Topit & flopit

Lauran perheessä viikko on mennyt vauva-arkeen totuttautumisessa. Ensi viikolla olemme vielä päivät vauvan kanssa kaksin kotona, jonka jälkeen taaperon päiväkotiarki muuttuu hieman. Jatkossa taaperomme on kotona vähintään kerran viikossa ja päiviin tulee ihan eri tavalla säpinää. Olen ollut onnellinen, kun typykkä on nukkunut yönsä hyvin ja olemmekin nauttineet hyvin nukutuista öistä. Ensi viikolla typykkä on kaksi viikkoa vanha ja hänen kanssaan uskaltaa jo hieman lähteä ihmisten ilmoille. Siitä se arki alkaa pikkuhiljaa rakentumaan ja meidän omat kuviomme vauvan kanssa. Vauvan ensimmäinen matkakin on tiedossa, kun suuntamme viikon päästä mökille viikonlopuksi.

Tanjan viikko on mennyt uhmaikäisen kanssa "taistellessa". Huh, että voi olla välillä oma pinna kovilla, kun yrittää yksin selviytyä näiden kahden pienen kanssa ja toinen testailee oikein urakalla. Mikään ei tunnu kelpaavan ja aivan sama vaikka päällä seisoisin, niin se on esikoiselle syy menettää hermonsa. Ihana ja samalla aivan helvetillinen ikä tämä 2v. Uhmaikäisen kanssa päiviä viettäessä, oman ajan tarve korostuu entisestään. Kunnon hikilenkin tai oman kirjotushetken jälkeen jaksaa kummasti paremmin ottaa vastaan kiukkuilua, ilman, että itse taantuu kaksi vuotiaan tasolle. Tämän viikon mäkitreeniä vetäessäni tajusin, että vanhat lenkkarit ovat raskauden myötä jääneet pieniksi ja jouduinkin käymään ostamassa uudet kengät lenkkeilyä varten. Onneksi lenkkarit olivat muutenkin jo uusimista vailla, joten sinänsä ei harmittanut laittaa rahaa uusiin. Nyt täytyy vain malttaa odottaa juoksemista ainakin sen 4kk, mutta onneksi aina voi käydä reippailla kävelylenkeillä.


TOPIT

Vauva (Laura)
Vauva on puolitoista viikkoa vanha ja elämä alkaa hieman hakea uomiinsa viikon takaisen synnytyksen jälkeen. Pidin pienen tauon blogin ja Instan puolella, on siksi pakko nostaa vauva yhdeksi tämän viikon topiksi, vaikka oikeasti olisikin ollut viime viikon toppi. Hän on ihana. Typykkä (näin häntä ajattelin täällä blogin puolella kutsua) nukkuu yönsä mielestäni hyvin. Ainakin toistaiseksi. Hän herää 3-4 tunnin välein syömään ja tankkaa öisin noin vartin kerrallaan. Aamulla onkin sitten pidempi tankkaus tiedossa, kun tyhjennetään täynnä olevat rinnat ihan tyhjäksi. Typykkä on aamu-uninen, joten aamun tankkauksen jälkeen hän nukkuu vielä pari tuntia. Tämä rytmi olisi oikein bueno meille jatkossakin, kun ajattelee patukan päiväkotiin vientiä. Teen aamupesut vauvalle, vaihdan vaatteet ja syötän, puen itselleni vaatteet, hoidan taaperon aamutoimet ja lähdemme kohti päiväkotia. Koska aamumme alkavat tällä hetkellä noin kuuden aikaan, on siinä varaa, vaikka minkälaisille takaiskuille, jos vaan malttaa nousta itse heti kuudelta ylös. Alun haasteiden jälkeen vauva alkaa päivä päivältä olemaan virkeämpi ja hakemaan kontaktia. Ja vihdoin olemme löytäneet hänelle sopivan etunimen. Kaikki etukäteen valmiiksi mietityt vaihtoehdot lensivät romukoppaan. Hänelle ei sopinut yksikään niistä.


Kummipyyntö (Tanja)
Perjantaina löysimme yllätyspostia aamuhesarin kyljestä, kun postilaatikkoomme oli kolahtanut ihana kirje. Laura ja hänen miehensä pyysivät minua ja miestäni heidän ihanan tytön kummeiksi ja tottakai suostuimme pyyntöön. On kunniatehtävä ja ihana luottamuksen osoitus, että saa pyynnön tulla kummiksi ihanalle pienokaiselle. Kohta minulla on kolme ihanaa tyttöä kummilapsinani ja toivon, että osaisin heille kaikille olla läsnäoleva ja tärkeä ihminen heidän elämänsä läpi. Meidän perheessä on viimeiset kaksi viikkoa pyörinyt flunssaa, joten vielä emme ole päässeet näkemään Lauran tytärtä. Nyt vihdoin taudit ovat alkaneet väistyä ja huomenna uskallamme mennä tapaamaan uutta tulokasta. Jännä nähdä, miten paljon pienempi vauva on meidän kakkoseen verrattuna, ainakin tuntuu, että poitsu on kahdessa kuukaudessa ehtinyt kasvaa ihan hurjan paljon.


