Kaksivuotiaan yölliset itkukohtaukset

Kirjoittanut Tanja

Aika lailla yhden vuoden iässä ne alkoivat, yölliset itkukohtaukset nimittäin. Aiemmin niin hyvin nukkuvan lapsen öistä tuli levottomia ja hän alkoi heräämään useasti yössä. Pitkän aikaa heräileminen oli kausittaista ja väliin mahtui paljon hyväkin öitä. Nyt yöheräilyt ovat tuntuneet jäävän päälle, eikä hyviä öitä meinaa enää satunnaisestikaan tulla huonojen öiden väliin. Itkukohtauksia tulee yöstä riippuen yksi tai useampi ja oikein huonoina öinä herääminen on jatkuvaa. Hyvin satunnaisesti voidaan selvitä yö ilman yhtään herätystä, mutta sellaista luksusta on nykyään enää kovin harvoin ja tällä hetkellä tuntuu, ettei laisinkaan. Olen aiemmin laittanut huonoja öitä pitkälti vaiheiden piikkiin. Aina lapsilla on menossa erilaisia ikäkauteen liittyviä vaiheita ja niin olen ajatellut olevan tälläkin kertaa. Vaiheet ovat aina vaikuttaneet nukkumiseen, mutta aiemmin ne ovat kuitenkin helpottaneet jossain vaiheessa. Mikään vaihe ei ole jäänyt pitkäksi aikaa päälle, kuten tällä kertaa on tuntunut käyvän.

Mistä kaikki sitten alkoi? En oikein muista itsekkään. Ennen kakkosen syntymää pidettiin jo lempeää unikoulua ja nukuimme patjalla pojan huoneen lattialla. Tuon unikoulun piti auttaa tilanteessa ja ehkäpä viikon huonojen öiden jälkeen jonkinlaista parannusta tapahtuikin. Kakkonen syntyi ja meillä nukuttiin muutama yö ihmeen hyvin, kunnes heräilyt alkoivat uudestaan. Olo on aivan neuvoton, kun tuntuu, että vaikka mitä on kokeiltu ja ei vain löydy ratkaisua ongelmaan. En ole päässyt kärryille siitä, mikä nuo öiset huutokohtaukset aiheuttaa. Onko kyse painajaisista, kasvukivuista vai eroahdistuksesta? Joskus panadol tuntuu auttavan ja loppu yö menee rauhallisesti, toisinaan siitä ei ole mitään hyötyä.


Pojan iltarutiinit toistuvat aina lähes samalla tavalla. Olemme melko aktiivinen perhe ja usein saatamme kotiutua ulkoilemasta vasta lähellä pojan uniaikaa, mutta olemme kuitenkin pyrkineet pitämään kiinni siitä, että poika on sängyssä klo 20.30. Aiemmin nukutimme hänet vieressä istuen, mutta tällä viikolla teimme muutoksen ja nykyään poika nukahtaa yö- ja päiväunille itsekseen. Muutos tehtiin kokeilumielessä, koska ajattelin vieressä nukuttamisen olevan yksi mahdollinen tekijä yöllisten itkukohtauksien kanssa. Silloin kyseessä voisi olla ennemminkin eroahdistus ja varmistelu siitä, että me vanhemmat ollaan edelleen paikalla. Olemme vasta muutaman päivän ehtineet harjoitella itsekseen nukahtamista ja ainakaan vielä sillä ei ole ollut mitään merkitystä yöunien suhteen. Itsekseen nukahtaminen on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin ja pääsääntöisesti poika jää nukkumaan hyvillä fiiliksillä.

Poika nukahtaa melko helposti, yleensä hän on sikeässä unessa jo puolituntia sänkyyn menemisen jälkeen. Heräilyt alkavat muutaman tunnin päästä nukahtamisesta ja poika itkee lohduttomasti niin kauan, että hänen huoneeseensa mennään ja odotetaan niin kauan, että hän ehtii nukahtaa uudestaan. Olen kokeillut olla heti reagoimatta pojan huutoon, mutta huuto vain yltyy yltymistään ja poika alkaa helposti kakoa itkemisensä takia. Monesti poika on ensimmäiseen itkuun herätessään hiestä litimärkä, joten olen yrittänyt laittaa hänelle kevyemmän peiton nukahtamisvaiheeseen. En tiedä mistä tuo nukahtamisen hikoilu johtuu, täytyy ehkä siitäkin puhua seuraavalla neuvolakerralla.

