Synnytyskertomus- 30h palkinto

Kirjoittanut Laura

Tuntuu, että vuorot, kätilöt ja lääkärit vaihtuvat, mutta muuten tilanne pysyy koko ajan samana. Mitään edistystä ei tapahdu. Ajatukset alkavat olemaan sitä luokkaa, että en tule selviämään itse ponnistusvaiheesta ehjin nahoin. Olen viimeksi syönyt 24 tuntia sitten, jos ei lasketa yöllä juotua mehukeittoa. On aivan jäätävä jano, mutta en saa juoda, koska sektion mahdollisuus on aina vaan suurempi. Mies on sitä mieltä, että jonkun pitäisi tehdä jonkinlaisia päätöksiä pikkuhiljaa. Pitäisikö meidän vain sanoa, että haluamme sektion. Mieskään ei ole syönyt mitään ja kätilö kehottaa häntä hakemaan nyt syötävää tai kahvia, jos aikoo hakea. Jos lähtö sektioon tulee, ei lääkärintarkastuksen jälkeen enää kerkeä kahvittelemaan. Lähtö on heti.

Supistukset ovat taas sellaisia, että tarvitsen niihin jälleen ilokaasua. Oksotosiinitippaa on sentään saatu nostettua tasaisesti ja vauvan sykkeet ovat kestäneet nostot. Loistavaa, pieni edistysaskel. Supistukset kovenevat, joten ehkä ne tekevät jotain. Kätilö tulee tekemään sisätutkimuksen, koska olo on sellainen, että Epiduraalin vaikutus alkaa hiipumaan. Kätilö pohtii, miettii ääneen ja tutkii. Tutkimus tuntuu epämiellyttävältä ja supistukset tuntuvat kivuliailta, kun tutkimusta tehdään. Kätilö pohtii vauvan asentoa ja toteaa, että vauva on vähän vinossa. Vauva ei pääse laskeutumaan oikeaan asentoon, koska on vinossa. Vauvan sykkeet laskevat supistusten aikana. Ja jälleen väläytellään sektiota erittäin varmana vaihtoehtona, koska sykkeet eivät pysy tasaisena. Voisiko joku jo tehdä jonkun päätöksen. Kätilö kysyy minulta, olenko ollut koko ajan samalla kyljellä. Olen ollut, en ole edes ajatellut sen vaikuttavan, saati ajatellut, että se olisi huono asia. Olen ollut kääntyneenä mieheeni päin ja ollut vasemmalla kyljellä koko ajan. Kätilö käskee minut toiselle kyljelle ja laittaa samalla minulle kolmannen annoksen Epiduraalia. Muistelen lukeneeni Valeäidin synnytyskertomusta, jossa hän mainitsi jumppapallosta jalkojen välissä. Se oli auttanut häntä vauvan laskeutumisen kanssa. Laitan tyynyn jalkojen väliin, jotta saisin sinne "väliin" enemmän tilaa. Jatkan ilokaasun nauttimista, ennen kuin Epiduraali alkaa jälleen vaikuttamaan. Kätilö tulee hetken päästä kysymään olotilaa ja kysyy, haluaisinko jalkojen väliin sellaisen pähkinäpallon. Todellakin haluan. Kiitän pallosta ja se asetellaan oikein jalkojen väliin. Tuntuuhan se turhan isolta ja hyödyttömältä, mutta aivan sama, jos vaikka siitä olisikin apua.


