Olisiko minusta äidinmaidonluovuttajaksi?

 
Kirjoittanut Laura

Aluksi imetys on tuskaista ja maito ei tahdo millään nousta. Olo on tuskainen, nänninpäät ovat verillä ja olet valmis heittämään ne kuuluisat hanskat tiskiin. Kätilöt yrittävät synnytyssairaalassa luoda sinuun uskoa. Kyllä se maito sieltä vielä nousee ja muutamakin tippa on hyväksi tässä alussa. Vauvan masu on vielä niin pieni, ettei se enempää edes tarvitse. Itkua tihrustaen jatkat sitkeästi imettämistä. Yön pimeinä tunteina eksyt Imetyksen tuki Ry:n sivuille ja luet erilaisia vinkkejä siihen, miten imetyksen saisi sujumaan. ”Älä tee sitä tai tee tätä” neuvoja satelee ja hiljalleen imetys alkaa sujumaan. Silloin tällöin tulee olotiloja, että olisi vain helpompi kaivaa kaapista korviketta ja antaa sitä. Mutta sitkeästi valvot öitä tiheän imun aikana ja yrität kaikin mahdollisin keinoin maksimoida tarvittavan maitomäärän.

Maito nousee ja vauva on jatkuvasti rinnalla. Yritän itselleni muistutella, että juon tarvittavan määrän nesteitä päivän aikana ja yritän syödä tasaisin väliajoin jotain fiksua. Alun jatkuva rinnalla olo tasaantuu ja aamuisin tunnen, kuinka sänky on märkänä maidosta. Neiti on päättänyt nukkua muutamalla herätyksellä yönsä ja maitoa tulee yli tarpeiden. Maito nousee niin, että rintoihin sattuu. Ei ole merkitystä, itkeekö ystävän vauva vai oma vauva, itku saa aikaiseksi kamalan paineen. Opettelen edelleen tulkitsemaan vauvan tarpeita ja toivon todella, etten tee siitä tunnesyöjää, kun tarjoan aluksi jokaiseen itkuun ja kitinään rintaani. Opin iltaisin ottamaan sängyn viereen maidonkerääjän sekä pienen, sairaalasta mukaan saadun, 50 ml kokoisen putkilon. Saan sen yleensä täytettyä puolilleen aamuisin pelkästä maidonkerääjästä. Tuntuu kurjalta olla paita maidosta märkänä, kun senkin maidon voisi ottaa talteen. Pakkasemme alkaa täyttymään Minigrip-pusseista, koska päätän pumpata aamuisin rinnat tyhjäksi. Mietin, että saatan sitä joskus katua, koska pumppaaminen stimuloi maidon nousua samalla tavalla kuin imetyskin.


Aamuisin alan saamaan pumppuun imetyksen jäljiltä 60-120 ml maitoa ja laitan ne kaikki talteen. Maitoa nousee yli tarpeiden ja itselläni on hermo kortilla käsikäyttöisen pumpun kanssa. Se on työläs ja hankala sekä vie tuhottomasti päivästä aikaa. Juttelen Tanjan kanssa ja päätän tilat sähkökäyttöisen pumpun. En raaskinut sitä raskausaikana vielä tilata, koska ajattelin sen mahdollisesti olevan turha. Esikoisen kohdalla pumppaus oli aivan turhaa, joten päätin, että katson sitten vauvan tilanteen mukaan, onko pumpulle tarvetta. Nyt sille oli tarvetta ja laitoin sen saman tien tilaukseen. Samalla tilasin myös mikrossa käytettäviä sterilointipusseja. Jokapäiväinen pumppaus tarkoitti myös pumpun osien päivittäistä tiskaamista ja sterilointia. Meillä oli käytännössä päivästä toiseen iso kattila kiehumassa liedellä lähes taukoamatta. Halusin tätäkin työtä helpottaa ja pussit ovatkin osoittautuneet hintansa väärteiksi. Pussi ei ole kertakäyttöinen vaan sitä voi käyttää peräti 20 kertaa. Paketissa oli viisi samanlaista pussia.


Pakastimen ylälokero alkoi hiljalleen täyttymään maidosta ja aloin miehelleni pohtimaan ääneen sitä, mihin oikein sitä maitoa sitten säästän. Edessä on varmasti syksyn aikana tilanteita, jolloin en ole kotona imettämässä (tai ainakin toivon välillä pääseväni hieman ottamaan omaa aikaa). Niihin hetkiin on hyvä olla varoilta maitoa, mutta en usko, että niitä tilanteita tulee olemaan niinkään paljon, että varastot eivät niitä hetkiä varten riittäisi. Mieheni alkoi puhumaan maidon luovutuksesta. Hän kertoi, että anoppini oli aikoinaan luovuttanut maitoa hänen siskonsa ollessa vauva. Otin asiasta selvää ja mietin, olisiko minusta mahdollisesti luovuttajaksi. Googlettamalla löytyikin yllättävän paljon tietoa. Pari viikkoa ennen meidän neitokaisemme syntymää, oli Naistenklinikan äidinmaitokeskus etsinyt Facebookissa äidinmaidonluovuttajia, koska heidän varastonsa olivat alkaneet hupenemaan. Äidinmaidosta oli huutava pula. Meidän typy sai myös sairaalassaolo aikana lisämaitoa, mutta se oli korviketta. Todennäköisesti juuri tuon pulan takia. Kaikki käytettävissä oleva äidinmaito meni keskolaan. Ajatus siitä, että joku keskonen tai sairas lapsi voisi minun maitoni avulla kasvaa ja kehittyä, tuntui hienolta. Olisiko minusta siis luovuttajaksi?


