Vauvan ensimmäinen viikko


Kirjoittanut Laura

Pienen blogi- ja someloman jälkeen on aika palata blogin ja somen pariin. Ihana, kamala vauva-arki on täällä. Vauvan ensimmäinen viikko on mennyt syömistä harjoitellessa, nukkuessa ja vähän sinivalohoidossakin. Itse olen ollut välillä pakahtua onnesta ja välillä on tuntunut, että huoli on niin suuri, etten siitä selviä. Synnytys oli täysin erilainen kokemus kuin esikoisen kanssa ja siitä onkin tulossa ihan oma trilogiansa (oli aikamoinen rupeama). Sitä onkin ihan täysin unohtanut, miten paljon ensimmäisten viikkojen aikana tapahtuu. Vaikka ei ole ensi kertaa vastasyntyneen kanssa, tuntuu kaikki silti uudelta ja ihmeelliseltä. Kahdessa vuodessa ehtii unohtaa ne kaikki tunteet, haasteet ja ajan kulun ihan täysin. Päivät menevät ohi ihan hujauksessa ja tuntuu, ettei päivässä kerkeä tekemään oikein mitään. Väsymys on läsnä koko ajan ja päivärytmin puuttuessa, päivistä jotenkin vaan selviytyy. Odotan kovasti jo arkirytmiä, jota sävyttää taaperon päiväkotiin viemiset ja omat jutut vauvan kanssa. Hiukan hirvittää ajatus aamuista ilman miehen apua. Taapero saattaa heittäytyä hankalaksi, jos niin haluaa. Harjoittelimme yhden aamun miehen vielä ollessa kotona päiväkotiin menemistä melkein " yksin". Aamu meni ihan hyvin ja pääsimme päiväkotiin ilman sen suurempi mutkia. Eniten mietityttää joulukuinen aamu, kun maahan on satanut 20 cm lunta ja pitäisi vaunuilla lähteä työntämään meidän poppootamme auraamattomilla teillä. Voi olla, että tulen monta kertaa antamaan itselleni anteeksi, kun laitan aamutoimia tehdessä autoon Webastoa päälle ja menemme erittäin lyhyen (500 metriä) matkan autolla.

Vauva on ihana ja aivan erilainen tapaus kuin esikoisemme. Neitokainen on rauhallinen ja vielä hieman väsy alun haasteiden takia. Hän syö maksimissaan kolmen tunnin välein ja muutamia maitolisiä lukuun ottamatta olemme menneet täysimetyksellä. Olen ollut erittäin iloinen täysimetyksen sujuvuudesta, koska esikoisen kohdalla se ei käytännössä ollut mahdollista. Täysimetys helpottaa yö syömisiä todella paljon, kun öisin ei tarvitse lähteä alakertaan lämmittämään maitoja. Syömiset sujuvat sängyssä, jonka jälkeen jatkamme unia. Neiti nukkuu pinnasängyssä unipesässään, jos en ole nukahtanut imetyksen lomassa. On myös ihana herätä pieneen tuhinaan ja sähinään, neiti ei ainakaan toistaiseksi itke heti herättyään täyttä kurkkua niin kuin veljensä teki vauvana. Neiti on erittäin tarkkaavainen ja päivittäin pirteämpi sekä virkeämpi. Hän kovasti nostelee rinnalla ollessaan päätään ja itseäni hirvittää, koska en haluaisi tietenkään vauvan koskaan kasvavan.


Muutamia hankintoja olen viimeisen viikon aikana tehnyt, koska tämän vauvan kohdalla olen kokenut ne tarpeelliseksi. Koska vauva on vielä hieman laiska rinnalla, tilasin itselleni sähkökäyttöisen rintapumpun. Joudun tällä hetkellä pumppaamaan noin kolme-neljä kertaa päivässä imetysten päälle. Maitoa nousee yli vauvan tarpeiden ja silloin tällöin vauva ei ole aina tarpeeksi virkeä syödäkseen riittävästi. Annamme hänelle siis vielä lisämaitoja, jotta hän saa varmasti tarpeeksi ravintoa. Kävimme ostamassa pieniä Minigrip -pusseja ja pakastimen ylälaatikko on täyttynyt maitopusseilla. On ollut ihana antaa lisämaitona omaa maitoani, tosin öisin olemme turvautuneet silloin tällöin korvikkeeseen, koska sen lämmittäminen on nopeampaa. Onneksi minulla oli esikoisen jäljiltä tallessa käsikäyttöinen rintapumppu, niin olen saanut sillä pumpattua ylimääräiset maidot rinnoista. Samalla olen pystynyt ylläpitämään riittävää maidontuotantoa. Varsinkin alussa koin tämän erittäin tärkeäksi ja imetin jatkuvasti, ennen kuin neiti sitten alkoi väsymään. Jatkuva pullojen ja muiden tykötarpeiden keittäminen vie järjen, teemme sitä varmaan kolmesti päivässä. Samalla, kun tilasin sähkökäyttöisen rintapumpun, tilasin myös mikrossa käytettäviä sterilointipusseja. Katsotaan, jos se helpottaisi hetkellisesti ja jatkossa tuttipulloja tai pumppua ei tarvitsisi niin useasti käyttää.

