Topit & flopit

Viikko on jälleen vierähtänyt ja Lauran perheessä neidille tuli täyteen 6 viikkoa. Hurjaa, miten aika meneekin niin nopealla vauhdilla eteenpäin. Tuntuu, että monia asioita siirtää eteenpäin, koska ne kerkeää tekemään muka seuraavanakin päivänä. Minulla on edelleen tekemättä typyn jalan painanta, jota olen yrittänyt nyt tehdä jo muutaman viikon ajan. Ehkä tänään ennen iltapesuja saisin sen vihdoin tehtyä, ennen kuin se on liian myöhäistä. Taisi olla sama juttu patukankin kohdalla, koska hänenkin jalanjälkensä on otettu kuuden viikon ikäisenä. Muistan silloinkin sitä tehneeni monen viikon ajan, kunnes vihdoin sain sen aikaiseksi. Tällä viikolla olen saanut hoidettua monta sellaista asiaa, jotka ovat odottaneet To Do-listalla. Sain hoidettua yhteydenoton äidinmaidonluovutukseen Husille, järkeiltyä tarjottavat ristiäisiin, palautettua vauvalle tuotuja vaatteita (sain penkoa kasan ystävän tuomia vaatteita, joista sain valita mieluisia vauvalle), vietyä kirjastoon luvattoman kauan myöhässä olleita kirjoja, tehtyä töitä, nähtyä todella paljon ystäviä ja niiden vauvoja sekä lapsia sekä käytyä lenkillä. On ollut super aktiivinen viikko ja se on tuntunut väsymyksenä iltaisin. Kummallista kyllä, aamuisin olo on ollut virkeä ja olenkin ollut tarmoa täynnä.


Tanjan viikko on ollut varsin tavallinen, mutta sitähän se arki pitkälti taitaa olla. Piti ihan miettimällä miettiä, mitä tällä viikolla on oikein tapahtunut ja tulin siihen tulokseen, ettei mitään kovin mullistavaa. Pieniä ihania arjen juttuja, kuten pilatestunti, leikkitreffit ja perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Käytiin lauantaina koko perheen voimin keräämässä sieniä, vauva matkasi kantorepussa ja esikoinen jaksoi todella reippaasti kävellä hieman vajaan kahden tunnin metsässä olo ajan. Oli kyllä niin mukavaa. Vielä joitakin vuosia sitten meillä oli mieheni kanssa tapana käydä monta kertaa viikossa lenkittämässä koirat metsässä, mutta muuton myötä, koirien kuoltua ja lasten synnyttyä nuo metsälenkit ovat jääneet. Eilen kuitenkin tajusin, kuinka paljon olen kaivannut luonnossa samoilemista. En yhtään ihmettele, kun sanotaan metsällä olevan stressiä lievittävä vaikutus. Sen tunsi jo heti eilisen jälkeen. Kaikki arkiset murheet unohtuivat, kun kuljettiin kaikessa rauhassa sieniä etsien. Bonuksena vieläpä löysimme hieman suppilovahveroita, joten saatiin pakastimeen pari pussia sieniä odottelemaan tulevia herkkuhetkiä.

TOPIT

Äidinmaidonluovuttajaksi (Laura)
Monta viikkoa olen jo miettinyt yhteydenottoa äidinmaitokeskukseen, mutta joka päivä olen iltaisin huomannut, etten vieläkään saanut aikaiseksi. Olen todella huono soittelemaan mihinkään tuntemattomiin paikkoihin ja monesti huomaankin laittavani sähköpostia, jos se on vaan mahdollista. Yksi päivä päätin näpytellä heille sähköpostin muutamalla kysymyksellä varustettuna ja loppuun lisäsin oman numeroni. Heitin niin sanotusti pallon heille. He soittaisivat minulle takaisin, jos olisin mahdollisesti soveltuva luovuttaja heidän mielestään. Mitään ei kuulunut ja olin jo muutaman kerran luovuttamassa asian suhteen. Päätin, että keskiviikkoon mennessä, jos ei heistä kuulu mitään, soitan perään. Ei kuulunut ja torstaina soitin heille. Kukaan ei vastannut. Miten tämä voikaan olla nyt näin hankalaa. Odotin muutaman tunnin ja soitin uudestaan. Tällä kertaa minulle vastattiin ja muutaman alkukysymyksen jälkeen tuli ilmi, että olin kirjoittanut sähköpostiin numeroni väärin. Ei siis ihme, että heistä ei ollut kuulunut mitään. He kysyivät muutaman kysymyksen, jonka jälkeen minulle tehtiin kattava alkukartoitus ja kerrottiin ohjeet sekä jatkotoimet. Sain oman luovuttajanumeron, joka tulisi aina merkitä luovutettaviin pulloihin ja rasioihin päivämäärän lisäksi. Seuraavaksi ensimmäiset maitoerät tutkitaan, jonka jälkeen katsotaan tilanne uudestaan. Jos kaikki näyttäisi olevan kunnossa, olen virallisesti äidinmaidonluovuttaja. Jos haluat lukea tarkemmin ajatuksiani aiheeseen liittyen, voi niitä käydä lukemassa täältä.


