Imetyksen tahmea alku

Kirjoittanut Tanja

Imetys on asia, johon on itselläni liittynyt paljon odotuksia ja toiveita jo esikoisen raskausajasta alkaen. Esikoista odottaessani sain siskoltani usein kuulla, miten hänellä tai meidän äidillämme ei ole imetys onnistunut ja hän jo etukäteen "varoitteli", että on hyvin mahdollista, että sama ongelma on myös minulla edessä. Tämä varoittelu tapahtui varmasti hyvässä mielessä, enemmänkin sillä ajatuksella, että en turhaan ottaisi asiasta paineita, mikäli imetys olisi haastavaa. Stressasin imetyksen onnistumista jo ennen vauvan syntymää. Etsin imetyksestä paljon tietoa ja neuvolassa minua rauhoiteltiin kertomalla, että imetys on aina kovin yksilöllistä ja haasteet eivät ole periytyviä. Lähestulkoon aina maito riittää vauvan tarpeisiin, joten siitä ei kannattaisi ottaa etukäteen liikaa paineita.


Haaveissani oli täysimetys ainakin 4kk ikään asti ja siitä pidin esikoisen kohdalla hieman turhankin jääräpäisesti kiinni. Olen monessakin asiassa melko periksiantamaton, jos olen jotain päättänyt ja lopputulokseen on päästävä keinolla millä hyvänsä. Sama asenne koski imetystä ja kaikista haasteista huolimatta pidin hammasta purren kiinni päätöksestäni täysimetyksestä. Jälkikäteen ajateltuna se ei välttämättä ollut fiksua, koska imetys ja vauvan kasvu aiheuttivat turhan suurta stressiä, jota olisi voinut helpottaa ajoittaisella korvikkeen antamisella. En nyt tässä postauksessa mene sen tarkemmin esikoisen imetystaipaleeseen, koska olen kirjoittanut asiasta jo aiemmin. Jos haluat käydä tutustumassa aiempaan postaukseen aiheesta, pääset siihen tästä.

Kakkonen syntyi raskausviikolla 40+3 ilman kivunlievitystä. Heti synnyttyään hän oli kovin virkeä ja hakeutui samoin tein rinnalle imemään. Ensimmäiset vuorokaudet menivätkin ahkerasti vauvaa rinnalla ja ihokontaktissa pitäen, mutta silti maidonnousu ei tuntunut oikein lähtevän käyntiin. Kotiuduimme vuorokauden sairaalassa olon jälkeen ja kotonakin pyrin pesimään vauvan kanssa, koska sen pitäisi helpottaa maidonnousua. Vauva oli päivisin rinnalla ahkeraan, mutta öisin hän olisi nukkunut pidempiä pätkiä. Kotiuduimme sairaalasta tiistaina ja kotikätilö saapui luoksemme torstaina. Hän totesi vauvan painon laskeneen syntymäpainosta -7,8%, joten sain ohjeeksi tehostaa imetystä entisestään. Vauva piti herätellä myös öisin syömään kolmen tunnin välein, jottei imetysvälit kasvaisi liian pitkiksi.  Ohjeena oli seurata imetyksen turvamerkkejä, eli pissa- ja kakkavaippojen määriä ja imetyskertoja. Pojalla on syntymästään asti ollut laiskasti toimiva vatsa ja se onkin useamman kerran herättänyt huolta etenkin imetyksen alkutaipaleella, kun painonnousu oli hidasta ja yleisenä ohjeena oli, että vastasyntyneellä pitäisi tulla kakkavaippoja joka päivä. Pojallamme kakkaamiseen saattoi mennä pitkiäkin aikoja ja pahimmillaan tauot venyivät jopa 2 viikon pituiseksi. Pojan kohdalla imetyksen riittävyyttä ei siis voinut mitata kakkavaippoja laskemalla.

