Topit & Flopit

Lauran perheessä on palattu arkirutiineihin. Päiväkotiaamut ja sen mukana tuleva päivärytmi etsivät varmasti jonkin aikaa vielä paikkaansa. On ollut kuitenkin ihana palata arkeen lomailun jälkeen ja saada päiviin selkeyttä. Itse olen omien voimieni salliessa päässyt töihin perehdyttämään ja kouluttamaan uusia ihmisiä. On ollut ilo päästä tekemään töitä, joista nauttii ja saanut vielä muutakin ajateltavaa kuin lähenevä synnytys. Kotona olisin varmasti pyöritellyt peukaloitani ja tylsistynyt. Päiväkotiin paluu on sujunut aika lailla mallikkaasti, mitä nyt ensimmäisenä päivänä patukka hieman itkeskeli jäädessään hoitoon. Olisin ehkä ollut hieman loukkaantunut, jos näin ei olisi käynyt. Kummankin perheen viikonloppu on täynnä juhlahumua, kun sunnuntaina meillä juhlittiin patukan 2-vuotis syntymäpäiviä sukulaisten kera. Tanjan perheessä vietettiin ristiäisiä ja 2-vuotis syntymäpäiviä, joten siksi topit ja flopit julkaistaan poikkeuksellisesti näin maanantaina.


TOPIT

Blogin syksy (Laura)
Viime kesänä pidimme blogissa kesälomaa, mutta nyt tuntui, ettei sellaiselle ollut tarvetta. Motivaatiota ja kirjoitusaiheita riittää ja välillä jopa harmittaa, kun ei päiviin mahdu aina aikaa kirjoittamiselle. Olemme saaneet hirmuisesti viimeisen puolen vuoden aikana lisää lukijoita ja olemme olleet siitä erittäin iloisia. Myös Instagram seuraajien tasainen kasvu ruokkii kirjoitusintoa. Kasvava määrä kommentteja tuo myös hommaan vuorovaikutusta teidän lukijoiden kanssa, mikä on ihan mahtavaa. Odotankin innolla tulevaa syksyä, koska tiedossa on muutama kiva yhteistyö sekä vauvakupla höpinää, uusperhearkea, taaperon elämää, äitiyslomaa ja paljon muuta. Koska olemme saaneet paljon uusia lukijoita, ehkä olisi myös paikallaan tehdä joku pieni esittelypostaus meistä kirjoittajista. Miltä sellainen kuulostaisi?
Kirjoittamisesta on tullut yhä tärkeämpi harrastus ja ajatusten jako tapa. Kirjoittaminen auttaa monesti selkeyttämään omiakin ajatuksia. Kannustamme teitä lukijoita rohkeasti kertomaan omista kokemuksista ja kommentoimaan meidän kirjoituksiamme. Näin moni lukija saa erilaista näkökulmaa asioihin ja ehkäpä jopa vinkkejä omaan arkeen. Kuukausittain nostettava vanha kirjoitus tuo meille hieman perspektiiviä omaan kehitykseen. Miten oma kirjoitustapamme on mahdollisesti kehittynyt, kuinka eri tavalla teemme julkaisuja nykyään, kuinka julkaisut ovat nykyään pidempiä (ainakin minulla) ja jopa kuvien laatu on parantunut huomattavasti. Eihän sitä turhaan sanota, että harjoitus tekee mestarin? Tekemällä kehittyy ja blogimme pitäminen on yhä vaan hauskempaa. 

Työnteko äitiyslomalla (Laura)
Olen tällä viikolla ollut sen verran jaksavainen ja olotila on pysynyt hyvänä, joten olen "karannut" töihin. Ja olen nauttinut siitä täysin. Olen päässyt perehdyttämään ja kouluttamaan henkilökuntaa, saanut päiviini sisältöä ja nähnyt kollegoita. Minulta on kysytty laskettuaikaa ja sen kertoessani, olen kerännyt ympärilleni paljon hämmennystä. " Eihän siihen ole enää edes kahta viikkoa" on ollut monen kommentti kuullessaan lasketun aikani. Olen ollut aina se tyyppi, joka tekee, jos vaan pystyy ja siihen on mahdollisuus. Minua ei ole missään kohtaa velvoitettu mitään tekemään, itse olen ennemmin tarjoutunut ja halunnut tehdä. Moni on hieman kauhistellut asiaa, mutta itse olen siihen todennut, että kotona vain pyörittelisin peukaloita. Jos voin olla hyödyllinen töissä, menen sinne mielelläni. Mieheni totesikin minulle, että enemmän minä kotona tekisin fyysistä hommaa kuin töissä. Tämä on täysin totta. Kotona löytyisi nosteltavaa ja siirrettävää, enkä malttaisi olla paikoillaan hetkeäkään. Töitä voin tehdä istualtaan ja omien voimavarojeni puitteissa. Olisi hölmöä jäädä kotiin. Tarkoituksena olisi jatkaa töiden tekoa myös äitiyslomalla sen mukaan, miten vauva ja oma vointi sen sallivat. Tiedän tämän olevan minulle tärkeä henkireikä. Patukan äitiysloman aikana jaksaminen oli välillä todella kortilla, mutta töiden teko antoi erilaista energiaa ja potkua arkeen. Hetken breikki vaippa-arjesta oli kuin energiajuoma vauva öihin. Kummallista kyllä. 


