Vauvakuplassa

Kirjoittanut Tanja

Terveiset täältä vauvakuplasta! Kolmisen viikkoa ollaan ehditty opetella arkea uudella perhekokoonpanolla ja voin kertoa, että aikaisempaan nähden uusi elämä tuntuu kovin erilaiselta. Ihanalta, mutta niin erilaiselta. En muistanutkaan kuinka pysäyttävää vauvan saapuminen onkaan ja kuinka paljon imetys vie vuorokausista aikaa! Olen viimeiset kolme viikkoa viihtynyt lähinnä sohvannurkassa vauvaa imettäen. Meillä on ollut hieman ongelmia vauvan painonnousun kanssa, joten ruokailuja on ollut tasaisesti 2-3 tunnin välein ja nyt jouduttiin neuvolan ohjeistuksen mukaan jopa turvautumaan lisämaitoon korvikkeen muodossa. Vihdoin reilu kahden viikon iässä päästiin syntymäpainon yli ja nyt pikkuhiljaa puretaan lisämaitoja pois ja kokeillaan, josko vauva kasvaisi tarpeeksi pelkällä rintamaidolla. Ollaan ravattu välillä jopa päivän välein neuvolassa painokontrolleissa ja nyt paremman painonnousun myötä voidaan vihdoin siirtyä normaaliin neuvolaseurantaan.

Synnytys meni todella hyvin, vaikka loppujen lopuksi meillä meinasi tulla kovin kiire sairaalalle ja vauva syntyi vain 30 minuuttia sairaalaan kirjautumisesta. Sain kovasti toivomani spontaanisti käynnistyneen synnytyksen, eli tällä kertaa ei tarvinnut mennä käynnistykseen kuten esikoisen kanssa. Synnytyksen vauhdikkaan etenemisen vuoksi moni asia meni kovin eri tavalla mitä olin etukäteen ajatellut, mutta silti synnytys oli todella positiivinen kokemus ja olen toipunut siitä hurjan nopeasti. Voisin kirjoittaa synnytyksestä ihan oman postauksensa, joten ei siitä tällä kertaa tämän enempää.

Arki vauvan ja alle kaksivuotiaan kanssa on kovin kiireistä ja tekemistä riittää. Päivät koostuvat vauvan imetyksestä ja hoitamisesta, esikoisen kanssa touhuamisesta ja pakollisista arkipuuhista, kuten ruuanlaitosta, siivoamisesta ja pyykinpesusta. Vauva on iltavirkku, joten hän kukkuu hereillä vielä sen jälkeen, kun esikoinen nukahtaa viimeistään klo 21 ja vauvan kanssa valvotaankin yleensä lähemmäs puolille öin. Onneksi mies on vielä lomalla, joten saadaan rauhassa harjoitella uudenlaista elämänrytmiä ja ehkä onnistun luomaan edes jonkinlaisia rutiineja ennen kuin hän kahden viikon päästä palaa takaisin töihin. Vähän arki yksin kahden lapsen kanssa jännittää, mutta kaikesta varmasti selviää. Vauva on ollut pääsääntöisesti kovin tyytyväinen, mutta nyt viime päivinä vatsavaivat ovat piinanneet häntä ja sen takia pari päivää on mennyt itkuisesti ja hän on viihtynyt pelkästään sylissä rauhallisena. Toivon, että vatsavaivat helpottavat pian, koska on kovin ikävää katsoa vauvan tukalaa kipristelyä toimimattoman vatsan kanssa ja toisaalta päivät ovat astetta rankempia, kun vauva on kovin itkuinen ja ei halua olla muualla kuin sylissä.