Imetys oli alkuun todella kivuliasta ja kuten esikoisenkin kohdalla rinnanpäät tuntuivat rikkoutuvan vereslihalle ja vauvan rintaan tarttuminen sai vedet kihoamaan silmiin kivusta. Sain kotikätilöltä ohjeita imetysasentoon ja sen myötä tilanne lähti helpottamaan nopeasti. Vauva ei ollut tarpeeksi tiiviisti omaa vartaloani vasten ja olin aivan yllättynyt, miten tiukkaan otteeseen vauva piti imetyksen alkuaikoina ottaa. Kätilö myös ohjasi siirtämään vauvaa hänen jalkojensa suuntaan, jolloin imuote parani. Pienet muutokset imetysasennossa vaikuttivat ihan hurjan paljon imetyksen sujumiseen ja siihen, ettei imetys aiheuttanut kipua. Kunpa joku olisi osannut ohjata yhtä hyvin esikoisenkin kohdalla imetysasennon löytämisessä, olisin säästynyt niin monelta murheelta ja pitkittyneeltä imetyskivulta.


Rikkoutuneisiin rinnanpäihin sain ohjeeksi tehdä minigrippussin kylkeen pienen reiän ja laittaa pussin sisään keittosuolaliuoksella kastettua sideharsoa. Pussi painetaan rintaa vasten niin, että rinnanpää on pussiin tehdyn reiän kohdalla ja näin haavautunut iho pysyy kosteana, eikä pääse rupeutumaan, jolloin rupi irtoaisi joka syötöllä ja paraneminen alkaisi aina alusta. Tämä nopeutti selvästi rikkoutuneen ihon paranemista. Paranemisen lähdettyä hyvin käyntiin, riitti jatkossa runsas nännivoiteen käyttö. Muutaman viikon imetyksen jälkeen rinnanpäät kestivät imetystä jo ilman voiteita, eli kovin kauaa ei onneksi tarvinnut pussihauteita askarrella tai voidettakaan käyttää. Tilanne olikin jo kohentunut todella hyvin viikko vauvan syntymästä, jolloin kotikätilö vieraili luonamme toisen kerran. Aiemmin saamani imetysohjausaika pystyttiin perumaan, koska kipua ei ollut enää lähes laisinkaan ja imetys sujui mielestäni muutenkin hyvin. Pojan paino oli myös lähtenyt hyvin nousuun ja viikko syntymästä, painon lasku syntymäpainosta oli enää -3%. Olin onnellinen ja helpottunut, kun tuntui, että imetyksen alkuhaasteet oli selätetty ja voisin lopettaa maidon riittävyyteen ja pojan painonnousuun liittyvän liiallisen murehtimisen.

Ensimmäinen neuvola-aikamme oli pojan ollessa 10 vuorokauden ikäinen. Olin luottavaisin mielin painonnousun suhteen, koska imetys oli lähtenyt sujumaan niin hyvin. Pettymys olikin suuri, kun pojan paino oli kolmen päivän aikana laskenut 10g. Neuvolasta sain ohjeeksi edelleen tehostaa imetyksiä ja antaa vauvalle lisämaitoa joko omaa maitoa pumpaten tai korvikkeen muodossa. Seuraava painokontrolli sovittiin heti seuraavalle päivälle, jotta nähtäisiin lähteekö paino nousemaan vai jatkaako se edelleen laskuaan. Annoin pojalle neuvolasta saadun ohjeen mukaisesti omaa pumpattua maitoa muutaman lisäannoksen imetyksen päälle ja seuraavana päivänä paino oli noussut 40g. Yöllä syötin poikaa 2-3h välein ja päivisin paljon tiiviimmin ja aloin olla todella väsynyt kaikesta univajeesta ja alun stressistä. Verenpaineeni seilasivat hurjissa 180/90 lukemissa ja sydämen lisälyönnit olivat pahentuneet melkoisesti. Sainkin terveydenhoitajalta ohjeeksi antaa vauvalle korviketta yöllä, jotta saisin nukkua yhden imetyskerran yli ja nukkuisin yhdet kunnon yöunet. Muuten idea oli hyvä, mutta heräsin aamuyöllä maidosta pakkautuneiden rintojen pakotukseen ja jouduin pumppaamaan rintoja tyhjemmäksi, jotta saisin nukuttua aamuun asti. Helpompaa olisi siis jatkossa herätä imettämään, koska kuuden tunnin imetysväli oli selvästi alkuvaiheessa aivan liikaa.