FLOPIT

Lasten kesken jaettu aika (Laura)
Kuluneen viikon aikana on tullut selväksi, kuinka paljon pitää tehdä töitä, jotta molemmat lapset saisivat tasapuolisesti "äitiaikaa". Ja käytännössä sen on jo nyt huomannut olevan mahdotonta. Vauva sitoo minut vielä täysin kiinni häneen ja olen yrittänyt muun ajan antaa sitten patukalle. Olen leikkinyt ja tehnyt kotitöitä hänen kanssaan. Eli samalla ihastellut hänen autojaan, kun olen laittanut pyykkejä tai kokannut meille kaikille ruokaa hänen kanssaan. Minulla menee varmasti vielä tovi ennen kuin oikeasti tajuan, kuinka en pysty tällä hetkellä antamaan molemmille lapsille saman verran aikaa. Patukka on päivät päiväkodissa, jossa saa leikkiä ja temmeltää muiden ikäistensä kanssa. Samalla itse voin pesiä ja viettää aikaa vauvan kanssa. Iltaisin yritän sitten antaa patukalle aikaa. Hän on onneksi aina tykännyt leikkiä yksinkin eikä siksi muutos hänelle ole niin suuri. Pyrin antamaan vauvaa myös isän syliin mahdollisimman paljon, jotta vauva ei näyttäisi olevan koko ajan minulla. En tiedä onko tällä merkitystä patukan silmissä, mutta näin olen jotenkin tämän järkeillyt parhaimmaksi tavaksi omassa päässäni. Patukka ei toistaiseksi ole esittänyt minkäänlaisia mustasukkaisuuden merkkejä, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Uusi tilanne on vielä niin tuore, että kaikki vielä totuttelee siihen. Äiti jakamaan aikaansa uudella tavalla ja patukka siihen, että hänellä on "siskovauva", joka myös tarvitsee äidin huomiota.


Päiväkotipohdinnat (Tanja)
Olen viime aikoina pyöritellyt paljon päässäni ajatusta esikoisen päiväkotiin laittamisesta. Nyt vauvan syntymän myötä olen huomannut, että esikoinen kaipaisi ihan hurjan paljon toimintaa ja minun on vaikea tällä hetkellä vastata hänen tarpeisiin, kun vauva vie niin paljon aikaani. Aloin jo pyöritellä päässäni ajatusta siitä, että hakisimme esikoiselle vuoden alusta päiväkotipaikkaa ja hän voisi käydä päiväkodissa 2-3 päivää viikossa. Realiteetit iskivät kuitenkin melko pian vastaan, koska asuinkunnassamme on käytössä kotihoidon tukeen lisä, joka on 215€/kk. Lisää voi saada vain, jos kaikki lapset ovat kotihoidossa. Meidän kohdalla pojan päiväkotiin meneminen tarkoittaisi siis täyden hoitomaksun maksamisen lisäksi myös tuon lisän menettämistä. Puhutaan siis n.370€ vähemmän kuukausibudjettiin, joka on melko paljon, etenkin kun tulot ovat kotihoidon tuen aikaan muutenkin tavallista matalammat. Käsittääkseni toisesta lapsesta saa myös kotihoidossa n. 100€ tukea, eli meille jää melkein 500€ enemmän kuukausittain rahaa (miinus verot tietysti), mikäli emme laita poikaa hoitoon. Inhottavaa, että asian joutuu pohtiman rahan kautta, etenkin kun päiväkoti toisi päiviin pojan kaipaamaa lisäaktiviteettia ja myös itselleni pientä hengähdystaukoa, kun hoidettavana olisi vain vauva. Juuri nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tuo rahasumma on niin merkittävän iso, että on järkevämpää hoitaa poika kotona ja toivoa, että viikossa 5h kerhoilua antaa tarpeeksi ikätovereiden seuraa ja irtaannusta äidistä. Onneksi olemme Lauran kanssa puhuneet, että pyrimme näkemään niinä päivinä, kun Lauran poika on kotona päivähoidosta, joten meidän poika saa myös patukasta leikkikaveria itselleen.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.