Esikoisen kerho (Tanja)
Esikoinen aloitti tänä syksynä kaupungin järjestämässä kerhossa, jossa hän käy kahtena aamupäivänä viikossa. Tuo 2,5h kerhoaika on osoittautunut todelliseksi pelastukseksi, niin äidin kuin lapsenkin näkökulmasta. Poika on nauttinut ihan suunnattoman paljon muiden lasten seurasta ja ohjatusta toiminnasta ja itse olen saanut pari tuntia tehokasta aikaa hoitaa asioita, joiden tekeminen kahden lapsen kanssa olisi ihan mahdotonta. Kerhossa on kaksi ohjaajaa ja viisi lasta, eli ihanan pieni ryhmä, jossa aikuiset ehtivät oikeasti huomioida jokaisen lapsen. Perjantaina poikaa kotiin hakiessani, oli aivan ihanan mieltä lämmittävää, kun poika kotiinlähtöhetkellä kävi antamassa halin toiselle kerhon ohjaajista. Kerhon aikuiset ovat selvästi saaneet paikan pikkumiehen sydämessä ja voin hyvillä mielin jättää hänet ohjaajien hellään hoivaan.


FLOPIT

Tavaran määrä (Laura)
Taas ne ovat täällä, nimittäin Hullut Päivät. Joka vuosi tuntuu, että ei sieltä oikein tarvitse mitään, mutta aina sieltä tuppaa kantamaan keltaisia muovipusseja mukanaan kotiin. Ensimmäistä kertaa minulla kuitenkin on tänä vuonna sieltä jotain oikeasti ostettavaa, mutta samalla tulee hikituska päälle. Mihin me mahdutamme jälleen lisää tavaraa? Kaikki ostoslistalla olevat tavarat ovat sellaisia, joita tulemme tarvitsemaan, mutta kotiimme ei tule ostosten myötä lisää neliöitä. Viime aikoina on muutenkin tuntunut siltä, että kotimme jokainen nurkka ja kaappi on sullottu täyteen tavaraa, vaikka olen viimeisen vuoden aikana karsinut omasta mielestäni paljonkin turhaa tavaraa pois. Keittiö tulee olemaan vielä lähiaikojen työmaa. Keittiönkaapeissa on paljon ylimääräisiä astioita, joita emme ole enää moneen vuoteen käyttäneet. Viimeisen muuton jäljiltä samat lasit ovat samoissa yläkaapeissa eikä niihin ole koskettu edes jouluna. Emme siis todellakaan tarvitse niitä enää. Arki- ja juhlakäytössä ovat tietyt lautaset, joten voimme ihan hyvin luopua muutamasta lautasesta, jota emme kuitenkaan tule käyttämään. Olisi ihana saada hieman järkeistettyä kaappiemme sisältöä. Olohuoneemme on nykyisin patukan lelujen säilytyspaikka ja välillä tuntuu, että tulen hulluksi lelujen määrästä. Osan leluista säilytämme yläkerrassa patukan huoneessa, mutta tuntuu, että siltikin niitä on alakerrassa liikaa. Olenkin haaveillut erilaisesta tv-tasosta, johon voisin sitten eri tavalla säilöä patukan leluja. Samalla kuitenkin takaraivossa jyskyttää ajatus uudesta kodista. Ja samalla mieleen tulee jo olemassa olevien kaappien tarpeettomuus. Lapsien myötä säilytysratkaisut ovat saaneet aivan uuden sisällön ja nykyään mietinkin sisustuksen käytännöllisyyttä enkä aina ensimmäisenä ulkonäköä.


Kodin madaltunut siisteystaso (Tanja)
Rakastan siisteyttä. Aikana, kun omistimme vielä koiria, saatoin imuroida joka päivä. Vihasin koirankarvoja ja hiekkaa lattioilla ja kevään sekä syksyn kurakelien aikaan sitä sai siivota lähes neuroottisesti, että koti pysyi niin siistinä kuin halusin sen pysyvän. Vielä yhden lapsen kanssa pystyin jatkamaan tuota siisteystason ylläpitämistä. Tavarat olivat pääsääntöisesti paikoillaan ja joka viikko tuli tehtyä kunnon viikkosiivous. Nyt toisen lapsen syntymän myötä olen joutunut heittämään omat siisteysvaatimukseni romukoppaan ja välillä laskeskelen kauhulla, kuinka älyttömän monta viikkoa siitä onkaan, kun olen viimeksi ehtinyt pestä lattiat, jos nyt ei lasketa keittiön tai vessan lattian pikamoppauksia, jotka ovat ihan pakollisia, oli sitä aikaa tai ei. Nykyään siivous on jatkuvaa ylläpitosiivousta ja järjestelyä, mutta millekään suursiivoukselle ei kovin usein ole löytynyt aikaa. Ja vaikka ajallisesti tunnun käyttävän jatkuvaan järjestelyyn, keittiön siivoukseen ja muihin kodinhoidollisiin asioihin jopa enemmän aikaa kuin ennen toista lasta, niin silti koti on harvoin tiptop. Onneksi olen pystynyt hieman hölläämään siisteyskriteereideni kanssa, koska aiemmin en kyennyt rentoutumaan, jos keittiön tasot eivät olleet puhtaat tai kodista löytyi ylimääräisiä tavara- ja vaatekasoja. Ehkä vielä joskus tulee se aika, kun on aikaa puunata koti kunnolla kerran viikossa, eikä se ole oleellisesti pois mistään muusta itselle tärkeästä asiasta.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.