Synnytyskertomus osa 1 - Käynnistys



Kirjoittanut Laura

Tämä on ensimmäinen osa synnytyskertomuksesta. Synnytys kesti yhteensä yli 30 tuntia, joten on syytä julkaista synnytyskertomus pienemmissä osissa. Meidän sairaalassa olomme ei jäänyt pelkkään synnytykseen, joten synnytyskertomus on senkin takia vähän pidempi.

Viikko ennen laskettua aikaa meille oli varattu käynnistysaika Naistenklinikalle. Edellisenä iltana saan alkuillasta siskoltani viestin, jossa on linkki Ilta-Sanomien sivuille. " Naistenklinikalla tulipalo; synnyttäneitä ja vauvoja evakuoitu muihin sairaalan tiloihin!". Päivittelen uutisten sivuja puolen tunnin välein ja vähän väliä vilkuilen epätoivoisena puhelintani. Mitenköhän käy meidän käynnistyksemme? Jos ketään ei illan aikana oteta synnyttämään, ei siellä varmaan pääse myöskään käynnistämään synnytystä. Kaikki synnyttäjät ohjataan Uudenmaan muihin sairaaloihin. Ensimmäistä kertaa oikeasti toivon, että vauva ei juuri seuraavana yönä päätä tulla maailmaan. En halua synnyttämään Hyvinkäälle, sinne on aivan liian pitkä matka. Jorvi on kuulemma täynnä ja Lohjallekaan ei välttämättä mahdu. Seuraan intensiivisesti myös erään Facebook-ryhmän keskustelua, jossa on muutama äiti informoi meitä muita. He ovat lähteneet synnyttämään eivätkä ole Naistenklinikalle päässeet. Menemme jännissä tunnelmissa nukkumaan mieheni kanssa. Emme tee muutoksia mihinkään seuraavan päivän aikatauluihin. Patukan hoitajat ovat valmiudessa. Yöllä olen saanut Naistenklinikalta puhelun ja vastaajaan on jätetty viesti. Käynnistysaikaa joudutaan siirtämään päivällä tulipalon vuoksi. Yöllä kiroan mielessäni; kuka hemmetti on käynyt sytyttämässä roskiksen palamaan?


Suunnitelmat siirtyivät päivällä eteenpäin ja pääsemme tiistaina osastolle. Olemme puoli tuntia aikaisemmin paikalla ja mietin jo hississä, että kehtaanko käydä jo nyt ilmoittautumassa vai odotanko vielä virallista aikaa. Laitan Tanjalle viestiä ja päätän mennä ilmoittautumaan. Mieheni lähtee vessaan ja pääsenkin jo aikaisemmin huoneeseen. Minut kirjataan sisälle ja pääsemme ottamaan vauvasta sydänkäyrää. Kuuntelen sydämen laukkaa ja jännitys nousee. Vähän jännitän sitä, passitetaanko meidät kotiin. Kerron kätilölle, etten kovin mielelläni lähtisi kotiin ja tarinoin pikaisesti patukan synnytyksestä. Kätilö kehottaa kertomaan lääkärille toiveeni ja pääsemme siitä suoraan lääkärin tarkastukseen. Lääkäri arvioi ja asentaa minulle balongin. Balonki asennetaan ja lääkäri katsoo vielä vauvaa ultralla. Balonki on oikealla paikallaan, vauvalla kaikki hyvin, mutta napanuora on hieman väärässä paikassa. Napanuora on jäänyt balongin ja vauvan pään väliin. Tästä syystä meitä ei enää päästetään kotiin vaan jäämme osastolle. Jos balonki irtoaa ja napanuora luiskahtaa mukana, on kiire. Riski on liian suuri kotona olemiseen, joten jäämme osastolle. Menee varmaan vajaa tunti ja alan tuntemaan pieniä polttoja. Mietin, että onko nämä niitä supistuksia? Minulle ei patukan aikana tullut yhden yhtä supistusta, joten minulla ei ole tietoakaan miltä niiden pitäisi tuntua. Kaikki toteaa aina, että kyllä sinä sitten tiedät. Vähän joudun jo keskittymään polttoihin ja mieleni tekee mennä suihkuun. On kulunut pari tuntia balongin laitosta, kun kokeilen balonkia ja se irtoaa suihkussa. Kerkesin olemaan suihkussa varmaan viitisen minuuttia ja olisin voinut olla pidempään. Lähdin pois suihkusta ja ilmoitin kätilölle, että balonki irtosi. Supistukset loppuvat samalla kuin seinään.