Isoveljet ovat molemmat reagoineet omalla tavallaan uuteen tulokkaaseen. Taaperon kohdalla olen ollut aikamoisessa boikotoinnissa muutamat ensimmäiset päivät. En ole kelvannut mihinkään ja aina hän on halunnut vain isän. Meinasi eilen tulla itku, kun sain pitkän tauon jälkeen nukuttaa esikoisemme. Istuin hänen vierellään hänen huoneessaan ja silittelin. Istuessani taaperon sängyn laidalla, palasi mieleen muutaman päivän takainen hormoniahdistus siitä, kuinka olin varma, että patukka unohtaa minut sairaalassa ole aikana. Kotiin päästyämme, käänteentekevintä on ollut varmaan se, että olen antanut hänelle aikaa sekä tehnyt hänen kanssaan asioita. Eilen olimme kaksin melkein tunnin yläkerrassa. Patukka leikki autoilla ja toi niitä minulle näytille, kun itse viikkasin vieressä vaatteita kaappiin. Ei siis mitään sen ihmeellisempää, mutta jotain vain ja ainoastaan hänen kanssaan. Tuli niin hyvä mieli, kun näki, kuinka hän nautti yhteisestä ajasta.  Bonuspoika on ollut suuri apua ja jaksanut touhuta ja auttaa pikku veljen kanssa. Hän on kovasti ollut vauvassa kiinni ja halunnut hänenkin kanssaan auttaa. Syöttää häntä ja pitää sylissä. Ja hän on paljon sitä saanutkin tehdä. Vieraiden aikana olemme sopineet, että antaa hieman tilaa vieraille tutustua ja ihailla vauvaa. Vieraat vaan käyvät moikkaamassa, kun hän taas on läsnä paljon enemmän. Olemme joutuneet toistaiseksi vielä kieltämään kummaltakin pojalta pusujen antamiset pöpöjen takia. Kahden viikon varoaika tulee onneksi aika nopeasti umpeen ja sitten uskaltaa jo vähän enemmän pusutella. Elämme keskellä erilaisten pöpöjen sekoitusta, kun toinen tuo erilaiset pöpöt koulusta ja toinen päiväkodista. Loputtomiin ei voi vauvaa suojella, täytyy vain toivoa, että äidinmaidon avulla neiti saisi kunnon suojan itselleen.


Ensi viikolla mies palaa töihin ja normaali rytmi alkaa melkein kokonaan. Patukka on ensi viikon vielä päiväkodissa koko viikon, mutta sitten meillä alkaa hänen kanssaan uudenlainen arki. Patukka on vähintään kerran viikossa kotona ja katsotaan miten päivät lähtevät rakentumaan. Kovasti toivon, että voimme kotipäiviä hyödyntää yhdessä Tanjan kanssa. Pojat saavat toisistaan niin paljon seuraa ja viihdykettä samoin, kun me äidit toisistamme. Varmasti tulemme muutenkin treffaamaan Tanjan kanssa useasti viikon aikana. Varsinkin, kun olen saanut oman kuntoni siihen tilanteeseen, että uskallan lähteä kunnolla vaunulenkeille. Nyt lenkit rajoittuvat täysin siihen, että kävelemme kauppaan tai päiväkotiin. Alavatsaa juilii ja selkä sanoo itsensä saman tien irti, jos ei minulla ole päällä tukivyötä (suosittelen sitä oikeasti kaikille, on ihan paras apu). Ei ole palautuminen yhtä helppoa kuin ensimmäisen raskauden jälkeen, ja se tuntuu jo nyt kropassa. Täytyy aloittaa vanhoilla fysioterapeutin ohjeilla treenaaminen. Ja kun aika on sopiva, täytyy varata fysioterapia aika. Puolitoista viikkoa on kulunut synnytyksestä ja vaaka näyttää tällä hetkellä jo raskauden lähtöpainoa. Sanottakoon se, että oma ruokavalio on synnytyksen jälkeen koostunut erittäin pitkälti sokerista, suolasta, rasvasta ja kaikesta epäterveellisestä. Onneksi ensi viikolla pitää ryhdistäytyä ja olemme päättäneet, että tulemme käyttämään paljon kauppakassipalvelua. Näin saa etukäteen suunniteltua ruokaostokset eikä näin ollen pääse kauppaan tekemään heräteherkkuostoksia. Kerran viikkoon olemme suunnitelleet "herkuttelupäivän", jonka sisältö on vielä auki. En halua sen olevan mikään mättöpäivä vaan etukäteen mietitty herkuttelupäivä. Suunnittelu tulee olemaan muutenkin arjen kivijalka, jota voi hyödyntää blogiin, seuraavan viikon ruokasuunnitteluun, töihin, vauvan syöttöihin, siivoukseen ja kaikkeen mahdolliseen. Suunniteltu on paljon helpompi toteuttaa, kuin vain ajatus.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.