Parin tunnin päästä tulee outo fiilis alapäähän. Laitan Tanjalle viestiä ja kysyn miltä tuntuu olo, jos ponnistuttaa. Itselläni ei ole mitään hajuakaan erilaisista tuntemuksista, olen ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa. Epiduraali vie osittain tuntemukset ja varsinkin kivun. Pitäisikö ponnistamisen sattua vai tuntua juuri tältä. Hengittelen ilokaasu supistuksen aikana ja tuntuu, että pidätän kakkaa. Pohdin muutaman supistuksen ajan mitä pitäisi tehdä ja käsken miestäni soittaa hälytysnappulaa. Kerron kätilölleni, että on sellainen olo, että pitäisi ponnistaa. Kätilö käskee minut selälleni ja tekee sisätutkimuksen. Olen 9 cm auki. Mitä ihmettä muutamassa tunnissa tilanne on yhdellä jumppapallolla ja toisella kylkiasennolla edennyt tähän pisteeseen. Kätilökin naureskelee, että aivan huikeaa edistymistä. Vauva ei ole tosin laskeutunut tarpeeksi. Minut kehotetaan vessaan ja kävelemään, jos vaan pystyn. Se edistäisi tilannetta entisestään. Ennen ponnistusvaihetta minulle laitetaan vielä viimeinen annos Epiduraalia, jotta ponnistuksen aikana sen vaikutus ei loppuisi kesken. Vuoro vaihtuu ja ponnistusvaihe tullaan tekemään vasta seuraavan kätilön kanssa. Ennen vuoronvaihtoa, kysytään lupa vielä kätilöopiskelijan läsnäoloon. Kiitän viimeisintä kätilöä isosti ja melkein tihrustan itkua. Hänen takiaan vauvamme tulee maailmaan alateitse. Kiitos, että keksit ja käskit minut toiseen asentoon.

Hirveä nälkä ja jano, ja päätänkin juoda vähän mehua. Ei ehkä niin hyvä idea. Tunnen, kuinka oksennus nousee kurkkuun ja tuskaisena huudan miehelleni, että hakee minulle oksennuspussin. Samalla mehujen tullessa ylös, kätilö ja kätilöopiskelijat tulevat huoneeseen. Nyt olisi sitten aika synnyttää vauva tähän maailmaan. Vähän mietityttää, että miten uskallan tässä tilanteessa opiskelijan harjoitella. Onhan siinä toisaalta oikea kätilö mukana ja eihän kukaan opi ilman, että harjoittelee. Nopeasti käymme vielä läpi ponnistamisen. Mitä minulta toivotaan, koska saan ponnistaa, mitä olisi hyvä ponnistuksen aikana tehdä ja mitä supistusten välissä olisi hyvä tehdä. Aloitan ponnistamisen perinteisessä puoli-istuvassa asennossa. Kun ponnistan, tuntuu, että pääni räjähtää siitä paineesta. Ja vaikka kuinka ponnistan, mitään ei tunnu tapahtuvan. Kätilöt yrittävät auttaa vauvaa oikeaan suuntaan, mutta neiti on päättäväinen eikä suostu tulemaan maailmaan. En tiedä, kuinka monta kertaa ponnistin, kunnes kätilö totesi, että kokeilemmekin toista ponnistus asentoa.



Vaihdamme kylkiasentoon ja mietin, että tämä nyt ei ainakaan tule toimimaan. En saa mistään tukea "työntää vastaan". Kätilö kehottaa minua ponnistamaan niin monta kertaa kuin vain kerkeän supistuksen aikana. Ottamaan happea vaan välissä ja ponnistamaan niin kauan kuin supistus tuntuu. Tärkeintä on keskittyä ponnistamiseen, koska muuten kaikki potentiaalinen energia ei ole käytössä. Tämä koskee ulos hengittämistä sekä huutamista. Selvä homma, pystyin sen tekemään, kiitos loistavien kipulääkkeiden. Mieheni ottaa minusta kiinni jokaisen supistuksen aikana ja se auttaa minua saamaan vasta tukea ponnistamiseen. Muutaman kylkiasento ponnistuksen jälkeen tunnen pään syntyvän. Ja sitten se kipu vyöryy ja huudan kivusta. Kätilö puhuu painokkaasti huutoni päälle, ettei saa ponnistaa vaan kevyesti vain työntää. Seuraavan supistuksen aikana syntyy vauva. Sattuu ihan hulluna ja seuraavan kerran, kun ponnistan, muistan huutaneeni ja sanoneeni, että haluan vielä ponnistaa. Mieheni kehottaa minua hengittämään ja sanoo näkevänsä paljon tukkaa. Ei saakeli, kun on pakko vaan ponnistaa. Seuraavaksi kuuluu vauvan parkaisu ja itken. Kätilö onnittelee terveestä lapsesta. Halaan miestäni ja kyyneleet virtaavat.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.