Juhlaviikonloppu (Tanja)
Viikonloppuna juhlittiin vauvan ristiäisiä ja esikoisen 2v synttäreitä. Kaksipäiväisten juhlien järjestäminen tuntui muutaman kerran puhtaalta hulluudelta, mutta jälkikäteen ajateltuna oli kuitenkin hyvä, että juhlat juhlittiin perättäisinä päivinä. Sekä ristiäiset, että synttärit sujuivat todella kivasti. Tarjoiltavat onnistuivat hyvin ja maistuivat vieraille. Myös sää suosi, vaikkei viikonloppuna mitenkään erityisen lämmin ollutkaan. Vieraat viihtyivät, vauva sai nimen ja 2v oli onnellinen vieraista ja kaikista saamistaan lahjoista. Juhlien järjestäessä yllätyn joka kerta, kuinka paljon työtä ja aikaa ne vaativat. Nyt kahden lapsen kanssa aika meinasi olla toden teolla kortilla ja olin todella onnellinen, että äitini oli perjantaina auttamassa lauantain juhlien järjestämisessä. Silmäluomet tuntuvat astetta raskaammilta nyt arjen taas jatkuessa, mutta se ei haittaa, koska viikonloppu oli ihania hetkiä täynnä.


FLOPIT

Viimeisten viikkojen huonot yöt (Laura)
Kuluva viikko on ollut aika tuskainen omien öiden osalta. Patukan yöt ovat jokseenkin tasaantuneet. Viikkoon mahtuu monenlaista yötä, mutta olemme päässeet vihdoin tilanteeseen, jossa heräämme muutaman kerran yössä ja patjan voi siirtää vihdoin takaisin bonuspojan huoneen sohvaksi. Itse olen kärsinyt unettomista öistä, pakottavista jaloista, vessassa ravaamisesta, aktiivisesta vauvasta, närästyksestä, tukkoisesta olosta ja milloin mistäkin. Muistelen patukankin aikana kärsineeni samanlaisista haasteista loppuraskaudesta, mutta en muista sen olleen näin tuskaisaa. Tuntuu, että kahdeksankin tunnin yöunet ovat kolmen tunnin pituisia, kun keskellä yötä tulee heräiltyä milloin mihinkin. Pahin on kuitenkin ollut pakottava tunne jaloissa, kun siihen ei tunnu oikein auttavan mikään. Olen viimeiset yöt nukkunut kauratyyny pohkeita vasten, koska näin olen saanut unenpäästä kiinni ja nukahdettua. Illatkin ovat menneet sohvalla kauratyynyn kanssa ja olen kauratyynyä saanut moneen otteeseen lämmitellä. Yöllä saattaa väsyttää, mutta uni ei tule. Useaan otteeseen olen jo miettinyt alakertaan siirtymistä, jotten häiritsisi mieheni yöunia. Olen aikani pyörinyt ja lopulta nukahtanut. Onko tämä nyt sitä "tulevaan" valmistautumista vai mistä tämä johtuu? Nyt kun saisin vielä nukkua, ei uni tule.


Ajanpuute (Tanja)
Toisen lapsen myötä osasin aikalailla odottaakin, että aikaa ei ole koskaan tarpeeksi. Todellisuus on kuitenkin yllättänyt täysin ja huomaan, kuinka "to do"- listani kasvaa päivä päivältä pidemmäksi, koska en vain ehdi hoitaa kaikkia tarvittavia asioita päivien aikana. Viime viikko oli juhlien järjestämisen takia tavallisesta poikkeavan kiireellinen, mutta ilman niitäkin arki on aikamoista minuuttiaikataulua, kun yrittää pitää jollain tavalla kiinni päivärutiineista sekä ruokailu- ja uniajoista. Nytkin miljoona asiaa odottaa tekijäänsä ja nipistän väsymyksestä huolimatta omista päiväunistani, että ehdin joskus tekemään hetken jotain omaa, kuten tämän blogin kirjoittamista. Oikein kiireisinä päivinä olen hieman kateellinen niille vanhemmille, jotka vievät isomman lapsen aamulla päiväkotiin ja viettävät rauhallisia päiviä vauvan kanssa kaksin kotona. Sellainen tuntuisi välillä niin luksukselta, vaikka toisaalta olenkin maailman onnellisin siitä, että saan ja ehdin viettää paljon aikaa esikoiseni kanssa. Esikoisen hoitoon vieminen kuitenkin tarkoittaisi kotihoidon tuen aikana -500€ vajausta kkbudjettiin, joten siksi en edes harkitse sitä. Nyt on vain siedettävä ajanpuuttetta, kasautuvia asioita ja nonstoppina puuhastelua. Kyllä se jossain vaiheessa taas helpottaa.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.