Viimeinen raskausviikko


Kirjoittanut Laura

Niin haikealta kuin se kuulostaakin, on tullut aika kirjoittaa viimeisestä raskausviikosta. Haikeudesta tekee entistä surumielisempää se, että on hyvin todennäköistä, että olen raskaana viimeistä viikkoa enää koskaan. Vaikka sitä ei koskaan tiedä, alkaa meidän perheemme kokoonpano tuntua sopivalta sekä näyttämään meiltä. Meillä on pian kolme ihanaa lasta ja täytyy myöntää, että niin sen on ehkä tarkoituskin olla. Viimeiset raskaana olo päivät eivät ole olleet minulle helppoja ja jokainen lihas sekä solu ovat tehneet sen minulle harvinaisen selväksi. Kummallisia tuntemuksia on ollut pitkin viikkoa ja olen jopa ehtinyt herätellä hieman toivoa, että synnytys voisi lähteä käyntiin ilman käynnistämistä. Edelleen olen aika skeptinen asian suhteen ja ajatukseni ovatkin jo käynnistyksessä.

Viimeisellä viikolla olen tarkoituksella laskenut työmoodia. Sekin päivä tuli sitten vastaan, kun tuli olotila, että nyt en enää jaksa. Oli siis aika laittaa pillit pussiin hetkellisesti ja keskittyä tulevaan vauva-arkeen. Tulen jatkamaan työntekoa kotoa käsin ja yritänkin hyödyntää sunnuntait työskentelemiseen, sen mitä on tarvetta. Nautin työstäni suunnattomasti ja olenkin huomannut itsessäni tietynlaista irti päästämisen ahdistusta. En mielellään perehdytä kenellekään toiselle hommiani ja tykkään siitä vapaudesta, kun voin tehdä asiat omalla tavallani. Tuska on helpottanut, kun olen oppinut delegoimaan työtehtäviä ja löytänyt itselleni sopivan combon arjen ja työn välille. Töiden ja äitiysloman yhteen sovittaminen on roolissani helppoa, koska pystyn pitkälti itse määrittelemään, kuinka paljon pystyn ja olen valmis tekemään töitä. Itse määrittelemäni määrä on tarpeeksi ja sillä mennään. Muutaman, paljonkin arkea kuormittavan homman, olen siirtänyt toisaalle ja keskityn niihin " helposti" hoidettaviin töihin. Taloudellisesti pienet lisätienestit ovat suotavia, vaikkeivat kuitenkaan pakollisia. Vauvalle otetun vakuutuksen jälkeen meidän taloutemme vakuutuksiin menee jo aika tähtitieteellinen summa. Puhutaan jo tuhansista euroista. Kahden vaippoja käyttävän lapsen kanssa vaippoihin saa uppoamaan rahaa tuhottomasti ja kolmen lapsen ylläpito ei ole ilmaista. Erityisesti loma-aikoina menot kasvavat ja olenkin jälleen kerran todennut, kuinka vähän maksamme päivähoidosta. Päivähoidonkustannukset vanhemmille ovat tajuttoman pienet verrattuna siihen, mitä sillä rahalla saa vastineeksi. Kuukauden päivähoitomaksu ei millään kata edes kaikkia ruokia, joita patukka siellä syö. Puhumattakaan hoidosta, turvasta, kasvatuksesta ja huolenpidosta.