Kätilö laittaa meidät takaisin käyrille ja seuraamme jälleen vauvamme sydänääniä. Supistuksia ei tule ja menemme jälleen lääkärintarkastukseen. Tilanne on edennyt, olen pari senttiä auki ja kalvot voidaan puhkaista. Huippua, tämähän etenee koko ajan. Takaisin sänkyyn, kalvot puhkaistaan ja jos mitään ei tapahdu seuraavaan pariin tuntiin, laitetaan Oksotosiinitippa tippumaan. Mitään ei tapahdu ja minulle asennetaan käteen kanyyli ja tippa laitetaan tippumaan. Oksotosiiniannosta lisätään 10 ml kahdenkymmenen minuutin välein. Alan jännittämään, koska kuuluisa kipu tulee mukaan kuvioihin. Henkisesti alan valmistautumaan siihen, että ensimmäiset supistukset eivät ole vielä mitään ja tulevat harvakseltaan. Tosin minun kohdallani tämä oli ihan höpö höpöä. Olisikohan ollut viidennen tippa lisäys kerran jälkeen, kun supistuksia alkaa piirtymään ja lisääntyvässä määrin myös tuntumaan. Kätilö kehottaa minua nousemaan seisomaan, jotta voin helpommin keskittyä pääsemään supistusten yli. Sinnittelen ja pärjään. Saan kehuja hengittämisestäni ja heilutan lantiota supistusten ajan. Minulle tarjotaan jumppapalloa, mutta ei tulisi mielenkään istua minkään pallon päällä. Muistan ajatelleeni, että teen lantiolla kasia ja keskityn kasin tekemiseen ja hengittämiseen. Jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäksi. Hitto, ei kauheasti helpota se ajatus, kun oikeasti sattuu. Kätilö kysyy, jos haluaisin lämpökääreen vatsalleni. Jokainen supistus tuntuu alavatsassa ja selkäni selviää ilman kipuja.



Mieheni kellottaa supistuksia ja olen vähän skeptinen siihen, että voiko nämä olla supistuksia, kun niitä tulee niin usein ja lyhytkestoisina. Ei sen näin pitäisi mennä. Lämpöpussista ei ole mitään apua, se vain painaa ihan turhaan alavatsalla ja sekin ahdistaa. En vaan saa otettua sitä pois, kun joudun oikeasti keskittymään supistuskivun yli pääsemiseen. Ollaan siinä pisteessä, etten pysty enää puhumaan, kun supistus tulee. Kuulen sivukorvalla, kuinka mieheni ja kätilöni keskustelevat seuraavasta kipulääkkeestä. Olin aikaisemmin sanonut miehelleni, että hän varmasti näkee minusta, koska tarvitsen lääkettä. Kätilö lähti hakemaan kipupiikkiä ja itse keskistyin selviämään. Miten paljon oikeat supistukset sattuvat, jos minulle nämä alun supistukset tekevät näin kipeää. Sain kipupiikin ja tuntui, ettei siitä ole mitään hyötyä. Mitä hemmettiä? Minulle tehdään seuraava sisätutkimus, auki 5- 6cm. Luojan kiitos, jotain tapahtuu enkä ole vain surkea kivun kanssa. Synnytys on lähtenyt siis oikeasti käyntiin ja Oksotosiini on saanut jotain aikaan. Supisten välistä kuulen vain lauseen: " Siirrytte synnytyssaliin!". Kipupiikki taitaa hieman auttaa, koska minua jo vähän naurattaa supistusten välissä ja hisseillä,
matkalla alakertaan synnytyssaliin, heitämme jopa hieman vitsiä savunhajusta. Ihan kuin olisi saunassa. Samalla tulee supistus ja hissi tulee; kohta ollaan ilokaasun parissa.

ps. Käy osallistumassa vauvakirjan arvontaan täältä. Osallistumisaikaa on ensi keskiviikkoon asti.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.