Toissayönä poika nukahti itsestään klo 21. Ensimmäinen itkukohtaus alkoi klo 00.30 ja poika huusi suoraa huutoa sängyssään seisten. Huoneeseen mentyäni, hän pyysi vuoroin syliin ja vuoroin peittoa. Laitoin hänet takaisin makuulleen ja kerroin rauhallisella äänellä, että nyt on yö ja kaikki on hyvin. Jos sanon, meneväni takaisin nukkumaan, poika ponnahtaa hätääntyneenä pystyyn ja itku yltyy uudestaan. Välillä huoneesta pääsee lähtemään ilman itkua, kun sanoo pojalle, että käyn vessassa tai juomassa, ehkä hän ajattelee, että palaan sen jälkeen takaisin hänen viereensä. Usein hän nukahtaakin muutamassa minuutissa ja pääsen hipsimään takaisin omaan sänkyyni. Näitä herätyksiä voi olla yöstä riippuen useampikin. Toissayönä heräämisiä oli kolme 00.30- 02.00 välillä. Viimeisellä kerralla jouduin jäämään pojan huoneeseen odottamaan, että hän on sikeässä unessa, muuten hysteerinen itku olisi vain jatkunut. Kolmannesta heräämisestä poika nukkui aamu viiteen, jolloin hän heräsi samalla tavalla itkien. Mieheni reagoi itkuun ja poika oli kiivennyt isänsä syliin, johon oli nukahtanut melko pian ja mies oli saanut laitettua hänet takaisin sänkyynsä. Lopuilta poika heräsi klo 6.30, tälläkin kertaa kovasti itkien ja siltä heräämiseltä jäimmekin hereille.


Aiemmin olen saattanut kantaa pojan aamuyön heräämiseltä jatkamaan unia meidän sänkyymme, koska siten olen saanut hieman lisäaikaa unilleni, kun vauvan yösyötöt ovat painaneet turhankin paljon silmäluomia. Eilen aamulla päätin kuitenkin, että siitä tavasta on luovuttava, ettei se ruokkisi pojan heräämisiä keskellä yötä. Googlettelin ohjeita netistä ja jossain oli sanottu, että on iso virhe kantaa lapsi nukkumaan vanhempien sänkyyn aamulla, koska lapsi ei voi ymmärtää sitä, ettei hän sitten voi tulla sänkyyn myös keskellä yötä. Kuulostaa loogiselta ja nyt parempien yöunien toivossa olen päättänyt luopua tuostakin tavasta.

Yöunia silmällä pitäen, olemme pitäneet päivisin huolta siitä, että poika saa riittävästi ulkoilua ja fyysistä aktiviteettiä. Muutenkin päivissä on tietynlainen rytmi ruoka-aikojen ja päiväunien osalta, joista pidämme mahdollisimman hyvin kiinni. Poika nukkuu yhdet päiväunet lounaan jälkeen ja ne ovat nykyään kestoltaan tunnin luokkaa. Itkukohtaukset ovat laajentuneet myös päiväuniin ja päiväunet saattavat pahimmillaan katketa monta kertaa, kun poika herää itkien ja vaatii meistä vanhemmista jomman kumman sängyn vierelle istumaan niin pitkäksi aikaa, että hän on nukahtanut uudestaan. Mikäli poika herää ensimmäisen itkemisen jälkeen, hän on usein todella kiukkuinen ja sen oloinen, että uni on jäänyt pahasti kesken. Nyt vauvan syntymän myötä poika on katsonut aiempaa enemmän lastenohjelmia (Ryhmä Hauta), koska sen avulla saan päivisin rauhoitettua esimerkiksi imetyshetkiä ja ruuanlaittoa. Nyt olemme mieheni kanssa sopineet, että lastenohjelmien katsominen ajoittuu pääsääntöisesti aamuun/ aamupäivään ja iltaa kohden poika ei enää tuijottaisi telkkaria. Liiallisella tv:n tuijottamisella on varmasti oma vaikutuksensa uniin, mutta nämä meidän ongelmat ovat alkaneet jo ennen lisääntynyttä ruutuaikaa, joten siksi en usko niiden olevan ainakaan se isoin syy heräämisille.


Olemme hankkineet pojalla himmeän yövalon hänen huoneseen, mutta se ei ole tuonut helpotusta ongelmaan. Olo alkaa olla hieman epätoivoinen jatkuvasti pahenevien heräämisten kanssa. Nyt vauvan yösyöttöjen takia esikoisen heräämiset ovat alkaneet tuntua vielä aiempaa paljon raskaammilta ja olisi ihan mieletöntä, jos löytäisimme jonkin keinon, millä öitä voisi helpottaa. Pojan vieressä patjalla nukkuminen rauhoittaa yöt tehokkaasti, mutta sitä keinoa käytetään vasta, kun parempien öiden tarve on pakottava ja emme todellakaan halua tehdä patjalla nukkumisesta tapaa.

Löytyykö teistä muista vanhemmista kohtalotovereita ja oletteko keksineet jotain keinoja öiden rauhoittamiseksi? Onko kyseessä vain ikään liittyvä vaihe, joka menee ajan kanssa itsestään ohi? Ensi viikolla menemme pojan kanssa neuvolaan ja yritän myös sieltä saada jotain vinkkiä tilanteeseen.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.