Olisiko minun maitoni sellaista, joka soveltuisi juuri sitä tarvitseville vauvoille? Miten minun pitäisi toimia, jotta voisin olla luovuttaja? Paljon se veisi arjessani aikaa ja miten kaikki käytännössä toimisi? Netistä löytyi aika hyvin informaatiota. Luovuttajaksi voisi ryhtyä, jos synnytyksessä olisi korkeintaan kaksi kuukautta aikaa (minulla olisi siis vielä hyvin aikaa miettiä asiaa). Maito pitäisi päivän aikana tulla vähintään se 2-3 dl (tämä tietenkin oman vauvan syöttöjen päälle). Pumppausvälineiden ja muun hygienian kanssa pitäisi olla erittäin tarkka. Kaikki pitäisi huolellisesti jokaisen käyttö kerran jälkeen pestä ja steriloida. Rintoja ja käsiä pitäisi pestä jokaisen pumppaus kerran välissä ja ennen pumppausta. Maidon säilytykseen ja säilömiseen olisi tarkat ohjeet. Maito pitäisi heti jäähdyttää juoksevan kylmän veden alla ja laittaa jääkaappiin, heti pumppauksen jälkeen. Jääkaapin ja pakastimen lämpötilat ovat tarkkaan määriteltyjä ja niitä pitäisi jatkuvasti seurata, jotta maidossa ei pääsisi bakteerit kasvamaan. Vielä senkin jälkeen maito testattaisiin bakteerien osalta erikseen sairaalassa, jonka jälkeen se pääsisi vasta vauvoille. Maidon saisi joko itse viedä sairaalaan tai sitten se noudettaisiin erikseen sovittavana ajankohtana. Muuten maidon säilytykseen ja pakastimiseen saisi sairaalasta rasiat, johon ne sitten kerättäisiin.


Itseäni mietityttää vielä maidon luovutuksessa muutama asia. Miten toimitaan, jos en saisikaan jonkun päivän aikana tuota tarvittavaa määrää pumpattua. Ensimmäisenä tulee mieleen tiheän imun kausi, jolloin vauva on jatkuvasti rinnalla. Pitäisikö minun siinä välissä jotenkin koittaa vielä pumpata maitoa vai onko se ok, jos jonkun viikon määrä olisikin alle sen vähimmäismäärän? Jos aloitan maidon luovutuksen, onko minun tehtävä sitä jonkun aikaa vai voinko itse määritellä, kuinka kauan maitoa luovutan? Ja mitä, jos tulen kipeäksi tai meidän perheessämme jyllää Noro, vaikuttaako se maidon luovutukseen?  Ajattelin nyt kokeilla muutaman päivän ajan, saisinko varmasti tuon tarvittavan määrän pumpattua imetyksen lomassa. Jos saan päivittäin vähintään tuon vaadittavan 2 dl maitoa, ajattelin seuraavaksi soittaa äidinmaitokeskukseen. He osaavat varmasti vastata minua askarruttaviin kysymyksiin, jonka jälkeen voin pohtia lähdenkö oikeasti luovuttajaksi. Joka tapauksessa keskukseen pitää soittaa. Sinne ei voi vaan siis suoraan toimittaa maitoa. On hienoa ajatella, että vajaassa neljässä viikossa on tultu tähän pisteeseen. Tuskaisen alun jälkeen olemme päässeet typyn kanssa siihen tilanteeseen, että voin oikeasti realistisesti ajatella, että voisin toimia äidinmaidonluovuttajana. Kuinka upeaa se onkaan!

2 kommenttia

  1. Tää oli kyllä tosi mielenkiintoista luettavaa! Oon itekin miettinyt, että jos imetys onnistuisikin yli odotusten ja maitoa tulee liikaa, niin tässä olisi hyvä tapa auttaa. Kuitenkin oon ymmärtänyt, että tossa luovutuksessa on aika kova homma, kun just kaikki pesut ja steriloinnit sekä maidon oikea käsittely on niin tarkkaa. Mietin, että jaksaako sitä ottaa sellaisen taakan uuden vauva-arjen lisäksi. Jos päädyt luovuttamaan tai selvittämään asiaa vielä tarkemmin, olisi kiva kuulla siitä myöhemmin lisääkin. :) P.S. Laitoin sähköpostia siitä arvonnasta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! On erittäin tärkeä asia ja jos vain on mahdollista, on upeaa, jos voi olla avuksi. Varmasti tulen kirjoittamaan aiheesta uudestaan, jos päädyn luovuttajaksi. Onnea vielä arvonnan voitosta! :) -Laura

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.