Seuraava painokontrolli oli pojan ollessa 14 vrk ikäinen. Paino oli noussut kolmessa vuorokaudessa 40g, eikä vieläkään tavoitettu syntymäpainoa. Koska painonnousu oli hidasta ja terveydenhoitajan mukaan syntymäpaino olisi jo pitänyt saavuttaa, saimme ohjeeksi imettää kolmen tunnein välein ja antaa lisämaitoa joka syötön päälle. Esikoisen kohdalla minulla oli todella iso kynnys antaa vauvalle korviketta ja nyt kakkosenkin kanssa sinnittelin "viimeiseen asti", että selvisimme imetyksellä ja omalla, pumpatulla maidolla. Jossain vaiheessa raja tuli kuitenkin vastaan ja tietenkin vauvan hyvinvointi ja riittävä painonnousu on kaikista tärkeintä, vaikka itseäni kuinka harmittaisi täysimetyksen epäonnistuminen. Terveydenhoitajani muistutti minua, ettei lisämaitojen antaminen veisi pois imetyksen tuomia hyötyjä ja heti, kun pojan paino lähtisi tarpeeksi nousuun, voisimme purkaa korvikkeet pois. Tuo ajatus tuntui lohdulliselta ja ymmärsin, että on tyhmää takertua omiin toiveisiin ja ajatuksiin, kun realiteetit ovat mitä ovat.


Saimme seuraavan painokontrolliajan kahden päivän päähän ja silloin poika oli saanut painoa lisää 115g. Myös syntymäpaino oli vihdoin ohitettu, joten saimme luvan pikkuhiljaa purkaa lisämaitoja pois ja siirtyä takaisin pelkkään imetykseen. Painokontrolleja jatkettiin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi ja seuraava punnitus oli viikon päästä pojan ollessa 4 viikon ikäinen. Viikossa painoa oli tullut lisää 240g pelkän imetyksen turvin, eli vihdoin kaikki oli niin kuin pitikin. Viimeisestä painokontrollista lähtien pojan paino on noussut tasaisesti ja hän on ollut muutamaa satunnaista korvikeannosta lukuun ottamatta täysin rintaruokinnalla. Vaikka lisämaidon antaminen harmitti alkuun, niin nyt jälkikäteen ajateltuna se oli ainoa oikea ratkaisu, jotta poika saisi tarvittavan energiamäärän kasvuunsa.

Esikoisen kohdalla maidonnousu ajoittui sairaalasta kotiutumiseen ja sen todellakin tunsi. Nyt maidonnoususta ei ollut mitään ihmeempiä merkkejä ja mietin, olisiko alun imetyskipu ja sittemmin kropan stressitila verenpaineiden yms. kanssa aiheuttanut sen, että maitoa ei tullut riittävästi. Poika kuitenkin oli paljon rinnalla ja herätin hänet öisinkin syömään, mutta silti paino ei noussut ilman lisämaitoja. Oli niin tai näin, jälleen kerran imetys tuntui alkuun todella hankalalta. Pojan painonnousuun liittyvät haasteet aiheuttivat hurjasti lisästressiä ja paineita ja tunsin välillä todella suurta pettymystä, kun imetys ei kaikesta kovasta yrittämisestä tuntunut sujuvan kunnolla. Onneksi sain apua kätilöiltä ja neuvolasta ja sen tuen avulla lopuilta ylitimme kaikki haasteet. Nyt pojan ollessa 2kk ikäinen, imetys on jo pitkän aikaa sujunut todella hyvin. Ei kipua, eikä tuskailua imetysasentojen kanssa. Paino nousee tasaisesti ja vauva on tyytyväinen. Mikäli kamppailet juuri nyt imetyshaasteiden kanssa, niin toivotan hurjasti tsemppiä. Pyydä neuvoa ammattilaisilta, pienillä jutuilla voi olla iso merkitys imetyksen onnistumisen kannalta. Omalla kohdallani sitkeys palkittiin molemmilla kerroilla, vaikka monesti teki mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.