauva on ollut edelleen todella tyytyväinen ja helppo lapsi, joka ei turhista huutele. Alkuaikojen vatsavaivat ovat helpottaneet, joten iltaisia huutokohtauksiakaan ei ole enää juurikaan ollut ja hän on muutenkin ihana, hymyilevä pieni ukkeli. Vatsallaan hän osaa pitää päätä hienosti pystyssä ja kovasti tykkää seurustella ja jokeltelee, kun hänen kanssaan alkaa juttelemaan. Viime aikoina on ollut myös nähtävissä jo selkeä päivärytmi. Päivisin poitsu nukkuu vaihtelevasti, välillä montakin tuntia putkeen ja joinakin päivinä taas vain lyhyitä torkahduksia. Illalla hän syö viimeisen kerran klo 20-21 välillä ja nukahtaa sen jälkeen yöunille. Parina viime yönä hän on nukkunut aamuneljään asti, eli yhtäjaksoista unta tulee se seisemän tuntia. Sitten maitotankkauksen jälkeen hän jatkaa uniaan ja nukkuu aamuun asti. Toivon todellakin, että yöt pysyvät näin helppoina vauvan osalta, koska esikoinen herättelee nykyään vauvankin edestä.


Kirjoittelin esikoisen yöheräämisistä muutama viikko sitten ja edelleen tilanne on hankala. Poika nukahtaa nykyään helposti ilman vierellä olemista, mutta hän herää itkien monta kertaa (yleensä 3-5 kertaa) yön aikana ja hänet täytyy käydä peittelemässä uudelleen. Esikoisen heräämiset ja vauvan yösyötöt saivat oman väsymystilan niin maksimaaliseksi, että alkuviikosta olin aivan allapäin. En edes aluksi tajunnut, että alavireisyys ja itkuinen olo johtuu pahasta univajeesta. Näköjään liiallinen valvominen ja jatkuvasti todella katkonaiset yöunet voivat saada olon aivan uupuneeksi ja toimintakyvyttömäksi. On todella ahdistavaa, kun olo on kurja, eikä tunnista itseään ilottomuuden ja väsymyksen alta. Olen jo pidemmän aikaa epäillyt matalan ferritiiniarvoni olevan syypäänä ainaiselle väsymykselleni, mutta nyt valvomisen kanssa väsymyksestä tuli lamauttavaa ja mielialaan vaikuttavaa. Päätimme mieheni kanssa, että hän siirtyy nukkumaan esikoisen huoneeseen, että saadaan siten rauhoitettua öitä taas hetkeksi ja nyt kahden hyvin nukutun yön jälkeen olen ollut kuin uusi ihminen. Energiaa on riittänyt muuhunkin kuin päivästä läpi taistelemiseen ja mieli on ollut hyvä. Vaikka univaje selvästi veikin olon aivan pohjalukemiin, niin tarkoituksena on silti käydä testauttamassa lähiaikoina myös se ferritiiniarvo. Uskon, että voisin olla paljon energisempikin, mikäli rautavarastot eivät olisi lähellä nollaa, kuten ne viime mittauksella olivat.

Tällä viikolla kävin jälkitarkastuksessa ja kaikki oli hyvin. Jälkitarkastuksen tehnyt lääkäri ei ehkä ollut se kaikista paras mahdollinen ja jo aiemmin hänen vastaanotollaan käydessä on tullut "liukuhihna-fiilis". Asiat käydään mahdollisimman suppeasti ja nopeasti läpi, eikä tarkastukseen käytetä aikaa kovinkaan montaa minuuttia. Kerroin hänelle uupuneesta olostani ja hän lupasi kirjoittaa lähetteen ferritiinin mittaukseen. Labraan mentyäni kuitenkin selvisi, että lähete oli vain perusverenkuvaan ja kuten jo etukäteen arvasinkin, kaikki arvot olivat nätisti viitteissä. Eli ihan yhtä tyhjän kanssa koko juttu. Täytyy siis käydä yksityisellä puolella hoitamassa tuo asia, koska en jaksa julkisella puolella taistella labroihin pääsystä.


Nyt parempien yöunien myötä olo on kuitenkin hyvä ja arki tuntuu rullaavan kivasti. Viime viikonloppuna pääsin ystävän kanssa Kämp Spahan hierontaan ja kasvohoitoon ja ensi viikonlopulle olen suunnitellut pientä treffiaamua miehen kanssa. Mukavia arjen piristyksiä, joiden voimalla jaksaa välillä ne huonommatkin hetket ja väsyneet päivät. Esikoisen pahin uhmavaihe on myös tuntunut hieman helpottavan, joten senkin puolesta päivät ovat olleet hieman helpompia. Tarpeeksi kun vaan kehittelee aktiviteettia, niin päivät kuluvat kuin siivillä ja meillä on yhdessä lasten kanssa todella mukavaa.

Nyt esikoinen lähti isänsä kanssa uimaan, joten sain täksi illaksi hieman omaa aikaa (vauvan kanssa) ja ajattelin lähteä lenkille. Olen ottanut tavoitteeksi saada 10000 askelta täyteen joka päivä ja tältä päivältä puuttuu vielä hieman vajaa 4000 askelta. Reipas puolentunnin lenkki ihanan raittiissa illassa, niin päivän aktiivisuustaso on saavutettu. Palataan pian!

Jos et vielä seuraa meitä instagramissa, niin käy ottamassa tili seurantaan @vainaitienjutut

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.