Oma vointini on ollut synnytyksen jälkeen muuten todella hyvä, mutta jostain syystä verenpaineeni ovat olleet todella korkeat. Olen aikuisiän kärsinyt sydämen lisälyönneistä, jotka korostuvat, kun olen väsynyt ja stressaantunut. Vauvan syntymä on provosoinut lisälyöntejä ja yhtenä päivänä lisälyönnit jäivät "päälle", jatkuen useamman tunnin. Samaan aikaan verenpaineet olivat 180/100 ja syke välillä alle 40. Soitin päivystysapuun kysyäkseni, onko syytä lähteä käymään päivystyksessä. Lisälyönnit eivät itsessään ole vaarallisia, mutta ne ovat kovin ikävän tuntuisia, kun ne jäävät pitkäksi ajaksi päälle ja lisäksi olin huolestunut kovista verenpaineista. Päivystysavusta käskettiin soittamaan 112 ja sieltä lähetettiinkin ambulanssi tarkistamaan tilanteeni. Sydänkäyrä oli onneksi normaali ja muutenkaan mitään akuuttia huolta ei ollut. Ensihoitajat kertoivat, että tilanteelle ei voi tehdä mitään, koska syke on jo todella matala ja paineet korkeat. Jos verenpainetta lasketaan lääkkeellisesti, niin samalla sykekin laskisi. Jos taas sykettä nostettaisiin, niin verenpaine puolestaan nousisi. Ohjeena oli siis seurailla tilannetta ja nyt verenpaineita on seurattu reilu viikon verran ja arvot ovat olleet hieman paremmat. Mikäli tilanne ei normalisoidu, niin sitten täytyy varata lääkäriaikaa ja käydä tarkistuttamassa oma terveydentila. Todennäköisesti korkea verenpaine johtuu vain muuttuneesta elämäntilanteesta, väsymyksestä ja stressistä ja sen pitäisi ajan kanssa laskea normaalille tasolle. Ei siis huolta sen suhteen, täytyy vain yrittää levätä enemmän ja ottaa tarpeeksi rauhallisesti.

Esikoinen on ottanut pikkuveljen ihanasti vastaan. Vauva on saanut paljon ihasteluja, haleja ja suukkoja. Esikoisen uhmaikä alkoi jo vähän ennen vauvan syntymää ja veljen tulo selvästi lisäsi uhman määrää. Esikoinen oli myös kovin kiukkuinen minulle, koska vauva on väkisinkin vienyt paljon huomiotani ja se on varmasti yhtäkkiä vaikea tuollaisen hieman alle kaksi vuotiaan sulattaa. Nyt viime päivinä uhmaaminen ja kiukuttelu on kuitenkin selvästi vähentynyt ja esikoinen on alkanut olla taas normaali hyväntuulinen oma itsensä. Myös minuun kohdistuvat läpsimiset ja kiukut ovat loppuneet ja niiden sijaan olen saanut taas entiseen tapaan haleja ja suukkoja, eli ehkä tilanne alkaa vähitellen normalisoitumaan.

Vaikka elämä vastasyntyneen ja kaksivuotiaan kanssa onkin välillä raskasta ja itsensä ja omat tarpeet on saanut laittaa täysin syrjään näiden ensimmäisten viikkojen aikana, niin siitä huolimatta olen nauttinut tästä kaikesta suunnattoman paljon. Tuntuu, että meidän perhe on nyt valmis. En tiedä varmaksi, jääkö lapsiluku tähän kahteen, mutta juuri nyt kaikki tuntuu täydelliseltä näin. Unelmani omasta perheestä, kahdesta lapsesta ja upeasta aviomiehestä on toteutunut ja en voisi olla onnellisempi. Kuinkahan monta kertaa olen näiden viikkojen aikana pysähtynyt katselemaan perhettäni ja sydämeni on meinannut pakahtua onnesta ja kaikesta siitä rakkaudesta, mitä tunnen näitä kolmea elämäni miestä kohtaan. <3

Tässä nyt pikaiset kuulumiset vauvakuplan sisältä. Toivottavasti tämän postauksen myötä saan taas jotenkin kiinni kirjoittamisesta ja saisin entiseen tapaan julkaistua postauksia blogissamme. Pää on ainakin täynnä postausaiheita, joista haluaisin teille kirjoittaa!

2 kommenttia

  1. Onnittelut! <3 Oi, tuota ihanaa aikaa vauvakuplassa. Toivotaan että imetys lähtee sujumaan niin että paino nousee ja korvikkeita ei tarvita. Toisaalta ei korvikkeissa ole mitään vikaa, mutta on tuo imettäminen vaan niin ihanaa ja helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon onnitteluista! :) Onhan tämä vauvakuplassa eläminen aika ihanaa ja niin ainutlaatuista aikaa. Itsekin toivon, että ei tarvitsisi enää korvikkeisiin turvautua. Imetys on ihanan helppoa ja vaivatonta ja mielestäni vauvalle se paras mahdollinen vaihtoehto ravinnoksi. Vieläkään ei paino ole noussut riittävän nopsaan, mutta kovasti tehdään töitä, että tilanne siitä korjautuisi. -Tanja

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.