Patukan aikana minulle ei tullut minkäänlaisia tuntemuksia lähenevästä synnytyksestä. Tuntemukset olivat lähinnä ahdistusta isosta vauvamasusta. Tässä raskaudessa viimeiset viikot ovat tuntuneet erityisesti fyysisesti ja olen jopa tuntenut samanlaisia tuntemuksia kuin alkuraskaudessa. Aamupahoinvoinnit ovat palanneet ja mielialat ovat vaihdelleet. Pahoinvointi on mennyt jopa siihen pisteeseen, että aamupalat ovat olleet lavuaarissa. Pakottava tunne jaloissa (levottomat jalat) ovat tulleet minulle tutuksi ja iltaisin sekä öisin olen moneen otteeseen käynyt lämmittämässä kauratyynyä, jotta olen saanut jotenkin nukuttua. Jokainen kääntyminen sängyssä on ahdistava tehdä, koska samalla tuntuu, kuin joku vetäisi yhden viillon veitsellä alapäässäni. Iltaisin takareisissä menee aaltomaista särkyä ja iltaisin en ole jaksanut tehdä mitään. Viimeiset viikot olen joutunut ajamaan päiväkodille autolla, jotta olen saanut patukan vietyä hoitoon. Kokeilin kerran mennä vaunuilla kävellen ja siitä ei tullut mitään. Olin tuon aamun aikana kävellyt kroppani mielestä koko päivän askeleeni. Vaikka lähdinkin siitä vielä tekemään muutaman työjutun (ja jouduin tietenkin kävelemään), oli kroppani sitä mieltä illalla, että se oli aivan liikaa. Onneksi olen päivisin saanut sentään nukuttua päiväunia, vaikka omasta mielestäni minua ei ole väsyttänyt sillä tavalla, että olisin niitä oikeasti tarvinnut.


Henkisesti viimeiset viikot ovat olleet rankkoja. Minulla on ollut olo, etten ole yhtään oma itseni. Se tunne on todella ahdistava eikä siitä tunnu pääsevän millään eroon. Ahdistaa olla sohvan nurkkaan käpertyvä hiljainen hahmo, joka ei jaksa yhtään turhaa ääntä tai kitinää. En koe ollenkaan olevani tasapuolinen aikuinen taloudessamme tällä hetkellä ja olen sitä miehelleni moneen otteeseen pahoitellut. Ahdistaa suunnattomasti sekin. Tulee olo, että joutuu selittelemään omia tuntemuksiaan. Tiedän tasan tarkkaan, ettei mieheni epäile minua hetkeäkään ja ymmärtää tilanteen täysin. Itselläni vain tuppaa olemaan olo, että olen ne selitykset hänelle velkaa.
Käytännön hankaluuksia loppuraskaus on tuonut pukemiseen ja erityisesti patukan kanssa toimimiseen. En ole häntä pystynyt enää hetkeen kantamaan portaissa. Kenkiä ja sukkia hänelle pukiessani tulee mieleen enemmän sketsivideo kuin ihan oikea pukeutuminen. Mahani ollessa edessä, pitää käyttää jo hieman mielikuvitusta, että löytyy asennon, jossa patukka pysyy ja sukat saadaan jalkaan. Kaupassa olen sentään päässyt käymään yksin, vaikka olenkin saanut palautetta kantamisestani. Kotiin tullessani olen saanutkin kanto apua, eikä minun ole tarvinnut kauppakasseja kantaa jääkaapille asti.


Kuitenkin olen tästäkin raskaudesta nauttinut suuresti, vaikka se onkin ollut loppuvaiheessa jo hieman haastavampi ja tukalampi kuin edeltäjänsä. Olen pääsääntöisesti voinut todella hyvin. Vauva on kasvanut normaalisti eikä minulle ole tullut raskauden myötä minkäänlaisia vaivoja tai sairauksia. Olen pystynyt tekemään töitä loppuun asti, jopa paljon pidemmälle kuin normaali tilanteessa. Painoa minulle kertyi lopulta 7,5kg , joka on paljon vähemmän kuin patukan raskauden aikana. Nyt voinkin suunnata ajatukset ja kaikki voimat synnytykseen. Toivon kovasti, ettei käynnistys olisi kovin pitkä prosessi. Tuntemukset, joita olen tuntenut viimeisen viikon aikana, ovat toivottavasti tehneet tehtävänsä ja kroppani on jo alkanut työstämään vauvan syntymää. Kaikista ikävintä olisi tilanne, jossa paikat olisivat täysin epäkypsät ja käynnistys pitäisi aloittaa täysin lääkkeillä. Viime kerrasta oppineena tiedän ainakin jotain käynnistyksestä, erityisesti balongin kanssa. Optimaalisin tilanne olisi kalvojen puhkaisu, mutta lääkärin arvion mukaan (rv36) balongi on todennäköisin käynnistys menetelmä. Nyt täytyy vielä nauttia raskaanolosta muutama päivä ja ottaa viimeiset masukuvat. Niitä voi sitten muistella, kun pahin vauvakuume iskee.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.